Salaatin kylvöön päästään toukokuun lopussa. Vihannesten ja juuresten kasvattaminen itse on hyödyllistä monessakin suhteessa. Pienen vihannesmaan hoito tuo hyvän mielen. Itse kasvatetut vihannekset ovat taloudellisia, terveellisiä –ja luonnollisesti kaikkein maistuvimpia.
Vihannesmaan lajit valitaan niin, että sadosta päästään nauttimaan mahdollisimman pitkään. Kotipuutarhurien suosiossa olevien lajikkeiden satokausi ajoittuu pitkälle aikavälille, kun taas ammattiviljelijöiden porkkanat ja kaalit on valittu sadon tasaisen valmistumisen perusteella. Kotona on mukavaa, että kaikkia porkkanoita ei tarvitse nostaa kerralla. Siksi kauppojen vihannestiskeiltä tuttuja nimiä ei aina löydy siemenpussien kyljistä.
Kylvöihin päästään käsiksi heti, kun maa on sulanut muokattavaksi. Voimakasta muokkausta vältetään, sillä tällöin kevätkosteus haihtuu ja maa helposti tiivistyy liikaa. Mitä aikaisemmin muokkaukseen päästään, sitä tarkemmin kaikki keväinen kosteus saadaan hyödynnettyä.
Varhain voidaan kylvää salaatin lisäksi monia lehtivihanneksia, juureksia ja kestäviä mausteita. Persilja itää pitkään, joten se kuuluu ensimmäisten joukossa kylvettäviin lajeihin. Lehtien monet maut yllättävät, joten joka vuosi kannattaa kokeilla myös jotain uutta.
Kasvimaalla vallitsee perinteisesti sotilaallinen kuri. Salaatit, porkkanat ja sipulit voi kylvää myös vuororiveihin. Suorien rivien tilalle voi vaihtelun vuoksi piirtää pyöreitä kaaria. Liian vakavasti kylvövakoisin ei tarvitse suhtautua. Pieni epäsäännöllisyys ja vaihtelu tekee vihannesmaasta mielenkiintoisen.
Kun siemenet on kylvetty, voi päälle levittää kasvuharson, jonka tehtävänä on suojata arkoja taimia hallalta ja paahteelta. Lisäksi se estää tuholaisten hyökkäyksiä. Kun harso jätetään tarpeeksi löyhäksi, ei taimien pituuskasvu häiriinny.
Tarhaajan touhuja
Taimien kasvun seuraaminen vihannesmaalla on mukavaa puuhaa. Ensimmäisiä maistiaisia voi napsia jo juhannuksena. Kesäajan tärkeimpiä hoitotöitä ovat harvennus ja kitkeminen. Jos haluaa, rivivälit voi kattaa ruohosilpulla tai oljilla, jolloin rikkoja kasvaa niihin vähemmän ja kosteus säilyy paremmin maassa. Rikkaruohojen kasvua voi hillitä myös haraamalla. Samalla haraus kuohkeuttaa maata ja virkistää kasvua. Usein jo heinäkuun alkuun mennessä rivien välit ovat kasvaneet umpeen, eikä rikoilla ole valoa kasvuun.
Suhtautuminen kitkemiseen muuttuu vuosien varrella kummasti. Lapsena auringossa kyykisteleminen oli raadantaa, omalla vihannesläntillä lomapäivien kitkemisestä tulee mieluisaa huvia.
Kun kasveja aletaan kastella, on tärkeää kastella kerralla kunnollisesti. Kun vesi kastelee maan syvemmältä kuin pinnasta, myös juuret kasvavat kunnolla maahan ja kestävät paremmin poutakausia. Parasta aikaa kasteluun on ilta. silloin haihtuminen on vähäisintä ja vedestä on kasveille suurin hyöty.
(Lue lisää Oma Piha numerosta 1/2004)
Tilaa Pihakalenteri!
