Mustikan, suomuuraimen ja puolukan sadot kehittyvät tänä vuonna hyviksi. Mustikan kukinta on edennyt suotuisissa merkeissä koko Suomessa. Mustikan kukkia on laskettu tutkimusmetsien koeruuduilta (80 metsää, 400 koeruutua) keskimäärin 196 kpl. Jokaiseen tutkimusmetsään on sijoitettu viisi, yhden neliömetrin kokoista koeruutua mustikkakasvustoihin, joilta kukat, raakileet ja kypsät marjat lasketaan. Läänien välillä ei ollut suuria eroja.- Kukinnan määrä edustaa runsasta satotasoa, jolloin vaihteluväli on 151-300 kukkaa viiden koeruudun keskiarvona, kertoo valtakunnallisesta luonnonmarjojen ja kauppasienten satotutkimuksesta vastaava vanhempi tutkija Kauko Salo Metsäntutkimuslaitokselta (Metla).
Raakilevaihe on edennyt 1.7.2005 mennessä Lapin läänin alueelle asti. Laskettujen raakileitten lukumäärä oli keskimäärin136 raakiletta neliömetrillä ja se osoittaa edelleen runsasta satotasoa. Raakileita on laskettu 26 % vähemmän kuin kukkia Etelä-Suomen läänissä, Itä-Suomen läänissä vastaava luku oli vain 7 % ja Länsi-Suomen läänissä 31 %. Oulun ja Lapin lääneistä puuttuu vielä monen mustikkametsän raakiletulokset. Normaali hävikki kukinnasta raakilevaiheeseen on 20-30 %, joten pölytys ei ole epäonnistunut, vaikka kukintavaiheessa hyönteisten määrä arvioitiin koeruuduilla vähäiseksi.
Valtakunnallisen satotutkimuksen yhdeksäs vuosi osoitti mustikkasadon kehittyvän sitä paremmaksi, mitä myöhemmin mustikka kukkii Etelä- ja Keski-Suomen alueella. Oulun ja Lapin läänien selvästi myöhäisempi kukinta touko-kesäkuun vaihteessa tai kesäkuun alkupuolella ei näytä vaikuttavan niin ratkaisevasti mustikan satotasojen muodostumiseen kuin etelämpänä. Syynä on se, että lämpiminä keväinä, kuten vuonna 2002 ja 2004 mustikka kukki Etelä- ja Keski-Suomessa jo toukokuun puolivälissä ja hallat toukokuun loppupuolella vioittivat kukkia ja satotaso laski kukintavaiheen menetyksen takia jopa 50 %.
Tänä vuonna mustikka kukki Etelä- ja Keski-Suomessa toukokuun loppupuolella ja kesäkuun alussa. Hallat eivät vaivanneet mustikkaa kukinta-aikana ja pölytyskin onnistui, joten satotaso muodostuu vuoden 2003 tasolle eli runsaaksi. Vuonna 2003 mustikan kukinta alkoi myös toukokuun loppupuolella Etelä- ja Keski-Suomessa. Tänä vuonna mustikkatyypin metsissä on marjoja keskimäärin 25-30 kg/ha. Mustikan kukinnan alkamisesta marjojen kypsymiseen kuluu 46-54 vuorokautta. Hyvissä mustikkakasvustoissa marjoja voi olla 200-300 kg/ha. Tällaisia mustikkapaikkoja marjastajat, karhu ja metsäkanalinnut etsivät ja tänä vuonna tällaisia kasvupaikkoja myös löytyy.
Mustikan marjat kypsyvät heinäkuun puolivälissä Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoisempana heinäkuun lopulla
Mustikan marjat kypsyvät poimittavaksi Etelä- ja Länsi-Suomessa 12.-18.7. ja Keski-Suomessa 16.-22.7.2005 sekä Oulun ja Lapin lääneissä heinäkuun loppupuolella. Kartassa esitetyt vyöhykejaot tarkoittavat marjojen kypsymisen alkamista ja eri vyöhykkeiden sisällä marjat kypsyvät noin viikon aikana riippuen metsätyypin puulajisuhteista ja latvusvarjostuksesta. Mustikan marjojen poiminta-aika on kyseisillä alueilla noin kuukauden pituinen.
Suomuuraimesta hyvä sato
Suomuuraimen kukinta on onnistunut hyvin ja emikukkien lukumäärät ovat joka kolmannella suolla ylittäneet runsaan kukinnan määrän (yli 20 kukkaa viiden neliömetrin keskiarvona). Tällä hetkellä suomuuraimen raakileet ovat avautumassa ja ensi viikolla raakileet kypsyvät paikoin Etelä-Suomen soilla. Pääsato Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä Lapin läänissä kypsyy heinäkuun puolivälin jälkeen ja heinäkuun lopussa. Suomuuraimen kukinnan alkamisesta marjojen kypsymiseen kuluu 40-45 vuorokautta.
Puolukkakin kukkinut hyvin
Puolukan kukinta on edennyt Lapin läänin pohjoisosiin asti ja kukkien lukumäärissä on pieniä eroja läänien välillä. Etelä- ja Itä-Suomen lääneissä kukkien lukumäärä oli korkea, keskimäärin yli 300 kukkaa (runsas satotaso) koeruuduilla. Länsi-Suomen, Oulun ja Lapin lääneissä kukkia oli keskimäärin 250-270 kpl koeruuduilla. Lukumäärä merkitsee keskinkertaisen satotason ylärajaa. Puolukan marja kypsyy hitaammin kuin mustikan ja suomuuraimen marjat. Kukinnasta kypsään marjaan kuluu 60-70 vuorokautta.
Etelä-Suomessa puolukoita päästään poimimaan elokuun puolivälissä ja Salpausselkien pohjoispuolella seuraavalla viikolla. Oulun ja Lapin lääneissä puolukka kypsyy elo-syyskuun vaihteessa. Viime vuosina laajoilla metsäalueilla puolukkasadot ovat jääneet alle 30 kg/ha. Hyviä puolukkavuosia ovat yhdeksän tutkimusvuoden aikana olleet vuodet 1997 ja 2000. Tänä vuonna satotaso nousee viimevuotisia satoja paremmaksi. Puolukkasato voi kuitenkin kasvupaikasta riippuen muodostaa heikkonakin vuonna paikallisesti suuria satokeskittymiä. Heikkonakin marjavuonna löytyy poimittavaa, kunhan jaksaa liikkua erilaisissa metsissä.
Sienistä vielä vähän havaintoja
Ensimmäiset pienet kantarellit eli keltavahverot ovat nousseet heinien kätköistä koivumetsiin. Haperoita (koivu- ja keltahapero) ja tatteja (lehmäntatti, koivunpunikkitatti) ilmestyy kosteimpiin rantametsiin parin viikon aikana. Touko- ja kesäkuussa kosteutta ja lämpöä on ollut sopivasti sienirihmastojen kehittymiselle, joten hyvällä syyllä sienivuodestakin voi odottaa kelvollista. Viime vuoden heikon tattisadon vuoksi herkkutattien ilmestymistä odottaa moni sienestäjä. Vuonna 2003 tatteja oli ennätysmäärä.
