Omenasadot uhkaavat tuhoutua, jos puita ei näinä päivinä ruiskuta pihlajanmarjakoita vastaan. Tuholaisen varsinainen isäntäkasvi on pihlaja, jonka raakileisiin naaras munii yksittäisiä munia. Tänä vuonna pihlajien kukinta on kuitenkin ollut poikkeuksellisen vähäistä. Kypsyvien pihlajanmarjojen puuttuessa pihlajanmarjakoit etsiytyvät omenapuiden läheisyyteen. Ilman tuholaistorjuntaa omenasadot voivat tänä vuonna suurelta osin tuhoutua.

MTT:n kasvinsuojelusta kerrotaan, että pihlajanmarjakoiden toukkien kuoriutuminen on alkanut viikonloppuna 12.-13.7. Ruiskutus tulisi tehdä heti ensimmäisten vioitusten ilmaannuttua. Viime päivien helteiset säät ovat nopeuttaneet kuoriutumista, joten ruiskutuksilla on jo kiire. Ilman torjuntaa omenoihin ilmestyy sadonkorjuuseen mennessä runsaasti tummia laikkuja, joiden keskellä on vaalea täplä ja pieni reikä. Halkaistussa omenassa näkyy toukkien kaivamia käytäviä. Vioituksen vaikutuksesta hedelmät jäävät monesti pieniksi ja muhkuraisiksi. Mehustukseen ne toki käyvät.

Tuhoja on lähes mahdotonta ehkäistä ennalta. Kun muninta on tapahtunut, sato voidaan pelastaa tarttumalla kasvinsuojeluruiskuun. Ruiskutuksen ajankohta lasketaan lämpösumman sekä koiden lentelystä tehtyjen havaintojen pohjalta. Viileä sää on lykännyt ruiskutuksen ajoittumista yli viikolla viime vuoteen verrattuna. Oikea aika ruiskutukselle on, kun toukat ovat kuoriutuneet munista. Kemiallinen torjunta on tarpeen keskimäärin 3-4 vuotena kymmenestä. Tänä vuonna voi olla tarpeellista tehdä toinen ruiskutus vielä viikon kuluttua.

Aikuisen pihlajanmarjakoin pituus on 6-8 mm ja siipien väli 11-13 mm. Koi on punertavanruskea, mutta sen siivissä on valkoista. Toukka on 8-10 mm pitkä, vaalea tai hieman punertava ja sen pää on ruskea.

Kotipuutarhassa pihlajanmarjakoin torjuntaan käyvät malationivalmisteet, kauppavalmisteita ovat esimerkiksi Malasiini ja Malan. Samalla saadaan torjuttua omenakääriäisen tuhot. Aine vaikuttaa omenan pinnalla noin viikon ajan. Valmisteet eivät ole kovin vaarallisia, mutta niitä käytettäessä tulisi muistaa kahden viikon varoaika, jonka jälkeen omenoita voi syödä normaalisti.

Ruiskutukset tulee tehdä tuulettomalla säällä myöhään illalla, jolloin pölyttäjähyönteisiä ei enää ole liikkeellä. Hyvä työväline ruiskutteen levittämiseen on painekäyttöinen ruisku, joita löytyy puutarhaliikkeistä eri kokoisina. Torjunta-aineen levittäjän on muistettava suojata myös itsensä asianmukaisesti.

Jaa artikkeli