Pollin puutarhainstituutti Virossa harjoittaa laajaa hedelmäpuiden lajikekoetoimintaa. Virossa omenan kotitarveviljely on merkittävää, mutta myös kaupallinen tuotanto on Neuvostoliiton jälkeisen notkahduksen jälkeen pääsemässä kasvuun. Virossa on tarjolla kevääseen säilyviä talviomenalajikkeita, kun meidän talvilajikkeemme, Lobon, varastointikestävyys päättyy jouluun.
Kaakkois-Suomen ja Hämeen hedelmä- ja marjaviljelijät kävivät tutustumassa naapurimaan tuotantoon syyskuun 20.-21. päivinä, jolloin omenoiden korjuu alkoi olla lämpimän kesän vuoksi jo loppusuoralla. Omenantuotannolle edullisin alue on eteläisessä Virossa, jossa sijaitsee myös Pollin puutarhainsituutti.
– Polli on nykyisin osa Tarton yliopistoa, kun se neuvostoaikana oli tutkimusasema ja osa suurvallan tutkimusorganisaatiota. Tutkijoita on kymmenen ja tutkimusapulaisia viisi. Instituutin maa-ala on 300 hehtaaria, josta 50 hehtaaria on hedelmillä. Tärkein on omena, sitten luumu, kirsikka, herukka ja mansikka, kertovat tutkimusaseman johtaja TOIVO UNIVER ja entinen – nyt eläkkeellä oleva – johtaja EDGAR HAAK.
– Kääpiöivien perusrunkojen kokeet ovat alkaneet viime vuosina myös Virossa. Jo kolmantena vuotena istutuksesta saadaan kunnollista satoa. Perusrunkojen puute on estänyt viljelyn leviämistä, toteaa Toivo Univer.
– Viime vuosina kääpiöiviä perusrunkoja on saatu Venäjältä, Puolasta ja Latviasta. Keväällä 2001 perustetulla koekentällä on myös valkovenäläisiä perusrunkoja. Testauksessa on nyt omenalla 11 perusrunkoa ja päärynällä 8, mutta suomalaisia MTT-perusrunkoja ei ole. Kokeiltavana on kaksi jaloversoa, venäläinen Malinovoje ja liettualainen lajike.
– Kääpiöpuut tarvitsevat kunnon tuennan, sillä niiden juuret ovat heikot. Kyllästetyt tukitolpat maksavat 20 kroonia kappaleelta ja ne siten kaksinkertaistavat kustannukset. Hehtaarille istutetaan 1200 – 1600 puuta.
– Peruslannoituksena on annettu kaliumia ja fosforia, noin 500 kiloa hehtaarille. Typpi annetaan vuosilannoituksena. Fosforin pintalannoitus ei ole kannattavaa, sillä se pitäisi saada juurille, joten fosfori huolehditaan peruslannoituksen yhteydessä.
– Juuret ovat pinnassa, joten rivivälejä ei harata. Rikkaruohot torjutaan herbisideillä, koska mustaa katetta ei ole kustannussyistä käytössä. Myöskään tihkukastelua ei ole voitu varojen puuttuessa hankkia, toteaa Univer.
– Juurten suojana ei tarvitse käyttää myyräverkkoa, sillä alueella ei ole myyriä. Oksien taivutus toteutetaan narujen avulla pingottamalla narut tukitolpan tyveen iskettyihin nauloihin.
Hedelmätutkija KALJU KASK kertoo Pollissa olevan kaikkiaan 300 omenlajiketta, joista 45 omenalajiketta on ollut vertailututkimuksessa.- Näistä otetaan viljelyyn Krista, Karampa ja Katre, josta latviassa on saatu jopa 400 gramman painoisia hedelmiä.
– Yleisin talvilajike on Talvenauding. Myös suomalaissyntyisen Lilian Poikon jalostamat lajikkeet , Kremovoje ja Baltika, ovat lupaavia. Koitt-lajike herätti suomalaisten vieraiden mielenkiinnon myyvällä ulkonäöllä ja hyvällä maulla.
Laajasta luumulajikekokeista Suomeen suositeltavia ovat Ave-luumu, Polli Viljakas ja Polli Emma. Päärynälajikkeista Suomen taimistoihin on jo levinnyt Peppi-lajike.
Tulipoltteen vuoksi Suomi on EU:n jäsenenä kieltänyt omenansukuisten kasvien tuonnin Virosta. Viro on asettanut tuontikiellon myös toisin päin, sillä Virossa ei ole tulipoltetta. Kun maa liittyy Euroopan Unioniin, poistunevat myös tuontikiellot maiden väliltä.
