Mansikan mustalaikkua on tavattu Suomessa viimeisen kahden vuoden aikananeljä kertaa. Aikaisemmin löydetyt tautitapaukset ovat yksittäisiltämarjanviljelytiloilta. Piikkiön tutkimuslaitoksessa löydetty tapaus onviides tapaus. Vakava kasvitauti löydettiin taimista, jotka on istutettuvuosina 1999-2000.
-Tämä antaa viitteistä siihen, että mansikan mustalaikku talvehtii hyvinSuomessa, sanoo ylitarkastaja MIRKKA KOKKOLA Kasvintuotannontarkastuskeskuksen KTTK:n kasvinsuojeluosastolta.
Kokkola muistuttaa, että toistaiseksi ei ole näyttöä, miten tauti säilyySuomessa talven yli, mutta viitteitä talvehtimiseen meidän oloissamme on.Mansikan mustalaikku on vakava tauti. Viime aikoina yleistynyt mansikankasvihuoneviljely voi antaa taudin puhkeamiseen oivalliset olot. Sopivalämpö ja kosteus voivat levittää tautia rajustikin, mutta toisaaltasuljetussa tilassa olevat kasvustot on helppo hävittää.
Mustalaikku ei tartu ihmiseen
Muita mansikan vihollisia kuten mansikan punamätää tai lehtibakterioosiaSuomessa ei ole tavattu. Mirkka Kokkola kuitenkin kehottaa ihmisiävarovaisuuteen, ettei taudit ja tuholaiset pääse leviämään ulkomaanreissuilta kassin pohjalla tuoduista taimista.
Kuluttajan kannalta laikkutauti on vaaraton. Mansikan mustalaikku kutenmuutkaan kasvitaudit eivät tartu ihmiseen. Piikkiön koeasemalta tavattutauti on sikälikin kiusallinen, että se iski tutkimuslaitokseen jahäiritsee tuntuvasti käytännön tutkimustyötä.
Taudin oireet
Mustalaikun oireet ilmenevät selvimmin kypsyvissä marjoissa, joihin kehittyy pyöreitä tai soikeita, hiukan painuneita laikkuja. Laikut ovat aluksi ruskeat, mutta mustuvat myöhemmin. Ne laajenevat ja voivat lopuksi peittää koko marjan pinnan. Varsinkin kosteissa oloissa laikkuihin kehittyy vaalean punertavaa sienen kuromaitiömassaa. Mustalaikku voi myös ruskettaa lehtien kärkiä ja reunoja. Rönsyissä mustalaikkutartunta näkyy mustina soikeina kuopalle painuneina laikkuina, jotka voivat laajeta ympäri koko rönsyn. Tällöin juurtumaton rönsyn kärkiosa kuihtuu. Tauti voi levitä myös muihin kasvinosiin, esim. lehtiruoteihin, kukkiin, kukkavanoihin ja juurenniskaan.
Miten mustalaikku leviää
Uusille alueille mustalaikku leviää sairaissa taimissa, jotka voivat olla oireettomiakin. Kasvuston sisällä sieni leviää kuromaitiöidensä avulla esim. vesiroiskeissa. Itiöt voivat siirtyä paitsi kasvista toiseen, myös lohkolta ja viljelmältä toiselle hyönteisten mukana, poimijoiden käsissä, vaatteissa, jalkineissa, työvälineissä ja koneissa. Mustalaikku ei ole varsinaisesti maa-aineksessa elävä ja leviävä sieni, mutta se voi säilyä ja kulkeutua maassa olevassa saastuneessa kasvinjätteessä.
Mustalaikun levinneisyys on maailmanlaajuinen. Euroopassa sitä esiintyy esim. Hollanissa, Belgiassa, Ranskassa ja Italiassa. Mikään Euroopan maa ei ole ilmoittanut taudin olevan yleinen.
Mustalaikun säilyminen kasvukaudesta toiseen
Mustalaikun aiheuttajasta, C. acutatumista, on luonnosta löydetty vain suvuton kuroma-aste. Vaikka ns. kestoitiömuotoja ei ole todettu, sieni voi säilyä kasvukaudesta toiseen saastuneessa kasvimateriaalissa, esim. pilaantuneissa ja muumioituneissa marjoissa, jotka on jätetty riviväleihin poiminnan yhteydessä. Taudin säilymistä Suomen oloissa tutkitaan parhaillaan Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa. Tanskassa mustalaikku todettiin kaksi vuotta istutuksen jälkeen hollantilaisissa taimissa, joiden mukana tauti ilmeisesti oli tullut maahan. Englantilaisten asiantuntijoiden mukaan saastuneella lohkolla ei pidä viljellä mansikkaa moneen vuoteen.
Taudin kehittymisen edellytykset
Mustalaikun itiöiden itäminen vaatii lähes 100 %:n kosteuden, joten sade ja sadetus lisäävät taudin leviämistä. Kun tartunta on tapahtunut, sieni saa kosteutta kasvista ja tulee toimeen kuivemmallakin säällä. Sienen kasvuun riittää 20 °C:een lämpötila, vaikkakin se parhaiten kasvaa 25 – 30 °C:ssa. Lämpimissä ja kosteissa oloissa laikut marjoissa kehittyvät laajoiksi 2 – 3 päivässä ja uusien itiöiden muodostus ja leviäminen on nopeaa. Mustalaikku voi pilata marjat vasta poiminnan jälkeenkin.
Isäntäkasvit
Mansikka on taloudellisesti merkittävin C. acutatumin isäntäkasvi. Meillä viljeltävien lajikkeiden alttiudesta on melko vähän tietoa saatavissa. ¤Elsantan¤ tiedetään olevan hyvin altis ja ¤Honeoyen¤ altis mustalaikulle. Tanskassa tauti todettiin myös ¤Koronassa¤, ¤Polkassa¤ ja ¤Kimberleyssä¤.
C. acutatumilla on paljon isäntäkasveja eri kasviheimoissa. Meillä viljeltäviä isäntäkasveja ovat mm. selleri, tomaatti, paprika, munakoiso, Malus-lajit (esim. omena), leinikit, vuokot, oppineidenkukka, ritarinkannus, lupiini, syklaami ja hemlokki. Rikkakasvit mainitaan mahdollisina isäntäkasveina, mutta lajeista on vähän tietoa saatavissa.
Mustalaikun torjunta
Mustalaikun torjunta on vaikeaa, koska torjunta-aineet eivät tehoa siihen kunnolla ja tartunta leviää nopeasti. Tauti havaitaan yleensä vasta marjojen alkaessa kypsyä, ja se tuhoaa helposti koko sadon. Koska kysymyksessä on vaarallinen kasvintuhooja, kasvusto joudutaan hävittämään taudin leviämisen estämiseksi. Kasvinjätteen poistaminen saastuneelta alueelta on tärkeää. Sairasta kasvustoa ei saa hävittää rikkakasvien torjunta-aineilla, koska ne voivat lisätä sienen itiönmuodostusta. Kasvinsuojeluviranomaisen antamasta mustalaikun torjuntapäätöksestä aiheutuneet kustannukset korvataan pääsääntöisesti valtion varoista.
