Nämä tarinat, kokemukset ja ajatukset herättävät pihan henkiin. Sukella suomalaisen pihaelämän kauneuteen ja monimuotoisuuteen – löydä tietoa, vinkkejä ja inspiraatiota.
Tiedän, että suurin osa Suomesta on lumen vallassa, eikä tarkoitukseni ole aiheuttaa kateutta, vaan herättää toivoa. Täällä Korppoossa alkoi viikko sitten plussakeli ja sumut sekä tihkusateet alkoivat sulattaa vain kymmenen senttimetrin lumikerrosta nopeasti. Meille ei sen enempää lunta ollut kertynyt talven mittaan. Aurinkoa ei näkynyt koko viikkoon, mutta tänään näkyi koko viikon edestä! Sama keväinen
Oma PIHA -lehti tavoitti vuonna 2020 huomattavasti enemmän lukijoita kuin edellisvuotena, kertoo vastikään julkaistu KMT 2020 -tutkimus. Kun suurimmalla osalla aikakauslehdistä paperilehden lukijamäärä laskee, on Oma PIHA -lehden lukijamäärä noussut 12,6 prosenttia edellisvuodesta. Painetun Oma PIHA -lehden kukin numero on tavoittanut keskimäärin 143 000 lukijaa vuonna 2020, kun vastaava luku edellisvuonna oli 127 000. Harva
Pohjolan talvea katsellessa ei voi olla ihailematta luontoa: kaiken tämän lumen alta ponnistaa taas kohta elämä! Siellä ne nukkuvat, kukat, kasvit, yrtit, ja heh, rikkaruohot odottamassa kevättä. Ja että se tekee tällaisia ilmiöitä, kuurapartoja puitten oksille! Merkitsin kepeillä, mihin olen istuttanut mitäkin. Tässä pitäisi nostaa päätään muutaman kuukauden päästä sulkavaleangervot ja paikkaansa vielä etsivä kärhö.
Sinisateen eli visterian keväinen kukinta on paitsi upea näky, myös huumaavan tuoksuinen. Kukissa käykin varsinainen pörinä, kun kimalaiset ja muut pölyttäjät kilpailevat sen makeasta medestä! Nämä kuvat ovat Keski-Euroopasta, mutta meillä Suomessakin sinisadetta voi kasvattaa aurinkoisessa ja suojaisessa paikassa. Talvettamista suositellaan kylmässä varastossa tai kasvihuoneessa, ulkona se on hyvä suojata ainakin havuilla ja pakkaspeitteillä. Vaivalloista,
Kasvin kukinta vie yleensä kaiken huomion, siinäkin tapauksessa, että kukinta olisi lyhyt. Mutta joskus käykin toisinpäin. Tämä Australiasta kotoisin oleva pensas, Phebalium whitei, kukkii kyllä viehättävän keltaisin kukin talvisaikaan ja varhain keväällä, mutta erityisen siitä tekee sen varsien ja lehtien alapinnan täplitys. Kun kasvi vielä on tuollainen hontelo rakenteeltaan, ovat japanilaiset nimenneet sen kirahvipuuksi, kirin-no-ki.
Yllä olevassa kuvassa on japanilainen talvikamelia kukkanuppuja täynnä – ja lehdillään kolme sammakkoa. Löydätkö? Annan vinkin: kaksi sammakoista on vasemmassa laidassa ja yksi oikeassa. Löytämistä hankaloittaa se, että nämä veijarit osaavat maastoutumisen taidon, mitä pitempään ne paikoillaan pysyvät, sitä enemmän ne alkavat muistuttaa ympäristönsä värimaailmaa. Vihreämmällä lehdellä ne ovat vihreämpiä, ruskealla oksalla rusehtavia. Helpotan tehtävää:
Tulin juuri kotiin pieneltä puutarhakierrokselta, kävin tutustumassa muutamiin Suomen Paras Piha -kilpailuun osallistuneisiin pihoihin. Matka vei Uudestakaupungista Poriin, ja koska siinä oli hieman luppoaikaa, kävin tutustumassa Pyhärantaan ja jatkoin rantatietä siitä pohjoiseen. Tien varrella oli kyltti ”Santtion kylätie” ja se osoitti vasemmalle, meren puolelle. Välitön pysähdys seuraavalle bussipysäkille, auto ympäri ja käännös kylätielle. Nimi
Koska juhannusruusu ehti täällä lounaissaaristossa, kuten kai koko eteläisessä Suomessa, kukkia ennen juhannusta, otetaan tästä sille korvaaja: orjanruusu (Rosa dumalis). Komea kaartuvaoksainen ruusu kasvaa villinä kotisaarellani lounaissaaristossa ja missä vain pihalla tilaa on, annan sen kasvaa. Kuvan yksilö on pihani komein. Monimetriset versot kohoavat ensin ylös, sitten alkavat kaartua alas niin, että puska vie tilaa
Uusimmassa Kodin Pellervo -lehdessä (4.2019) on kiinnostava artikkeli pioneista ja Pionien Koti -taimistosta; siitä, miten se syntyi ja mitä taimistolle nyt kuuluu. Asiakkaat ovat löytäneet pionien taivaanakin tunnetun taimiston hyvin. Jos haluaa puutarhaansa jonkin erikoisemman lajikkeen tai lajin, ovat vaihtoehdot joko tilata ulkomailta tai hankkia se Pionien Kodista. Ulkomailla näin kerran hurmaavan hailakan vaaleanpunaisen silkkipionin,
Minulla on ollut tapana ostaa tarhajouluruusut puutarhamessuilta. Niissä on niin paljon värivalikoimaa, että haluan valita omat yksilöni kukkivina. Näin tiedän, mitä saan. Kukat kun saattavat olla valkoisia, vihreitä, puolukkapuuronpunaisia, viininpunaisia, pilkullisia, raidallisia, kerrottuja… niin monenlaisia! Uusimmassa Oma PIHA -lehdessä on Linda Peltolan kiva juttu jouluruusuista kevätkukkina. Tilaajana pääset lukemaan lehden tästä linkistä. Viime päivinä olemme
Vajaa vuosi sitten Oma piha -lehden toimitukseen tuli kirje ja valokuvia Seija Koirikiveltä. Hän kertoi rakentaneensa ja muuranneensa pihan rakenteet itse samalla, kun toimi nuohooja-yrittäjänä ja yksinhuoltajana. Seija ei kuulostanut ihan tavalliselta tädiltä, mutta odotukseni palkittiin vielä arveltuakin mahtavammalla pihakäynnillä heinäkuun helteissä. Seijan talo sijaitsee Pomarkun kunnassa hienolla paikalla joen rannassa. Hän kertoi ostaneensa talon
Oli tarkoitus viettää toimistopäivää, vaan harvinaisen ihana auringonpaiste houkutti ulos. Hommia riittää, vaikka eilen sainkin viimeiset kukkasipulit maahan ja pari kesäkukkaa samalla – punalehtisen valkoapilan ja tiilenpunakukkaisen orvokin, joka ei ehkä elä talven yli, mutta voisi esimerkiksi varistaa muutaman siemenen maahan apilan vierelle. Kompostikehikko on mennyt yhä enemmän vinoon johtuen ehkä siitä, että se on
