Siirry sisältöön

Pihalla nyt – ajankohtaisia vinkkejä ja ideoita piha-arkeen

Pihalla nyt: ajankohtaiset vinkit, blogitekstit ja lukijoiden omat tarinat. Seuraa kauden kasveja ja projekteja.

  • Mainio maatiaisperenna

    Ihan justiin pitäisi tilaajien postilaatikoihin ja -luukkuihin sekä lehtipisteisiin kolahtaa Oma PIHA -lehden numero 5/2019. Siinä on mm. Pirkko Kahilan kiva artikkeli kymmenestä mainiosta maatiaisperennasta, vähän vähemmän tunnettuja lajeja. Maatiaisperennoissa parasta on luotettavuus ja hyvä kukinta niin sateisina kuin paahteisinakin kesinä. Niillä ei ole taipumusta tehdä katoamistemppua mahdottomanakaan talvena. Omalla pihallani on yksi esimerkki, joka

  • Syysleimujen väriloistoa

    Vanhojen pihapiirien yksi ikisuosikeista on syysleimu, joka aloittelee kukintaansa näin heinä-elokuun vaihteessa. Aniliininpunaiset, violetit, valkoiset ja kaksiväriset kukinnot ovat näyttäviä tiiviiksi ryhmiksi istutettuina, mutta yhtä hyvin niitä voisi sijoitella sinne tänne muiden kukkien joukkoon. Syysleimun kukissa on voimakas tuoksu, joka houkuttelee luokseen myös erilaisia pörriäisiä ja pölyttäjiä. Jotakin aika hurmaavaa näissä mummolan pihalta tutuissa kukissa

  • Katso kauas – ja lähelle

    Pihalla puuhastellessa tulee huomaamattakin harrastettua hyötyliikuntaa, mutta yhtälailla voi tehdä hiukan silmäjumppaa: katsotaan kauas ja sitten lähelle, taas kauas ja lähelle. Varsinkin toimisto- tai näyttöpäätetyötä tekevälle sekä älypuhelimeen kiintyneelle tällainen silmien verryttely tekee uskomattoman hyvää!

  • Löysin ruusuisen kylän

      Tulin juuri kotiin pieneltä puutarhakierrokselta, kävin tutustumassa muutamiin Suomen Paras Piha -kilpailuun osallistuneisiin pihoihin. Matka vei Uudestakaupungista Poriin, ja koska siinä oli hieman luppoaikaa, kävin tutustumassa Pyhärantaan ja jatkoin rantatietä siitä pohjoiseen. Tien varrella oli kyltti ”Santtion kylätie” ja se osoitti vasemmalle, meren puolelle. Välitön pysähdys seuraavalle bussipysäkille, auto ympäri ja käännös kylätielle. Nimi

  • Luonto ja puutarha yhdessä

    Koska juhannusruusu ehti täällä lounaissaaristossa, kuten kai koko eteläisessä Suomessa, kukkia ennen juhannusta, otetaan tästä sille korvaaja: orjanruusu (Rosa dumalis). Komea kaartuvaoksainen ruusu kasvaa villinä kotisaarellani lounaissaaristossa ja missä vain pihalla tilaa on, annan sen kasvaa. Kuvan yksilö on pihani komein. Monimetriset versot kohoavat ensin ylös, sitten alkavat kaartua alas niin, että puska vie tilaa

  • Kellonkaltainen kärsimyskukka

    Muutama viikko sitten Oma Pihan Facebook-sivuilla kerrottiin kärsimyspassion puhjenneen kukkaan ja mainittiin, että nuppuja tuskin huomaa ja sitten kukka onkin jo auki. Nämä sanat luettuani innostus hiipi mieleeni: josko ehtisin sittenkin nähdä kärsimyshedelmän kukassa? Nuppuja siinä jo näkyi… Ja siinä kävi juuri niin! Yhtäkkiä nupuista oli avautunut täyteen kukkaan. Ehdin onneksi ottaa pikkukameralla illalla kuvan,

  • Japanilaisia kämmeköitä

    Tässä vielä toinen maistiainen tulevasta: Kävin keväällä ihastelemassa japanilaisia ebineran-orkideoja kukkanäyttelyssä ja kasvattajan tykönä. Toinen toistaan kiehtovampia väriyhdistelmiä hempeän vaaleista vahvojen värien tykitykseen. Kukkien yksityiskohtia tutkaillessa ymmärsi hyvin, että näihin voi hurahtaa täysillä – mutta mielenkiintoista oli myös huomata, että suurin osa harrastajista oli iäkkäitä miehiä! Jokin näissä koukuttaa… Visiitistä lisää myöhemmin, tässä muutama herkkupala

  • Näyttäviä japaninkurjenmiekkoja

    Pientä esimakua tulevasta: Kävin tutustumassa japanilaiseen hanashoubujen eli japaninkurjenmiekkojen  (Iris ensata) harrastajaan, jonka lajikevalikoima karttuu vuosi vuodelta omien kokeilujen myötä. Kukkia oli kotona kymmeniä ellei satoja ja lisää pellolla kosteikossa. Mielenkiintoinen ja silmiä avaava vierailu, josta lisää myöhemmin! Tässä muutamia esimerkkejä; kukkien väriskaala ulottui valkoisista ja keltaisista vaaleanpunaisen, sinisen ja liilan eri sävyihin. Leveyttä kukinnoilla

  • Hempeissä tunnelmissa

    Eilisiltaisen voitonhuuman jälkeen olo voi olla riehakas, epäuskoinen, juhlava. Voi se olla hempeäkin. Silkkipioni avasti nimittäin juuri viikonloppuna ensimmäisen kukkansa kuin huikean vaali- ja jääkiekkoviikonlopun kunniaksi! Silkkipioni on aikaisimpia pioneja. Sen monivivahteisissa kukissa on vaaleanpunaisen sävyjä, keskustassa on keltaiset heteet. Minulla se on viihtynyt hyvin entisen perunamaan hiekansekaisessa mullassa. Lähellä on syvä tienvarren oja, joten

  • Lavatarhassa alkoi jo sadonkorjuu

    Muovisin ”minikasvihuonein” katettu, aurinkoisella paikalla oleva matala lava lämpenee keväällä nopeasti ja tuottaa satoa jo kovaa vauhtia. Kestävä rakennelma on palvellut tarkoituksessaan jo kymmenisen vuotta. Vain puuosa on kerran vaihdettu, sillä aluksi sokkelin/lavan lauta oli käsittelemätöntä puuta. Nyt puuosat on sivelty myrkyttömällä mustalla puuöljyllä. Huhtikuun lopulla kylvetyt siemenet ja niistä kehittyneet pikkutaimet kestivät hyvin myös

  • Kevätpuutarhan sipulikukkia

    Kevät on juuri nyt kauneimmillaan ja sipulikukat ovat avautuneet puutarhassa täyteen loistoonsa. Pitkä odotus on vihdoin päättynyt ja on aika nauttia narsissien, tulppaanien, hyasinttien ja helmililjojen kukinnasta. Talvella ehtii jo unohtaa mitä on minnekin istuttanut joten kevät on siinäkin mielessä suuria yllätyksiä täynnä. Aikaisempien vuosien tulppaanialueita täydentämään istutin syksyllä vaaleanpunaisia kerrottukukkaisia ‘Peach Blossom‘ ja valkokukkaisia

  • Pystykiurunkannusten kukintaa

    Kiurunkannus (Corydalis) on ilahduttavan aikainen kevätkukkija, jonka nimen uskotaan viittaavan siihen että se kukkii samoihin aikoihin kun kiurut näyttäytyvät ja aloittavat munintansa. Syyskuussa kasvin juurimukulat istutetaan aurinkoiselle tai puolivarjoisalle paikalle, hieman happamaan ja lehtomaiseen kosteutta pidättävään paikkaan. Keväisin kiurunkannuksia voi istuttaa taimistoilta hankittavina astiataimina, niitä voi myös kylvää siemenestä. Luonnossa kasvi siementää noin kuukauden kuluttua