Pihalla nyt: ajankohtaiset vinkit, blogitekstit ja lukijoiden omat tarinat. Seuraa kauden kasveja ja projekteja.
Mitt paradisträd har liksom mitt stora växtintresse ordagrant följt mig genom livet. Den var min första krukväxt då jag fick eget rum som femåring. En avkomma till femåringens paradisträd står som alltid på fönsterbrädan, just nu i blom! Paradisträd som också kallas penningträd odlas för sina blanka, mörkgröna blads skull. På en av de första
Pohjolan talvea katsellessa ei voi olla ihailematta luontoa: kaiken tämän lumen alta ponnistaa taas kohta elämä! Siellä ne nukkuvat, kukat, kasvit, yrtit, ja heh, rikkaruohot odottamassa kevättä. Ja että se tekee tällaisia ilmiöitä, kuurapartoja puitten oksille! Merkitsin kepeillä, mihin olen istuttanut mitäkin. Tässä pitäisi nostaa päätään muutaman kuukauden päästä sulkavaleangervot ja paikkaansa vielä etsivä kärhö.
Olen tänä vuonna seurannut tavallista tarkemmin piiskupuskan muodonmuutoksia. Alkukesästä piiskupuskaan kiinnitti oikeastaan huomiota siksi, että niiden keskelle oli eksynyt huipelot kissankellot, joiden vaaleanliila sävy erottui uskomattoman kauniina vielä nupullaan olevien, kellanvihreiden piiskujen rinnalla. Kukinnan aikaan piiskupuska oli hyörinää ja pörinää täynnä, kun erilaiset kimalaiset, ampiaiset, mehiläiset ja perhoset kilpailivat niiden medestä. Ehdottomasti yksiä parhaita pörriäiskasveja!
Luin vastikään jostakin, että lasitettujen parvekkeiden ja terassien suosio kasvaa vain eikä loppua näy. Se ei ole mikään ihme, voin todeta 12 vuoden kokemuksella. Vaikka kaupunkiasunto on minulle vain kakkoskoti, onnistuu viihtyisyyttä lisäävien kasvien hengissä pitäminen pienin toimenpitein. Suurin syy suosiolle on kuulemma se, että lasitetun parvekkeen voi kalustaa kuin huoneeksi. Sehän on niin totta!
Vaikka kasvimaakausi onkin tältä vuodelta jo pääosin ohi, jotakin vielä saa. Mangoldit eivät ole panneet pahakseen pikkupakkasia, ja lehtiselleriäkin käyn yhä keräämässä lihapatoja maustamaan. Muita hyviä myöhäissyksyn herkkuja ovat esimerkiksi ruusukaali ja lehtikaali. Vieläkö Sinä haet kasvimaalta herkkuja keittiöön? Punaruotinen mangoldi on niin kaunis, että sitä käytetään usein myös koristekasvina. Marraskuussa osa mangoldeista on saanut
Erilaisista kurpitsoista saa paitsi mitä mainiompia syysherkkuja, myös näyttäviä yksityiskohtia sadonkorjuuaiheisiin asetelmiin. Leiskuvan oranssit, rypyläiset vihreät, minikokoiset koristekurpitsat, kaikki käy. Nämä kuvat edustavat keskieurooppalaista tyyliä, joten ne saavat edustaa sellaisenaan, ilman ylimääräisiä kaiverruksia.
Aamulla herättiin hennon lumivalkeaan maisemaan. Hetkenhän sitä vain kesti, sillä kun tajusin lähteä kameroineni lumista yrttipenkkiä ikuistamaan, oli lumi jo alkanut sulaa ja kohta se oli poissa. Olkoon tämä siis ensimuisto tulevasta lumitalvesta. Salvia, sitruunamelissa, kehäkukat ja hiukan timjamiakin sieltä pilkistää.
Pihapuuhissa kohtasin iloisen yllätyksen: parven urpiaisia! Nämä pienet pohjoiset vieraat lehahtivat sirkuttavana parvena pois, kun lähestyin, mutta palasivat pelottomina pian takaisin – pelottomuus on kuulemma pohjoisen lintujen erikoisuus, sillä ne eivät ole lainkaan tottuneet ihmisiin, eivätkä siten osaa edes pelätä ihmisen metkuja. Palasin kohta sisältä kameran kanssa ja pian linnutkin olivat kerääntyneet takaisin samaan paikkaan.
Pääsin vastikään maistelemaan marja-aroniapensaani (Aronia mitschurinii) ensimmäisiä marjoja. Ne ovat isoja ja mehukkaita, ja niistä on tulevaisuudessa tarkoitus tehdä hyviä mehuja ja hilloja. Toki niitä voi käyttää myös smoothieissa, puuroissa ja soseutettunakin. Maultaan marjat ovat makeahkoja, mutta hivenen karvaita ja happamia. Supermarjastakin puhutaan, sillä marja-aronia sisältää runsaasti mm. B-, C-, E- ja K-vitamiineja, antioksidantteja sekä
Minun tekisi mieli nimittää tyrniä Pohjolan oliiviksi, vaikkei niillä niin kauheasti yhteistä olekaan. Molemmilla on kuitenkin kauniit, hopeanvihreät kapoiset lehdet ja molemmat tuottavat hyvän sadon syksyllä. Molemmista puristetaan myös öljyä, joskin eri tarkoitukseen, ja molemmat ovat, tekisi mieli sanoa, terveellisen elämän perusta. Jos joskus olen harmitellut ettei oliivi meillä menesty, se on turhaa, sillä onhan
Löysin syysleimujeni syleilystä pienen ruusuntaimen, näytti siltä, että se oli tuupattu sinne ajatuksella että katsotaan jos se kestää. Oli se kestänyt, kyllä, mutta ei se syysleimujen alla kukkia jaksanut. Keväällä siirsin sen uuden yrttipenkin kruunuksi, jälleen ajatuksella että no katsotaan mitä siitä tulee. Paikka ei edelleenkään ollut paras mahdollinen, mutta se juurtui kyllä, ja vaikka
Yksi elokuun odotetuimmista hetkistä on auringonkukkien avautuminen. Perinteisten keltaisten ohella sävähdyttävät erikoisemmat lajikkeet, kuten syvän tummanpunainen ’Evening Sun’. Varjojen langetessa sen terälehdet saavat miltei mustan sävyn, kun taas aurinko saa punaisen hehkumaan. Kukkien lisäksi tällä ”ilta-auringolla” on kiehtovat nuput, etenkin kun ne alkavat avautua. Terälehtien kärjet ovat keltaiset ja paljastavat tumman punansa vähitellen auetessaan.
