Siirry sisältöön

Kasvuvyöhyke II

Järvien ja peltojen vyöhyke, Porista Savonlinnaan

  • Syysvärikavalkadi

      Syksyn värejä hiipii vähitellen maisemaan etelässäkin. Useat julkisten viheristutusten luottokasvit näyttävät nyt itsestään värikkäämmän puolen:          

  • Omena, syksyn monipuolinen herkku

    Parasta syksyssä eivät ole pimenevät illat, sateen ropina tai kynttilöiden sytyttely, vaan hedelmistä raskaina olevat omenapuut. Näin ainakin keittiössä viihtyvän herkkusuun mielestä. Ensin kypsyvät pehmän makuiset Valkeatkuulaat, sitten iloisen punaiset Bergiukset ja kirpakat Syysviirut ja lopulta on happamien Antonovkien vuoro. Lajikkeita on valtavasti, ja jokaisella on oma käyttötapansa. Yksi maistuu parhaimmalta suoraan puusta poimittuna, toinen

  • Karhunvatukan kypsyvä sato

    Olen istuttanut karhunvatukan köynnöstelemään pihlajaa pitkin. Vahvoissa kukkaversoissa näkyy parhaillaan vihreitä raakileita, jotka saavat kypsyessään upean mustanpuhuvan värityksen. Marjoissa piisaakin monin tavoin terveyttä edistäviä antioksidantteja. Loch Ness – lajiketta oleva kasvi antaa vuosi vuodelta suuremman sadon. Se pitää vahvahkosta maasta, joka ennen kaikkea pidättää sopivasti kosteutta.  

  • Laikkuköynnöksen lumoa

    Kiinanlaikkuköynnös (Actinidia kolomikta) voi venähtää häkellyttäviin mittoihin. Istutuksen jälkeen kasvi hieman harkitsee oloaan uudella paikalla, mutta jos ravinteita riittää, se kiihdyttää pian huimaan kasvuvauhtiin. Hätkähdyttävä on myös köynnösvyyhden väritys: vihreiden lehtien kärjet on kastettu vaaleanpunaiseen. Laikkuköynnös soveltuu hyvin näkösuojaksi tai viidakkotunnelmaa haluavalle. Toiselta nimeltään laikkuköynnös on minikiivi. Emikasvi tai ´Annikki´ -lajike (jolla samassa kasviyksilössä on

  • Kunniakuja töyhtöangervoista

        Isotöyhtöangervo (Aruncus dioicus) on hulppea perenna, joka varttuu puutarhan viidakkomaiseksi, melkein pensaaksi kelpaavaksi jättiläiseksi. Yhdessä kesässä se kasvaa naisenkorkuiseksi ja ylikin sekä tekee suurten pilvimäisten kukkatöyhtöjen meren. Istuttamalla kaksi riviä töyhtöangervoita rinnakkain saisi aikaan kukkivan kunniakujan tai käytävän, johon voi sukeltaa sisään kimalaisten suristessa ympärillä. Kosteuttapidättävä ja ravinteikas paikka, ja tämä jätti viihtyy.

  • Köyhemmänkin kasvupaikan ruusu

      Ruusuangervoryhmä on pysähdyttävän komea näky täyteläisen vadelmasorbetin värisine kukkineen. Rinnakkaiset nuput ja avautuneet kukat luovat kasvustoon muotojen ja sävyjen vaihtelua.   Angervopensas (Spiraea japonica ’Froebelii’) antaa ruusunpunakukkia vaatimattomammallakin paikalla. Sen väritys on vahva näin kukinta-aikaan, mutta myös syksyllä ruskan värjätessä lehdet oranssinpunertaviksi. Valtteihin lukeutuvat lisäksi nämä ominaisuudet: kasvi talvehtii aika pitkälle pohjoiseen, pysyy noin

  • Pientä vihreää portaankolossa

    Monet mattomaiset maanpeitekasvit, kuten maksa- ja ajuruohot, värittävät parhaillaan kallioita, kiveyksenkoloja ja asfaltinhalkeamia. Kiviportaiden taitteesta löytyi harvemmin vastaantuleva rauniokilkka (Cymbalaria muralis), joka on täyttänyt tarkkaan kivien välissä olevan ahtaan multatilan. Lilliputtimaisuudestaan huolimatta kasvin munuaisenmallisissa lehdissä on mehevää runsautta. Sireeninsävyisiä kukkia avautuu syyskesälle saakka.

  • Kesäpäivän kuva

    Ruusunpunakukkainen tuoksuvatukka (Rubus odoratus) lukeutuu puolivarjoisan puutarhan ihanuuksiin. Kosteutta pidättävä maa takaa rehevimmät tuoksuvatukkapensastot. Kasville kannattaa varata tilaa levitellä viidakkolehtisiä versojaan. Kukkia on luvassa vielä pitkään, ja vadelman sukulaisena kasvi tekee myös syötäviä marjoja.

  • Sateinen alkukesä

    Sadetta on saatu jo enemmän kuin tarpeeksi. Eilen oli täälläpäin sateisin päivä tähän mennessä. Vettä tuli kuin saavista kaataen aamusta iltapäivään. Koskahan alkaa se lämmin, ihana kesä ja sortsikelit?

  • Miniatyyri-ihanuus

    Miniatyyrimaisen ihana harmaa-ajuruoho ’Pygmaeus’ (Thymus praecox var. pseudolanuginosus) on aloittamassa kukintaansa rutikuivassa räystäänaluspaikassa. Kasvin lehdet ja kukat ovat halkaisijaltaan vain muutamia millejä. Tätä pitää ihastella kontallaan – mutta sehän on meille puutarhatontuille ihan luonnollinen asento 😉 Kultahumalan (Humulus lupulus ’Aureus’) versot luikertelevat holtittomasti joka suuntaan. Tukinaruja täytyisi alkaa viritellä. Ja taas sataa…

  • Kaunein alppiruusu?

    Puistoalppiruusu ’Nova Zembla’ (Rhododendron Catawbiense-Ryhmä) on ehkäpä kaunein alppiruusu, jonka tiedän. Tummat aniliininpunaiset kukat ovat tänä kesänä kestäneet jo muutaman viikon, kiitos viileiden säiden. Mikä on sinun mielestäsi kaunein alppiruusu vai voiko niitä edes laittaa kauneusjärjestykseen?

  • Kosteikon kasveja

    Ojan varsi alkaa värittyä keltaiseksi. Ojaleinikit (Ranunculus flammula) ja keltakurjenmiekat (Iris pseudacorus) aloittelevat kukintaansa. Tässä ojassa asustaa myös majava (Castor fiber), joka lähtee liikkeelle iltahämärissä. Muutaman kerran on ollut sydänkohtaus lähellä, kun iltakävelyltä palatessa majava on hypännyt ojanpenkalta veteen ja läiskäyttänyt hännällään varoitukseksi.