Siirry sisältöön

Puut: komeita ja kauniita, suuria ja pieniä pihaan sopivia lajeja

Tietoa ja vinkkejä puiden istutuksesta, hoidosta ja valinnasta eri pihaolosuhteisiin.

  • Raitojen ja pajujen kevätloistetta

    Lukuisat raidat ja pajut syttyvät parhaillaan valaisemaan pääosin vielä huhtikuisen beigenvärisiä metsänreunoja. Isoja puita ja hentoja pensaita, yhtä kaikki ne voivat kantaa ihmeellistä kukintomäärää oksillaan! Nämä aiemmin joutomaakasveiksikin mielletyt elinvoimaiset Salix-suvun edustajat ovat omiaan pihan ja puutarhan vaalituiksi, joskin sopivan ravinteikkaalla ja kostealla kasvupaikalla helppohoitoisiksi jäseniksi. Luonnonlajeja meillä kasvaa noin parisenkymmentä. Puutarhamyymälöistä löytyy lisää istutettavaa,

  • Puu kuin kirahvi

    Kasvin kukinta vie yleensä kaiken huomion, siinäkin tapauksessa, että kukinta olisi lyhyt. Mutta joskus käykin toisinpäin. Tämä Australiasta kotoisin oleva pensas, Phebalium whitei, kukkii kyllä viehättävän keltaisin kukin talvisaikaan ja varhain keväällä, mutta erityisen siitä tekee sen varsien ja lehtien alapinnan täplitys. Kun kasvi vielä on tuollainen hontelo rakenteeltaan, ovat japanilaiset nimenneet sen kirahvipuuksi, kirin-no-ki.

  • Hetki metsämäisessä puistossa

    Syksyinen kävelylenkki metsämäisessä puistossa. Metsämäisessä siksi, että metsästä tämä on kaukana, vaikka koostuukin lähes yksinomaan puista. Suurista, paksurunkoisista puista, joita ei ole leikattu muotoon, vaan jotka saavat kasvaa juuri niin kuin haluavat. Ainakin melkein, kyllä niistä puistossa kuitenkin aina huoli pidetään. Aikani käveltyäni istahdan penkille. Maa on keltaisenaan syksyn lehdistä, mutta kun kohotan katseeni, näyttää

  • Tuokiokuva syksyn lehdistä

    Syyslehtien värejä voi nyt ihailla eteläisessä Suomessa rinnan lumipeitteen valkeuden kanssa. Etenkin keltaiset koivun- ja haavanlehdet näyttävät erityisen kirkkailta, kun kalliot ja maa niiden ympärillä ovat valkaistuneet. Nyt on hyvä tankata syksyn viimeiset värit talteen talven varalle, sekä muistiin että kuviksi. Kuvassa hehkuu tuulen kokoon lakaisema kimara vaahteranlehtiä. Vaahtera on hyvä syysvärikasvi, sillä yksikin puu

  • Milloin kävit viimeksi arboretumissa?

    Muisto kesästä: kävelyhetki arboretumissa eli puulajistopuistossa. Ensin kaikki näyttää tutulta, on kuusia, tammia, pihlajia. Sitten puita alkaa katsella tarkemmin. Nehän ovat kaikki hiukan erilaisia. Matalaan pylvääseen kiinnitetty nimikyltti vahvistaa epäilyn: tuo on tuttu kotipihlaja, tuo taas makeapihlaja, tuo japaninpihlaja, tuo tuossa keltamarjapihlaja. Tästähän tulee varsinainen oppitunti! Matka jatkuu: Tässä on purppurakuusi, tuossa tavallinen kuusi, käärmekuusi

  • Juhlavuoden puu on istutettu

    Suomi Finland 100 -juhlavuoden tiimoilta käynnissä on ollut toukokuusta lähtien kampanja jossa haastetaan kansalaiset istuttamaan puita satavuotiaan Suomen kunniaksi. Istutusaikaa on toukokuulta syyskuulle, joten vielä ehtii mukaan! Lisätietoja kampanjasta voit lukea Suomi 100-nettisivuilta tästä linkistä. Oman juhlapuunsa voit rekisteröidä Puutarhaliiton nettisivujen kautta tästä linkistä. Oman juhlapuuni istutin tänään pihalleni 6.7.2017. Kyseessä on paratiisiomenapuu Malus ’Dolgo’,

  • Kesäkuun kukkapuita

    Koristeomenapuut jatkavat parhaillaan kevään ja alkukesän kukkapuukavalkadia. Etenkin nämä pinkkikukkaiset lajikkeet ovat hätkähdyttävän hurmaavia näkyjä. Kukkien määrä vähän vaihtelee vuodesta toiseen, mutta tämä kevät näyttää taas otolliselta kukinnalle. Puiden matala ja leveä muoto korostaa vaikutelmaa vahvansävyisistä kukkapilvistä. Syksyllä on sitten odotettavissa toinen koristekausi, kun pikkuiset ja kirpsakat omenat värittävät puita. Ne ovat tärkeää syksyn ja

  • Luontokuvia toukokuun lopulta

    No alkoihan se tuomikin vihdoin kukkia täällä Hankoniemellä, vaikkakin koleasta keväästä johtuen 2-3 viikkoa myöhemmin kuin edelliskeväänä! Kiertelin toissapäivänä (30.5.) parin tunnin ajan Tammisaaren ulkoilupuistoon kuuluvissa metsäisissä saarissa, joihin on hyvä kulkuyhteys kävelysiltojen kautta. Ramsholmenissa valkovuokkojen kukinta oli jo ohi, joten suunnistin viereiseen Högholmeniin. Saaren rantaniityllä oli runsas kasvusto valkokukkaisia luhtalitukoita, joiden ympärillä lennähteli muutamia

  • Pörröisen tuoksuvaiset mimosat

    Vaikka taivas olisi harmaa, loistavat mimosaksikin kutsutut hopea-akaasiat (Acacia dealbata) upeasti eteläisessä Euroopassa helmi-maaliskuun vaihteessa. Puut ovat usein suuria ja näyttäviä ja niiden ympärillä leijuu makea tuoksu. Kotoisin hopea-akaasia on Australiasta ja menestyy hyvin lauhan ilmaston maissa. Kukkivia oksia myydään usein myös leikkokukkina: muutamakin oksa maljakossa tuo kummasti keväisen olon.

  • Puita ruukuissa

    Moni varmasti istuttaisi mielellään pihalleen sirolehtisen ja syksyisin kauniisti punertuvan japaninvaahteran. Valitettavasti se kuitenkin menestyy meillä yleensä heikonlaisesti, Suomen kylmä talvi on sille yksinkertaisesti liikaa. Mutta entäpä jos ottaisi mallia puun kotimaasta, missä ne kasvavat paitsi pihamaalla, myös ruukussa? Näin puun voisi ottaa sisätiloihin talveksi ja tuoda taas keväällä ulos. Nämä kuvat ovat Tokiosta, missä

  • Makea kaki eli persimon

    Olen aina ollut utelias maistamaan uusia vihanneksia ja hedelmiä. Niinpä innostuinkin, kun vuosituhanteen vaihteessa löysin herkkukaupasta oranssin kakihedelmän. Maultaan se on miellyttävän makea, rakenteeltaan hiukan luumua kovempi. Tykästyin heti. Myöhemmin opin, että kyseessä on hedelmä nimeltä Diospyros kaki, joka tunnetaan Suomessa kolmella eri kauppanimellä: kaki, sharon ja persimon. Kotoisin se on Kiinasta ja Japanista (mistä

  • Pihlajanmarja on lintujen herkku

    Vaikka kirjoitin jo elokuun lopulla (29.8.) tähän blogiin monikäyttöisistä pihlajanmarjoista, ja Sailakin viikko sitten (12.10.)  herkullisen pihlajanmarjahyytelön valmistuksesta, ei liene pahitteeksi laittaa muutama rivi pihlajanmarjasta lintujenkin kannalta. Onhan se sentään loppusyksystä lintujen tärkein marja. Marjansyöjälinnuille riittääkin ruokaa tänä syksynä. Pihlajat ovat notkuneet punaisenaan marjoista ainakin täällä läntisellä Uudellamaalla. Runsas sato pitää linnut pitkään Suomessa. Saattaa