
Puutarhan syötävät puut ja pensaat
Ruokaa alkaa häämöttää joka puolella, kun silmät ensin avautuvat aiheelle. Jopa kotipihan puista moni tarjoaa syötävää.
Tietoa ja vinkkejä puiden istutuksesta, hoidosta ja valinnasta eri pihaolosuhteisiin.
Ruokaa alkaa häämöttää joka puolella, kun silmät ensin avautuvat aiheelle. Jopa kotipihan puista moni tarjoaa syötävää.
Hanami on Japanista peräisin oleva nimitys varsinkin kirsikka- ja luumupuiden kukinnan ihailemiselle. Se on kukkapuualueilla kävelyn ja kirsikkateemaisten piknikkien merkkaama kansallisesti tunnistettu juhla-aika. Meillä Suomessa hanamikukinnasta vastaa etenkin ihana rusokirsikka (Prunus sargentii), mutta ajatusta voisi hyvin laajentaa kattamaan muidenkin kevätkukkivien puiden ihastelun. Vaahtera esimerkiksi on parhaillaan etelässä pirteän limensävyinen maiseman värittäjä. Raidoista ja pajuista kirjoitinkin
Lukuisat raidat ja pajut syttyvät parhaillaan valaisemaan pääosin vielä huhtikuisen beigenvärisiä metsänreunoja. Isoja puita ja hentoja pensaita, yhtä kaikki ne voivat kantaa ihmeellistä kukintomäärää oksillaan! Nämä aiemmin joutomaakasveiksikin mielletyt elinvoimaiset Salix-suvun edustajat ovat omiaan pihan ja puutarhan vaalituiksi, joskin sopivan ravinteikkaalla ja kostealla kasvupaikalla helppohoitoisiksi jäseniksi. Luonnonlajeja meillä kasvaa noin parisenkymmentä. Puutarhamyymälöistä löytyy lisää istutettavaa,
Kasvin kukinta vie yleensä kaiken huomion, siinäkin tapauksessa, että kukinta olisi lyhyt. Mutta joskus käykin toisinpäin. Tämä Australiasta kotoisin oleva pensas, Phebalium whitei, kukkii kyllä viehättävän keltaisin kukin talvisaikaan ja varhain keväällä, mutta erityisen siitä tekee sen varsien ja lehtien alapinnan täplitys. Kun kasvi vielä on tuollainen hontelo rakenteeltaan, ovat japanilaiset nimenneet sen kirahvipuuksi, kirin-no-ki.
Syksyinen kävelylenkki metsämäisessä puistossa. Metsämäisessä siksi, että metsästä tämä on kaukana, vaikka koostuukin lähes yksinomaan puista. Suurista, paksurunkoisista puista, joita ei ole leikattu muotoon, vaan jotka saavat kasvaa juuri niin kuin haluavat. Ainakin melkein, kyllä niistä puistossa kuitenkin aina huoli pidetään. Aikani käveltyäni istahdan penkille. Maa on keltaisenaan syksyn lehdistä, mutta kun kohotan katseeni, näyttää
Syyslehtien värejä voi nyt ihailla eteläisessä Suomessa rinnan lumipeitteen valkeuden kanssa. Etenkin keltaiset koivun- ja haavanlehdet näyttävät erityisen kirkkailta, kun kalliot ja maa niiden ympärillä ovat valkaistuneet. Nyt on hyvä tankata syksyn viimeiset värit talteen talven varalle, sekä muistiin että kuviksi. Kuvassa hehkuu tuulen kokoon lakaisema kimara vaahteranlehtiä. Vaahtera on hyvä syysvärikasvi, sillä yksikin puu
Muisto kesästä: kävelyhetki arboretumissa eli puulajistopuistossa. Ensin kaikki näyttää tutulta, on kuusia, tammia, pihlajia. Sitten puita alkaa katsella tarkemmin. Nehän ovat kaikki hiukan erilaisia. Matalaan pylvääseen kiinnitetty nimikyltti vahvistaa epäilyn: tuo on tuttu kotipihlaja, tuo taas makeapihlaja, tuo japaninpihlaja, tuo tuossa keltamarjapihlaja. Tästähän tulee varsinainen oppitunti! Matka jatkuu: Tässä on purppurakuusi, tuossa tavallinen kuusi, käärmekuusi
Suomi Finland 100 -juhlavuoden tiimoilta käynnissä on ollut toukokuusta lähtien kampanja jossa haastetaan kansalaiset istuttamaan puita satavuotiaan Suomen kunniaksi. Istutusaikaa on toukokuulta syyskuulle, joten vielä ehtii mukaan! Lisätietoja kampanjasta voit lukea Suomi 100-nettisivuilta tästä linkistä. Oman juhlapuunsa voit rekisteröidä Puutarhaliiton nettisivujen kautta tästä linkistä. Oman juhlapuuni istutin tänään pihalleni 6.7.2017. Kyseessä on paratiisiomenapuu Malus ’Dolgo’,
Koristeomenapuut jatkavat parhaillaan kevään ja alkukesän kukkapuukavalkadia. Etenkin nämä pinkkikukkaiset lajikkeet ovat hätkähdyttävän hurmaavia näkyjä. Kukkien määrä vähän vaihtelee vuodesta toiseen, mutta tämä kevät näyttää taas otolliselta kukinnalle. Puiden matala ja leveä muoto korostaa vaikutelmaa vahvansävyisistä kukkapilvistä. Syksyllä on sitten odotettavissa toinen koristekausi, kun pikkuiset ja kirpsakat omenat värittävät puita. Ne ovat tärkeää syksyn ja
No alkoihan se tuomikin vihdoin kukkia täällä Hankoniemellä, vaikkakin koleasta keväästä johtuen 2-3 viikkoa myöhemmin kuin edelliskeväänä! Kiertelin toissapäivänä (30.5.) parin tunnin ajan Tammisaaren ulkoilupuistoon kuuluvissa metsäisissä saarissa, joihin on hyvä kulkuyhteys kävelysiltojen kautta. Ramsholmenissa valkovuokkojen kukinta oli jo ohi, joten suunnistin viereiseen Högholmeniin. Saaren rantaniityllä oli runsas kasvusto valkokukkaisia luhtalitukoita, joiden ympärillä lennähteli muutamia
Vaikka taivas olisi harmaa, loistavat mimosaksikin kutsutut hopea-akaasiat (Acacia dealbata) upeasti eteläisessä Euroopassa helmi-maaliskuun vaihteessa. Puut ovat usein suuria ja näyttäviä ja niiden ympärillä leijuu makea tuoksu. Kotoisin hopea-akaasia on Australiasta ja menestyy hyvin lauhan ilmaston maissa. Kukkivia oksia myydään usein myös leikkokukkina: muutamakin oksa maljakossa tuo kummasti keväisen olon.
Moni varmasti istuttaisi mielellään pihalleen sirolehtisen ja syksyisin kauniisti punertuvan japaninvaahteran. Valitettavasti se kuitenkin menestyy meillä yleensä heikonlaisesti, Suomen kylmä talvi on sille yksinkertaisesti liikaa. Mutta entäpä jos ottaisi mallia puun kotimaasta, missä ne kasvavat paitsi pihamaalla, myös ruukussa? Näin puun voisi ottaa sisätiloihin talveksi ja tuoda taas keväällä ulos. Nämä kuvat ovat Tokiosta, missä
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.