Siirry sisältöön

Perennat: monivuotiset kukat ja lehtikasvit, jotka kukoistavat vuodesta toiseen

Valitse pihaasi sopivat perennat – saat kauniin ja helppohoitoisen pihan.

  • Kesän kukkasia ja ötököitäkin

    Tänään sunnuntaina aurinko laski tasan kaksi tuntia myöhemmin (klo 17.21 Lappohjassa) kuin joulukuussa, kun päivä oli lyhimmillään. Sehän on jo paljon! Sumussa ja plussakeleissä elellessä saattaisi olettaa, että kevät tulee tuossa tuokiossa, kun luntakin on niin vähän, että riittäneekö se enää lumisotasilla leikkimiseenkään. Mutta kalenterin mukaan nyt pitäisi olla vuoden kylmin aika, joten vielä se

  • Jouluruusun kuulumiset

    Lupailin joulukuussa kertoa, miten jouluruusulle kävi. Se oli nupulla itsenäisyyspäivän aikoihin, jolloin suojasin sen lasikuvulla, kun jouduin lähtemään viikoiksi pois. Viikot venyivät yli kuukaudeksi, mutta kun tulin takaisin kotiin juuri pakkasten alkaessa ja raotin kupua, siellä oli kaunis jouluruusu kukassa! Jätin nyt kuvun pois, sillä sen alla saattavat muhia sienitaudit, kun ilma ei pääse kiertämään.

  • Tammikuun kukkasia

    En muista kokeneeni aikaisemmin hetkeä omalla pihalla jolloin olisin voinut sanoa että tammikuussa heti uuden vuoden jälkeen jotain on nupulla! Jouluruusun nuput ovat kasvaneet päivä päivältä pulleammiksi. Krookukset ovat myös kasvaneet kohisten ja maasta on noussut pinnalle muutama sipulikin. Köynnöshortensian silmut näyttivät tänä aamuna myös kovin elinvoimaisille. Lumetonta pakkassäätä on kuitenkin luvassa, joten on aika

  • Jouluruusujännitystä

    Löysin pihaltani vaaleajouluruusun (Helleborus niger) kukkanuput viikko sitten. Mietin, että ne saattavat puhjeta varmemmin kukkaan, jos laitan niiden suojaksi lasikuvun. Yöpakkasia ei tosin juuri ole ollut, mutta vähäinenkin lämpötilannousu voi auttaa. Tässä jouluruusun kukkavarret nyt, vietettyään viikon kuvun suojissa. Ehtivätkö nämä kukkia? Viikonlopuksi on luvattu reilun vuorokauden kestävää pakkasjaksoa, mutta lauantai-iltapäivään saakka pitäisi lämpötilan olla

  • Lokakuun lopun kukkia

    Vielä kukkii, mutta täytyy olla tarkkana, jotta pienet ja vähäiset kukat huomaa. Koristemansikka on uskomattoman sitkeä ja satoisa kukkija! Siinä on vielä kukkia ja nuppujakin. Sinivuokon ruskaväriset lehdet ovat lähes kukkien veroisia, mikä väri! Mutta muuten puutarha alkaa olla valmis talven tuloon. Nostin daaliat ja kaadoin kesäkukkaruukut kumoon viikonloppuna, vain jättiverbena jäi vielä maahan, sekin

  • Mummulta perittyä

    Kotitaloni on isovanhempieni rakennuttama ja se on valmistunut 1948. Mummulla oli trekoli hyötykasveja varten, siellä kasvoi viinimarjapensaita ja kolme omenapuuta. ’Antonovka’ kaadettiin menneenä kesänä. Muitakin omenapuita oli, kaneliomena ja ’Valkeakuulas’, mutta ne paleltuivat kovina pakkastalvina. Neljä muuta kaadettiin pois tieltä 70-luvulla, kun uutta kaivoa alettiin kaivaa kahden kaivinkoneen voimin. Perunamaalla viljeltiin perunat omiin tarpeisiin. Pihapiirissä

  • Lokakuinen puutarha

    Vaikka lokakuinen puutarha näyttääkin pääasiassa tältä… …voi tarkkasilmäinen puutarhuri vielä löytää pihamaalta kaikenlaista sykähdyttävää. Kuukausimansikka (Fragaria vesca ’Rügen’) kukkii vielä ja kasvustoa pöyhimällä löytyy muutama makea suupalakin. Mirrinminttu (Nepeta x faassenii) on aloittanut uusintakierroksen huvimajan eteläseinustalla. Rosariossa on useampikin väripilkku. Nämä eivät ymmärrä lopettaa ennen kuin talvi tulee. Rosariossa kasvaa ruusujen seurana myös muutamia perennoja.

  • Tarha-alpi, ranta-alpi, terttualpi! Siis mikä terttualpi?

    Tarha-alpi on tuttu perenna pihoilta ja puutarhoista, ranta-alpiakin näkee aika usein rannoillamme, mutta terttualpin nimen jouduin tarkistamaan kirjasta. Oheiset kaksi alinta kuvaa terttualpista, jonka lehdet ja varsi muistuttavat maitohorsmaa, on otettu muutama päivä sitten lummelammen rannalta. Terttualpi on tanakka ja haaraton, puolimetriseksi kasvava monivuotinen ruoho, joka viihtyy usein runsaina kasvustoina matalassa rantavedessä tai maalla vesirajan

  • Huomioväriä

    On hauska palauttaa mieleen limenvärisiä kesämuistoja kasvitarhasta. Kellanvihreässä värissä on keväisyyttä, joka säilyy tietyissä kasveissa vielä silloinkin, kun maiseman vihreys kesällä tummenee. Kuvan kuunlilja, ´Fire Island´ -lajiketta, saapui pari vuotta sitten juurakkona Hollannista, ja on kotiutunut hyvin. Sen kaunismuotoiseksi kasvanut mätäs hehkuu itsevalaisevana pihlajan varjostamassa penkissä. Väri-ilo alkaa lehtisuppilon noustessa maasta: etenkin nuoret lehdet toimivat

  • Puolivuotiskatsaus

    Nyt tuntuu toden teolla vuodenkierto lähteneen käyntiin. Kevääseen on pari kuukautta, puolen vuoden kuluttuahan on jo juhannus ohi ja ollaan heinäkuun helteissä, toivottavasti! Laitankin sen kunniaksi muutaman heinäkuisen kuvan paahdepenkistäni, vaikka Eeron jääpuikkokuvat ovatkin hyytävän hienoja. Kesäasia on ajankohtainen siksikin, että nyt mietitään Oma PIHA -lehden kevään asiakaslahjaa. Nämä erikoisen kirkkaansiniset sinilaukat ovat tilaajalahja parin

  • Joulukukkasesonki alkoi

    Kukkakauppojen ovensuussa alkaa näkyä jouluisia kausikukkia. Ensimmäiset hyasintit on bongattu, samoin jouluruusut. Vaaleajouluruusun (Helleborus niger) vaaleahipiäinen herkkyys viehättää, mutta olenpa nähnyt tumman viininpunaisen tarhajouluruusunkin (Helleborus Orientalis-Ryhmä) silloin tällöin joulukukkien valikoimassa, tosin sellaisia tapaa harvemmin. Jouluruusussa on samaa kainoutta kuin kielossa, joka on valitettavan harvoin nykyään tavattava joulun kukka. Tuoksuhyasinteista (Hyacinthus orientalis) tulee väriä vaalean jouluruusun