Lehtevät ja kukkivat koristepensaat - löydä juuri oikeat lajit pihaasi.
Matalalta paistava ilta-aurinko valaisee vielä pensaissa pysyttelevät ja myös maahan varisseet ruskalehdet uusilla sävyillä. Tässä pari poimintaa kasveista, jotka värittävät paraikaa maisemaa yllättävän heleillä väreillä.
Pikkutöyhtöangervot (Aruncus aethusifolius) räiskyvät tulenpunaisessa syysvärissään. Näin voimakas väritys näyttää olevan parhaimmillaan aurinkoisella kasvupaikalla, vaikka kasvi viihtyy myös varjossa. Tietyt punalehtiset happomarjat (Berberis) värittävät pihaa ruskanpunaiseksi kesälläkin. Auringossa kylpevässä istutuksessa lehdet hehkuvat vastustamattoman värisinä. Lähekkäin istutettuina nämä kaksi kasvia takaavat hienon syysväriesityksen.
Asettelimme muutamia päiviä sitten runsasmarjaisia katajanoksia terassillamme oleviin ruukkuihin ja kukkalaatikkoihin, kuten tapanamme on ollut syksyisin jo monen vuoden ajan. Aiemmin emme ole kuitenkaan havainneet, että pihapiirissämme lennähtelevät punarinnat olisivat olleet kiinnostuneita siniposkisista katajanmarjoista. Lintukirjassa tosin mainitaan, että kesäaikaisten hyönteisten ja muiden pikkueläinten lisäksi punarinta syö muulloin myös marjoja. Mutta että katajanmarjoja, sitä en olisi
Violetissa värissä on jotakin hyvin sykähdyttävää. Vai mitä pidätte tästä eksoottisesta, alunperin Myanmarista kotoisin olevasta ametistipensaasta (Strobilanthes dyeriana)? Näyttävät kasvit oli sijoitettu ruukkuihin japanilaiskodin sisäänkäynnin yhteyteen. Talon emäntä kertoi, että lehtien violetti väri säilyy parhaiten puolivarjossa, suorassa auringossa väri haalistuu. Ametistipensaan seuraksi voisi laittaa muitakin kasveja, mutta hieno se oli näinkin, yksittäisinä ruukkukasveina, etenkin kun
Syyshortensian (Hydrangea paniculata ´Grandiflora´) kukilla ehtii olla syksyn aikana monta värivaihetta. Kermanvalkeat, yksittäiset pikkukukat alkavat vähitellen saada punerrusta, joka parhaimmillaan värjää koko pensaan kukintotertut pinkeiksi. Kauniita ovat myös parkkiintuneen ruskeiksi kuivuvat kukinnot, joita usein jää koristamaan pensaita talven ajaksi. Tämän viehättävän ja yllättävän monisävyisen peruslajikkeen lisäksi nykyisin on tarjolla muitakin värikäskukkaisia syyshortensialajikkeita, limenvärisestä tummanpinkkiin saakka.
Ryhmäruusut kukkivat täyttä päätä, kun ympärillä kasvit jo muuttuvat syksyisemmän sävyisiksi ja lehdet alkavat lopulta karista. Ruusunkukkien värit vain hehkuvat voimakkaampina kuin aiemmin. Ruusupenkin tienoilla leijuva tuoksu vahvistuu sekin syksyn viilenevien päivien aikaan. Ensimmäiset kuurakelit antavat viimeisille ruusunkukille usein vielä sokerikuorrutuksen.
Kuopio on mukava kesäkaupunki. Tori on keskeinen paikka, jossa aina tapahtuu. Valkeisenlampi on Kuopiossa tutustumisen arvoinen paikka. Se sijaitsee Niiralan kaupunginosassa melkein kaupungin keskustassa ja se on saanut nykyisen muotonsa 1950-luvulla. Siltä ajalta ovat peräisin lammenrantaa reunustavat hopeapajut ja puistossa kasvavat poppelit. Lammen ympärillä on myös monia historiallisia rakennuksia sekä kaunis ja kaupunkilaisten keskuudessa erittäin
Kellokuusaman (Kolkwitzia amabilis) toinen, ruotsin kielestä tuleva nimi paratiisipensas kuvaa hyvin pensaan ulkonäköä kukinta-aikaan. Kaareville oksille puhkeaa näihin aikoihin vaaleanpunainen, tuoksuva kukkapilvi. Erityisen hienonnäköinen on kellokuusamista istutettu aidanne tai muutaman kasvin ryhmä. Pensas kasvaa kivasti monenlaisilla maatyypeillä, vaikka yltääkin muhkeimmaksi ravinteikkaalla, kalkitulla ja suojaisella paikalla. Korkeutta komealle ja reipaskasvuiselle pensaalle kertyy parisen metriä. Lämmöntarpeen vuoksi
Jännityksellä odotin ehtiikö juhannusruusun vaaleanpunakukkainen sukulainen ’Juhannusmorsian’ kukkaan juhannukseksi. Tänään juhannuspäivänä ensimmäiset tuoksuvat nuput olivat auenneet juuri ajallaan! Kauneimmillaan kyseinen ruusu onkin juuri kukkaan puhjettuaan, sillä vaaleanpunainen sävy haalistuu hieman valkoisemmaksi ajan myötä. Vaikka juhannusruusu kuuluu ehdottomasti juhannukseen, olen erityisen ihastunut tähän hempeään ja yhtä helppohoitoiseen ruusuun. Se kuuluu juhannusruusun kanssa samaan Spinosissima-ryhmään, eli toisin
Rivitalomme pihalla oleva pensasmainen tuoksuvatukka (Rubus odoratus) aloitti kukintansa viikkoa ennen juhannusta. Reippaat sadekuurot sitä vähän koettelivat, mutta nyt se loistaa vaaleanpunaisin, vähän ryppyisiksi jäänein kukin, mutta sehän on tyypillistä tuoksuvatukan kukille. Tämän päivän (22.6.) lämpöisessä, melkeinpä helteisessä auringonpaisteessa kimalaisia oli runsaasti hakemassa mettä ”valevatukan” isoista ja tuoksuvista kukista. Pari metriä korkeaksi kasvava ja tyvivesoista
Kultasade (Laburnum alpinum) lukeutuu Suomen kesän eteläiseneksoottisiin kukkijoihin. Näihin aikoihin kultasateesta riippuu suuria kirkkaankeltaisia kukkaterttuja, joissa pörisee kokonainen kimalaiskuoro. Näyttävä hernekasvi menestyy laihemmassakin maassa, kiitos sen juuriston typpibakteerien, jotka sitovat ilmakehästä kultasateelle ravintoa. Mahdollisimman lämmintä kasvupaikkaa suositellaan, mutta onpa tuulisemmallakin paikalla kasvavista kultasateista kehittynyt komeita puita. Kultasade on kokonaisuudessaan myrkyllinen kasvi. Jäniksiä tämä ei tosin
Juhannusruusua (Rosa pimpinellifolia) on viljelty Suomessa jo 1800-luvun alusta lähtien. Tämä tiheäpiikkinen, erittäin helppohoitoinen ja terve pensas tunnetaan kestävyydestään ja tuoksuvasta kukinnastaan. Jopa kaksi metriä korkeaksi kasvava juhannusruusu leviää nopeasti kasvattamalla runsaasti juurivesoja. Juhannusruusu on vaatimaton kasvualustan ravinteiden ja kosteuden suhteen. Kukinta on runsasta sekä auringossa että puolivarjossa. Etelä-Suomessa kukinta kestää pari viikkoa ja ajoittuu
