Valkovuokkometsä
NÄIDEN VALKOVUOKKOKUVIEN KERA TOIVOTAN OIKEIN HYVÄÄ JA AURINKOISTA ÄITIENPÄIVÄÄ!
Luonnonkasvit pihaniityllä ja osana istutuksia.
NÄIDEN VALKOVUOKKOKUVIEN KERA TOIVOTAN OIKEIN HYVÄÄ JA AURINKOISTA ÄITIENPÄIVÄÄ!
Valkovuokot ovat aloittaneet kukintansa Tammisaaren vanhankaupungin eteläpuolella sijaitsevalla upealla Hagenin ja Ramsholmenin puistometsäalueella. Käydessäni toissapäivänä (20.4.) ottamassa oheiset kuvat osin vielä nupuillaan olevat valkovuokot antoivat vain esimakua siitä, että vappuna alue loistaa valkoisena kukkamerenä, johon oman sävynsä antavat kiurunkannusten, keltavuokkojen, keltamoiden, mukulaleinikkien ja käenrieskojen kukinnot.
Viikonlopun aikana kävin parikin kertaa Hangon kaupungin puistolammella eli Parkdammenilla, jota voi hyvästä syystä kutsua myös lummelammeksi. Kesäkuun puolenvälin paikkeilla lähes koko lammenpinta peittyy kukkivista lumpeista (gallerian kolme viimeistä kuvaa). Monivuotiset ja paksut juurakot ovat jo varmaankin työntämässä uutta kasvua kohti pintaa, mutta toistaiseksi näkymää hallitsevat vesilinnut ja lokit, joilla on meneillään kiihkeät, vettä pärskyttävät
Jo reilu viikko sitten innokkaasti kevättä odottava ystävä ja kollega Sysmästä lähetti minulle voitonriemuisen viestin kännykällään: ensimmäiset sinivuokon nuput olivat löytyneet ja mukana oli kuvakin todisteena pehmeistä, kauniista nupuista. Kieltämättä hieman kateellisena kuvaa katselin, sillä samaista ihanuutta joudun täällä Pirkanmaan ja Pohjanmaan rajalla Killinkoskella vielä odottelemaan useimmiten huhtikuun lopulle asti. Lumet ovat onneksi jo sulamassa
Henrietta on postauksissaan 20.1. ja 2.2. kuvannut puiden hienokuvioisia runkoja. Itse kiinnitin huomioni erään puupinon luona pöllin päässä olleeseen kuvioon, mikä mielestäni muistutti jotenkin muumimammaa, varsinkin pään muodolta. Kun katselin tarkemmin puupinoa, huomasin pöllien päissä kasvavan monenlaisia ja -värisiä sieniä, jäkälää, sammalta ja sen sellaista. Korkeissa ja pitkissä pinoissa on kuivumassa hakkuualueelta energiakäyttöä varten kerättyjä
Ihmeellisiä ovat olleet viime vuosina nämä eteläisimmän Suomen talvet. Nytkin tammikuu on päättymässä, vettä satelee ja maa on mustana kuin lokakuussa, eikä pakkasista ole tietoakaan. Monien mielestä varmasti hyvä näin, mutta ei tätä talveksi voi sanoa, ainakaan vielä. Kaikesta huolimatta vuodenajoista parhain eli kevät lähenee kuitenkin päivä päivältä. Ja kuin muistutukseksi tulevasta; oheisena on kymmenen
Lähestyessäni toissapäiväisellä luontolenkilläni Skogbyn ruukkialueella Aholan talon pihapiiriä, jonka läpi tie kulkee, äkäisesti räksyttävä koira tuli vastaani, muttei onneksi käynyt lahkeeseen kiinni. Kesälomaansa vanhassa ruukin rakennuksessa viettävä rouva tuli hakemaan pois koiransa todeten samalla, että pelosta se haukkuu, mutta kyllä tästä saa läpi kulkea. Samalla tuli mieleeni kysäistä rouvalta, josko hän tietäisi alhaalla purouomassa kukkivan
Upean auringonpaisteen saattelemana lähdin luontoon maanantaina (7.7.) jo aamukuuden aikoihin. Puoleen päivään mennessä olin ottanut kuvia noin kaksisataa, joista ohessa muutamia. Runsaasti päivänkakkaroita kasvavalla hakkuuaukealla kuvasin tällä kerralla siroja kissankelloja niin vastavaloon kuin myötävaloonkin. Harvat kukassa olevat kurjenkellot olivat muodoltaan kuin suurikokoisia kissankelloja. Erään suon laidalla seurasin, kun uusia sarvia kasvattava uroshirvi ruokaili suon vastakkaisella
Nyt alkaa olla kesän parhain aika kerätä luonnosta kauniita kukkia myös maljakkoon, vaikka luontaisilla kasvupaikoillaan kasvit ovat tietysti kaikkein kauneimmillaan ja kukkivat pidempään kuin maljakossa. Ja muistattehan, että ruohovartisia, rauhoittamattomia kasveja voi poimia sieltä missä liikkuminen on sallittua jokamiehenoikeuksien mukaan. Sen sijaan kasvien ottaminen juurineen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Kaunista ja lämmintä viikonloppua!
Viileää, tuulista, pilvistä, tihkusadetta, rankkasadetta, auringonpilkahduksesta hetki lämpöä, mutta sitten taas litanian alkuun. Sellaista on ollut kesäkuun sää armaassa kotomaassamme. Sanotaan, että kyllä se kesä kasteensa kuivaa, mutta luonnossa kuvaushommissa liikkuvan on pidettävä ainakin kamera ja objektiivit kuivina, vaikka itse kastuisikin. Alkukesän viileys näkyy luonnossakin; eilisellä viiden tunnin metsälenkilläni havaitsin vain yhden päiväperhosen! Se oli
Kävin eilisaamuna Hangon kaupungin puistolammella, missä vedenpinnan peittää pian lumpeet upeine kukkineen. Tunnin kestäneen käyntini aikana välillä paistoi aurinko, ja sitten hetkessä taivaan peittivät tummat pilvet, joista ropsahtaneita sadekuuroja pinkaisin pakoon suurten puiden katveeseen. Kovin on epävakaista ja koleaa tämä juhannusviikon sää. Kiertäessäni lampea sain säästä huolimatta jotakin kuvattuakin, niin kasveja kuin lintujakin.
Kirje tulee kunkin kuun lopulla ja tuo tullessaan pihaintoa ja tietoa.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.