Pintavedet, ojat ja märät kuopat on pitkään haluttu saada pois maisemasta ja puutarhasta. On ajateltu, että kosteat paikat ovat rumia, vaarallisia ja epämääräisten eliöiden pesiä. Viime aikoina vesiasioita on alettu miettiä eri kantilta.
Pölyttäjähyönteiset palasivat mieleeni tähänkin vuodenaikaan tovi sitten kävelylenkillä kohdatun hyönteishotellityömaan myötä. Lisäksi alkaa olla käsillä hunajalahjasesonki, sillä kotimainen hunajapurnukka on monelle mieluisaa sisältöä joulupakettiin. Kohta koittaa myös aika suunnitella siemenluetteloiden äärellä ensi kesän (pölyttäjäystävällisiä) kylvöjä. Pölyttäjähyönteismyönteisyyttä kaivataan, sillä ne ovat vähentyneet radikaalisti kautta maailman muun muassa kasvinsuojeluaineiden sivu-uhreina sekä elinympäristöjen ja ilmaston muuttumisen vuoksi. Hyönteiset
Spår i snön skvallrar om att haren är intresserad av trädgårdens växter tidigare än vanligt i vinter. Många minusgrader i början av december ökar även harens matbehov. Ta därför en kontrollrunda i trädgården och kolla vilka växter haren intresserar sig för. Riktigt unga äppelträd skyddas bäst genom att täcka hela trädet med stamskydd. De vanligaste
Talvikaktukset (Schlumbergera) kattavat muunmuassa joulukaktukset ja marraskuunkaktukset. Nimet pohjaavat kaktusten pääasialliseen kukkimisajankohtaan. Nämä vehreät huonekasvit ihastuttavat herkillä perhoskukillaan, joissa on samaa viehkoutta kuin orkideoissa. Kukkavärejä löytyy nykyisin monenmoisia, sillä etenkin marraskuunkaktuksia on risteytetty ahkerasti joulun kausikasveiksi. Joulukaktuksen ja marraskuunkaktuksen erottaa paitsi kukkimisajasta, myös lehtien eli lehtimäisten varsien muodosta. Jälkimmäisellä se on sahalaitainen, ensimmäisellä tasareunainen. Talvikaktukset
Yhtäkkiä on täysi talvi, pakkasta yötä päivää ihan reippaasti, eikä lumesta tietoakaan täällä lounaissaaristossa. Osan kasveista suojaisin muutenkin talveksi, mutta osa täytyy suojata siksi, että lunta ei ole. Köynnösruusuille on kätevintä kietoa vanha, reikäinen villapaita tyven ylle. Hihat saa näppärästi sidottua solmuun, jolla suoja pysyy paikoillaan. Tärkeintä on suojata ruusun tyvi, sillä jos se paleltuu
Lehtien karistua erilaiset kanukat (Cornus) näyttävät kauniit varrenvärinsä. Keltavihreät ja punaiset kasvustot pistävät miellyttävästi silmään marraskuisesta maisemasta ja toisaalta taas sointuvat sen maanläheisiin sävyihin. Kanukat kasvavat reippaasti perushyvässä ja kosteuttapidättävässä maaperässä. Leikkaamista ne kestävät nopeakasvuisuutensa vuoksi. Kanukat lukeutuvat puutarhan perinteisiin vehreyttäjäpensaisiin, mutta ovat kokeneet viime aikoina uuden suosion etenkin talvisen pihan värittäjinä. Myös lehtien syysväritys
Marjabongausta marraskuussa? Kyllä vain! Kyse on oikeastaan yksityiskohtien mielenkiintoisesta havainnoinnista pääasiassa ruskean sävyissä levittäytyvässä rauhaisassa marrasmaisemassa. Nämä marjahavainnot ovat tärkeitä myös syksyn ja talven linnuille. Lumimarjan (Symphoricarpos) valkea sato ihastuttaa herkkyydellään vuosi vuoden jälkeen. Sen hivenen muhkuraiset marjat ovat kuin minilumipalloja tai pensaan oksille laskeutunut valaiseva raekuuro. Aronioiden (Aronia) marjat taas kiiltelevät komean mustanpuhuvina pensaan
Välkehtivän hopeanvihreä pensasaita rajaa istuskelualuetta merenrantapuistikossa. Mistäs tämä tyylikäs kasvi onkaan tuttu? Tyrnihän se on, aurinkoisten c-vitamiinipommimarjojen tuottaja, joka useimmiten löytyy hyötypuutarhan puolelta. Tyrni on oiva koristekasvikin niin välimerellisen lehtivärityksensä kuin eräiden kestävyysominaisuuksiensa vuoksi. Jos on tarkoitus nauttia kasvista lehtiaitana, voidaan sitä leikata ahkerammin muotoonsa kuin silloin, jos kyseessä on myös marjova aidanne. Mereisenä kasvina
Etelässä jatkuu keltavoittoinen myöhäisruskakausi. Seppelvarpu (Stephanandra incisa) esimerkiksi ponnistaa aiemman kasvukauden vehreyttäjän roolistaan aurinkoiseksi katseenvangitsijaksi. Kasvia suositaan erityisesti julkisten alueiden massaistutuksissa. Keltaisena hehkuva seppelvarpurinne näyttääkin hienolta. Kasvin herkkänä kaartuva varsisto on omiaan myös kotipuutarhan pienemmän skaalan istutuksia elävöittämään. Tuoksuvatukkakasvustot (Rubus odoratus) valaisevat tehokkaasti muutoin tummasävyisemmäksi muuttuvaa maisemaa. Niiden suuret lehvät värittyvät kauniin kuultavalla keltaisella. Tämä
Heinät kaunistavat niittyjä ja puutarhoja usein pitkälle syksyyn ja talveen. Tuleentuessaan esimerkiksi kastikat valaisevat viljapeltomaisen kypsillä sävyillään maisemaa erottuen kauaksikin. Heinien olemuksessa on miellyttävää kepeyttä ja luonnollista tuntua, myös massaistutuksena. Nykyisin puutarhamyymälöiden valikoimista löytyy sopivia koristeheiniä niin perennaryhmän keventäjiksi, näyttäväksi heinäniityksi kuin syksyiseen ruukkusommitelmaankin. Esimerkiksi koristekastikka (Calamagrostis x acutiflora ’Karl Foerster’) on upea lajike, joka
Talvi keikkuen tulevi. Välillä pakastaa ja luntakin sataa, mutta enimmäkseen loka- ja marraskuu ovat varsin leutoja. Maa pysyy sulana tai sulaa aina uudelleen, ja puutarhassa pääsee askaroimaan kaikenlaista. Kunpa vain olisi enemmän valoa!
Olen jo joitakin vuosia hehkuttanut orjanruusun (Rosa dumalis) kauneutta kaikille kiinnostuneille ja varmaan monille niillekin, joita ei kiinnosta. Se on luonnonkasviksi tavattoman koristeellinen. Kävin juuri äsken nappaamassa siitä ylläolevan kuvan. Taustalla hehkuu japaninkirsikka (Prunus Sato-Zakura -Ryhmä). Orjanruusu kasvaa luonnossamme, ainakin täällä lounaissaaristossa se on suorastaan yleinen. Pihallani kasvaa useita yksilöitä, joista osan olen karsinut pois.
