Vedenjakajamailta Lapin porteille, Kemi–Ylitornio–Kuhmo
On keinoja tunnistaa kasveja jo siinä vaiheessa, kun niiden nenänpäät vasta pilkistävät mullan pinnalle. Versonpäässä voi olla väriä, ja sen koosta ja lehtien asennosta voi jo päätellä paljon.
Talvisin luetaan sisustus- ja puutarhalehtiä, ja kun kesä koittaa, päästään toteuttamaan unelmia ja suunnitelmia sinne, minne veri vetää.
Korkealle kurkottavat kuuset ovat metsien ja pihapiirien peruspuustoa. Kotoisesta metsäkuusestamme on saatavilla useita erikoismuotoja, ja myös monet ulkomaiset kuuset viihtyvät ilmastossamme.
Tauti iskee vaivihkaa. Ensin yksi laatu, sitten toisenlainen, jossain vaiheessa täytyy jo tilata ulkomailta. Vähitellen tajuaa olevansa lumikellokuumeen vallassa.
Lehtikuuset (Larix) ansaitsevat tähän aikaan vuodesta erityishuomiota, sillä ne kuuluvat maiseman myöhäisimpiin värittäjiin. Kausivihantien lehtikuusten neulaset kellastuvat ennen putoamistaan perin kauniisti! Näyttää siltä kuin alkutalven aurinko säteilisi hetkisen juuri näiden puiden oksilta. Lehtikuusista voi kasvattaa järeän metsikön tai valita pienelle pihalle hauskaa muotoa tuovan vartetun riippaversion.
Tienpientareilta ja puistoista tuttu pensashanhikki taitaa olla sellainen itsestäänselvyys, ettei siihen yleensä kiinnitä juuri huomiota. Paitsi kun se on jäänyt piharemontin alle ja alkaa nousta uuteen kasvuun. Nyt sen pienet ja vaatimattomat, yksittäiset kukat loistavat kuin pienet auringot: minä elän! Pensashanhikki ei pidä alasleikkaamisesta, joten menee vielä tovi ennen kuin tämä yksilö on taas päässyt
Lukijamme Mona lähetti kuvan marjoja notkuvasta marja-aroniasta ja kokemuksiaan siitä. ”Sanotaan, että marja-aronian marjat pitää noukkia vasta myöhään syksyllä, muuten marjat ovat kitkeriä. Olen itse todennut, että marjat on paras noukkia vasta lehtien pudotessa. Ostin mökille marja-aronian kolme vuotta sitten. Viime syksynä noukin viimeiset pari marjaa vasta lehtien pudottua. Ne olivat mahdottoman makeita ja herkullisia!
Yksi heinäkuun kivoista puutarhayksityiskohdista ovat valkosatoisina pilkottavat metsämansikat, jotka johdattavat ajatukset kasvimaailman monimuotoisuuteen. Niiden kasvusto vihannoi viime blogitekstissäni kuvatun mäkimeiraminiityn lähettyvillä. On mukavaa, miten aromikkaiksi ja makeiksi nämä kalpeat, Maatiainen ry:n taimipäivien yllätyskasvista lähtöisin olevat pikkumansikat ovat osoittautuneet! Metsämansikka on lehdiltään ja kukiltaan kaunis kasvi koristeenakin. Se sopisi vaikkapa maanpeittäjäksi niin luontopihalle kuin rakennetumpaankin
Tämänkeväinen puunkukinta-aika on ainakin etelärannikolla ollut varsinaista kukkapuujuhlaa! Lämpö on lomittanut puu-ja pensaslajien kukinnan yltäkylläiseksi visuaaliseksi iloksi ja tuoksupilviksi. Oheinen kuvakavalkadi palauttaa mieleen tuomen kevätvaiheet. Tuomi on yksi kestävimmistä kukkapuista/-pensaista vaikkapa metsäpuutarhaan pohjoisemmassakin Suomessa. Myöskin kestävä purppuratuomi ’Colorata’ kukkii vaaleanpunertavin kukkatertuin ja kantaa lehdissään alkukesällä punertavanvihertävää sävyä. Monelle juuri tuomen kukinta on kesän alun merkki🌳🌸
Taas on keväinen sipulikukkailo puhkeamassa kukkaan, kun pienet sipulikasvit ovat heräämässä etelän aurinkoisimmilta paikoilta alkaen. Luonnonsinivuokkojen lisäksi kauhtuneen rusehtavaa kevätmaisemaa kirjovat puutarhojen posliinihyasintit, idänsinililjat, kevättähdet ja krookukset. Syksyiset istutussavotat maahan upotettuine mielenkiintoisen muhkuraisine ja osin purppuranvärisine minisipuleineen kantavat nyt kukkasatoa. Pikkuisista lajeista voi suotuisilla, tilavilla paikoilla varttua ajan kanssa rauhassa kasvaessaan upean värisiä yhdistelmäniittyjä. Lehtien
Norkkoriipukset ovat metsäpuutarhan, pensasryhmien ja pihamaiden varhaiskeväisiä koristeita. Norkkojen värit elävät kukinnan alkamisen myötä: esimerkiksi lepän hedenorkot muuttuvat ruskeanpunertavista keltasävyisiksi. Myös haapa, tammi ja koivu lukeutuvat norkkokukintoisiin, tuulipölytteisiin lajeihin. Mielenkiintoisten kevätyksityiskohtien lisäksi norkot ovat myös ravintolähteitä. Asuttujen kolopuiden juurille kertyvät liito-oravanpipanat ovat näin talven ja kevään norkkojensyönnin aikaan kirkastuneet keltaisiksi. Pääasiassa yöllä liikkuva uhanalainen liitäjä
Sininen, valkoinen, keltainen – siinä on kevään vuokkoihanuuksien kukintajärjestys. Vuokonkukkien monimuotoisuus voi innostaa ryhtymään kasvikeräilijäksi. Valkovuokkomeren hohtava valo ja vuokkokimppu, onnekkaasti kohdattu keltavuokkolaikku ja sinivuokkojen salaperäinen sinisyys kuuluvat kevääseemme. Nämä näyt ovat piirtyneet lähtemättömästi muistiin usein jo lapsuudessa, ja myöhemminkin moni haluaa istuttaa kevätkukista juuri vuokkoja ihaillakseen niiden yltäkylläistä loistoa pihamaalla. Sini-, valko- ja keltavuokot
Suomi jaetaan kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen, joiden pohjana ovat puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet. Vyöhykejako perustuu kasvukauden pituuteen, tehoisan lämpötilan summaan sekä talven pituuteen ja kylmyyteen.
Kasvuvyöhyke kertoo, millaiset ovat kasvuolot keskimäärin ja mitä vyöhykkeellä voi viljellä.
