Siirry sisältöön

Kasvuvyöhyke I

IA Suotuisan suven alue, Ahvenanmaa ja 1B  Mantereen paras, Lounais- ja etelärannikko Helsinki–Rauma

  • Huomioväriä

    On hauska palauttaa mieleen limenvärisiä kesämuistoja kasvitarhasta. Kellanvihreässä värissä on keväisyyttä, joka säilyy tietyissä kasveissa vielä silloinkin, kun maiseman vihreys kesällä tummenee. Kuvan kuunlilja, ´Fire Island´ -lajiketta, saapui pari vuotta sitten juurakkona Hollannista, ja on kotiutunut hyvin. Sen kaunismuotoiseksi kasvanut mätäs hehkuu itsevalaisevana pihlajan varjostamassa penkissä. Väri-ilo alkaa lehtisuppilon noustessa maasta: etenkin nuoret lehdet toimivat

  • Luonnon luomaa jäätaidetta

    Tänään loppiaisena oli oikein hyvä ulkoilukeli. Niinpä kiersin pitkän lenkin, ja jälleen Skogbyn ruukkialueen kautta, missä on riittänyt kuvattavaa kerta toisensa jälkeen. Entisestä patoaltaasta merenlahteen laskevassa purossa vesi ryöppysi kuin isommassakin koskessa. Pakkanen oli jäädyttänyt puron rannoilla oleville talventörröttäjille ja pensaille roiskuneet pisarat. Joidenkin kasvien tai oksien ympärille oli kertynyt käsivarren paksuinen jääkerros. Muutamista ottamistani

  • Lintuja ruokintapaikalla

    Tuomaan markkinoilla Senaatintorilla Helsingissä viime sunnuntaina (16.12.) tuulenpuuskaisessa ja lumisateisessä säässä oli hyytävän kylmää. Mutta niin oli seuraavanakin päivänä, kun suunnistin kamera mukanani Kruunuhaan edustalla olevaan pieneen ja tuulelle alttiina olevaan Tervasaareen, mikä on tullut tutuksi lasten leikkialueena, mutta myöskin hyvänä lintujen kuvauspaikkana. Saarella oleva lintujen ruokintapaikka on vanhaan aittarakennukseen tehdyn ravintolan läheisyydessä. Kahlasin puolisääreen

  • Vain puoli vuotta ja mahonia kukkii!

    Niin – kukkivathan silloin, siis toukokuussa, jo monet muutkin kasvit, jotkin aikaisemminkin. Mutta olkoon esimerkkinä mahonia, jota tämä postaus käsittelee. Tässä ”mukavan” jouluhössötyksen keskellä on ilo huomata, että jo parin viikon kuluttua on talvipäivänseisaus, josta valoisuuden lisääntymisen myötä meidän ”puutarharapsuttajien” ajatukset ovat enenevässä määrin lähestyvässä keväässä. Haitanneeko sekään, että vuodenajoista kylmin on tuossa välissä. Mahonia

  • On joulumyyjäisten aika

    Lunta tulla tupruttaa taivaan täydeltä, ainakin täällä eteläisimmässä Suomessa. Maisema näyttää jo oikein talviselta, ja paljon valoisammalta kuin mustan maan aikana. Ja onhan huomenna jo joulukuu! Toivottavasti nämä lumet ovat merkkinä siitä, että saamme myös valkean joulun, millä on mielestäni suuri vaikutus joulun vieton tunnelmaan. Lähestyvä joulu näkyy jo monilla tavoin arjessamme. Kaupunkien kaduilla palavat

  • Kultasade on todellinen katseenvangitsija

    Elämme juuri nyt vuoden pimeintä aikaa, ja monille kaiketi ankeintakin, kun lumi ei vielä valaise maisemaa, taivas on paksussa pilvessä ja vettä vihmoo päivittäin. Säätiedotusten mukaan parempaa säätä ei ole luvassa päiväkausiin. Ilman lämpötila on tosin pysytellyt melko korkealla, päivällä jopa lähellä kymmentä astetta. Omaa mieltäni ainakin piristää katsella kuvia ja muistella tätä komeasti Hangon

  • Tervetuloa takaisin, krookukset

    Vaikka kevätkukat ovat minulle kasveista mieluisimpia, krookuksia en ole istuttanut aikoihin. Sille voi keksiä monenlaisia syitä, ennen kaikkea: miksi istuttaa krookuksia, kun myyrät ja kauriit kuitenkin tulevat ja syövät ne. Sitä turhautumista, kun juuri aukeamaisillaan olevat nuput ovat yön aikana kadonneet tihulaisen vatsaan. Ehkä myös yleisimmät krookusvärit ovat kärsineet inflaation nähtyinä toistuvasti rinnakkain istutettuina. Viime

  • Kullankeltaista aikaa

    Tämä on upeaa aikaa vuodesta, kun loppukesän väsynyt vihreä on vaihtunut keltaisiin, lämpimiin sävyihin. Kallionauhus (Ligularia dentata) on yksi kauneimmista loppukesän kukkijoista. Omalla pihallani se viihtyy valtavan hyvin kosteassa paikassa, savisessa maassa ja pääosin auringossa, vain nuori japaninlehtikuusi sitä hieman varjostaa. Seurana sillä on mm. siperian-, loisto- ja kaunokurjenmiekkoja, päivänliljoja ja palmusaraa. Kukinta-aikakin on pitkä.

  • Kauneutta luonnonkasveista

    Kävinpä tutustumassa sukusijoihin Vesijärvellä. Siellä tuli vastaan tuttu yhdistelmä, joka kasvaa kotipihallanikin. Rantakukka (Lythrum salicaria) ja ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) kasvavat järvenrantojen lisäksi ojanpohjilla, sellaisesta paikasta niiden pistokkaat olen omaan pihaani siirtänyt. Lajit ovat tuttuja myös vähäsuolaisen Itämeremme rannoilta. Tällaiset ovat erinomaisia lajeja niihin mutaisiin ongelmapaikkoihin kotipihalla, missä vesi seisoo syksyisin ja talvisin. Nämä lajit kestävät

  • Hempeyspommi

    Pinkki, kerrottu kesäbegonia, tuttavallisemmin annansilmä, olisi minusta vahvoilla kesän hempein kasvi -kisassa. Ja myös silloin, kun etsitään helppohoitoisimpia kesäkukkia. Kerrottuina annansilmiä ei tule usein vastaan, enimmäkseen vain rotevampia ruusubegonioita. Näissä pienissä kukissa on kuitenkin aivan omanlaisensa charmi. Niiden tiheiksi rulliksi taipuneita terälehtiä katsoessa mieleen tulee kyllä myös ruusu: jokin 1700- tai 1800-luvuilta peräisin oleva superkerrottu

Tunnetko kasvuvyöhykkeet?

Suomi jaetaan kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen, joiden pohjana ovat puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet. Vyöhykejako perustuu kasvukauden pituuteen, tehoisan lämpötilan summaan sekä talven pituuteen ja kylmyyteen.

Kasvuvyöhyke kertoo, millaiset ovat kasvuolot keskimäärin ja mitä vyöhykkeellä voi viljellä.

Lisätietoa kasvuvyöhykkeistä