IA Suotuisan suven alue, Ahvenanmaa ja 1B Mantereen paras, Lounais- ja etelärannikko Helsinki–Rauma
Uusimmassa Kodin Pellervo -lehdessä (4.2019) on kiinnostava artikkeli pioneista ja Pionien Koti -taimistosta; siitä, miten se syntyi ja mitä taimistolle nyt kuuluu. Asiakkaat ovat löytäneet pionien taivaanakin tunnetun taimiston hyvin. Jos haluaa puutarhaansa jonkin erikoisemman lajikkeen tai lajin, ovat vaihtoehdot joko tilata ulkomailta tai hankkia se Pionien Kodista. Ulkomailla näin kerran hurmaavan hailakan vaaleanpunaisen silkkipionin,
Minulla on ollut tapana ostaa tarhajouluruusut puutarhamessuilta. Niissä on niin paljon värivalikoimaa, että haluan valita omat yksilöni kukkivina. Näin tiedän, mitä saan. Kukat kun saattavat olla valkoisia, vihreitä, puolukkapuuronpunaisia, viininpunaisia, pilkullisia, raidallisia, kerrottuja… niin monenlaisia! Uusimmassa Oma PIHA -lehdessä on Linda Peltolan kiva juttu jouluruusuista kevätkukkina. Tilaajana pääset lukemaan lehden tästä linkistä. Viime päivinä olemme
Niin se on, että kasvihullun istutuskausi loppuu sitten, kun maa on jäässä (ja senkin jälkeen saattaa vielä saada jonkun loppusyksyn alennuksista haalitun kasvin upotettua kellarin hiekkaiseen maalattiaan). Lukuisten kukkasipulipussien lisäksi olen tullut hankkineeksi taimia puutarhamyymälöistä, sillä niissä on vastustamattomia tarjouksia tähän aikaan vuodesta. Ei voi ohittaa! Yksi taimipaketti tuli postissa ulkomailtakin, sillä halusin kokeilla purppurahelmimarjaa
Kanervat ovat kauniita luonnossa kukkiessaan syyskesällä, mutta niin ne ovat puutarhassakin. Ihanaa, että niiden monen sävyisiä lajikkeita tuodaan runsaasti Suomeen. Meillä ei taida olla vielä kanervan kotimaisia lajikkeita, mutta se lienee vain ajan kysymys. Ihan tavallisesta ruokakaupastakin löytyy nyt niin nätti sortimentti, että eihän näitä voi vastustaa. Ruukuissa luki jopa lajikenimet! Istutin muutaman eri sävyisen
Vuodet vaihtelevat, säät yllättävät, onneksi on aina jokin kasvi, jolle olosuhteet ovat juuri sopivat. Kenties jo viime kasvukausi, syksy ja kulunut talvi olivat varjoliljoille otolliset, sillä nyt kukkavarsia tuntuu nousevan runsaasti. Marhanlilja (Lilium Martagon-Ryhmä) on varjoliljan sukulainen risteymien kautta. Hankin ’Claude Shride’ -liljan sipulin muutama vuosi sitten Viherpeukaloilta ja se taisi kukkia ihan hyvin jo
Oma PIHA -lehden järjestämän Suomen Paras Piha 2017 -kisan voitti paraislainen saaripiha, Lola ja Ove Winqvistin piha Kuggössä. Käynti Kuggön saarella oli mukava kokemus, asunhan itsekin Turun saaristossa. Päivä alkoi laivamatkalla omasta saaresta mantereen puolelle ja toisella laivalla Kuggön saarelle. Laiva- ja lossimatkat ovat toki mukavia, etenkin kesällä, mutta saaristossa matkustamiseen kuluu aikaa. Lähden kotoa
Auringontähden (Telekia) säteilevät kukat tarjoavat oivan laskeutumispaikan kimalaisille sekä muille medellä ja siitepölyllä ruokaileville hyönteisille. Auringontähti on kestävä maatiaisperenna, joka kasvaa muhevassa maassa tömäkäksi pensaaksi. Tämä muutaman vuoden paikallaan kasvanut kasvi tekee runsaasti kukkavarsia, joista jokaisessa avautuu monia iloisenvärisiä mykerökukkia. Tunnen puutarhurin kiitollisuutta, kun näen näitä pieniä mutta tärkeitä pölyttäjävierailijoita istuttamillani kukilla. Kimalaisten pulleantouhukasta surinaa
Poimulehtien (Alchemilla) yleisilme on pehmeän aaltoileva. Limenkeltaiset kukinnot piristävät kasvia kesäaikaan. Hieman sahalaitaisilla, pehmeäkarvaisilla lehdillä on monia terveysvaikutuksia ja niitä voi poimia esimerkiksi teeaineksiksi tai salaattiin. Poimulehdessä on runsaasti mineraaleja ja antioksidantteja, se tukee hyvin ruoansulatusta ja edistää kaikenikäisten naisten terveyttä. Poimulehtikasvusto näyttää jatkuvasti aamukasteisen kostealta, sillä kasvi erittää nestepisaroita lehtiensä yläpinnalle. Yksi kasvin englanninkielisistä
Upean punaiset villiviininversot laskeutuvat keveästi päiväkävelyllä nähdyltä kivimuurilta. Tutummatkin puutarhakasvit ovat taas näihin aikoihin räiskähtäneet täyteen syysväritykseensä. Villiviiniverhon lämmintä värivaikutelmaa elävöittävät lehdistön lomasta pilkistävät oranssin ja vihreän sävyt. Villiviinistä saa myös oivan maanpeittokasvin, kun sen antaa kiemurrella vapaasti maata pitkin. Se pärjää varjoisallakin pihalla, mutta toisaalta loisteliain syysväritys syntyy aurinkoisella paikalla. Kesällä maanpeittovilliviini tuo puutarhaan tuuheaa ja
Muisto kesästä: kävelyhetki arboretumissa eli puulajistopuistossa. Ensin kaikki näyttää tutulta, on kuusia, tammia, pihlajia. Sitten puita alkaa katsella tarkemmin. Nehän ovat kaikki hiukan erilaisia. Matalaan pylvääseen kiinnitetty nimikyltti vahvistaa epäilyn: tuo on tuttu kotipihlaja, tuo taas makeapihlaja, tuo japaninpihlaja, tuo tuossa keltamarjapihlaja. Tästähän tulee varsinainen oppitunti! Matka jatkuu: Tässä on purppurakuusi, tuossa tavallinen kuusi, käärmekuusi
Salainen puutarha hurmasi Taiteiden yönä 24.8. klo 16.30–23.30. Se toi elokuiseen Helsinkiin ripauksen historiallisten puutarhojen henkeä ja viehkoa pikniktunnelmaa. Senaatintorilla oli ihmeteltävää, tutkittavaa, herkuteltavaa sekä yllätyksiä. Salaisen puutarhan eri kolkissa saattoi törmätä ihmispatsaisiin, vogue-tanssijoihin, runoilijoihin, cheerleadereihin tai sirkkahahmojen jousikvartettiin. Illan hämärtyessä valot syttyivät ja Senaatintorilla tanssahdeltiin DJ Vilungin ja Timo Kaukolammen sekä K-X-P -yhtyeen livemusiikin
Eilen pihan penkillä kahvia siemaillessani ihastelin puutarhan värimaailmaa. Miten loistavasti violetti ja keltainen täydentävät toisiaan! Etualalla kukkii puistoruusu The Pilgrim, sen takana on isoksi puskaksi kasvava keltakaunokki (Centaurea macrocephala), koostaan huolimatta perenna, joka nousee maasta joka kevät uudestaan. Oikealla on harmaaminttu (Mentha longifolia), joka leviää minttujen tapaan. Se ei välttämättä ole paras valinta kukkapenkkiin leviämistaipumuksen
Suomi jaetaan kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen, joiden pohjana ovat puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet. Vyöhykejako perustuu kasvukauden pituuteen, tehoisan lämpötilan summaan sekä talven pituuteen ja kylmyyteen.
Kasvuvyöhyke kertoo, millaiset ovat kasvuolot keskimäärin ja mitä vyöhykkeellä voi viljellä.
