Siirry sisältöön

Kaikki jutut

  • Vuodenvaihteen lepovaihetta

    Päivät joulusta Loppiaiseen ovat monissa kulttuureissa erityisen tärkeää rauhoittumisen ja läsnäolemisen aikaa. Mennyttä (puutarha)vuotta tutkailemalla ja nykyhetkeä kuuntelemalla voi silloin valmistautua tulevaan kasvukauteen. Vaikka talvipäivänseisauksen jälkeen valoisuus on ruvennut monin paikoin päivä päivältä kasvamaan, ollaan vuodenvaihteessa vielä hämärän sävyttämässä muutosvaiheessa. Entisajan maaseutukulttuurissa puhuttiin talvisesta hämäränhyssystä, iltahämärän ja pimeän laskeutumisen välisestä hetkestä, jolloin huilattiin tietoisesti vaikkapa

  • Talven punamarjoja

    Punamarjainen kesälaakeri (Ilex verticillata) on talviasuisena joulun ja uudenvuoden juhla-ajan väripiste. Tietoisuus siitä syksyn ja talven puuvartisena leikkokasvina on kasvanut viime vuosien aikana. Pidän näiden marjaoksien metsäisestä tunnelmasta ja graafisesta muodosta. Ne myös toimivat kauniina muistutuksena punaisesta värivoimasta lumisenakin vuodenaikana. Mustilan arboretumissakin kasvatettua kesälaakeripensasta löytyy luontaisesti pohjoisen Amerikan itärannikolta, missä sitä kutsutaan esimerkiksi ’talvimarjaksi’. Ainavihannasta

  • Vihreä joulumieli

    Kuulutko heihin, joille joulun täytyy olla valkoinen? Tältä näyttää pihassani Turun saaristossa nyt. Onneksi minulle vihreä joulu on erittäin mieleinen. Eipä tarvitse edes joulukuusta kantaa sisälle, kun näkymät ovat näin vihreät. Toiveikkaana olen kiertänyt pihan ympäri jo monena päivänä etsien lumikellojen piippoja. Maa on kohmeinen, pakkasjakso oli pitkä ja ankara. Lumi toi onneksi tänne saaristoonkin

  • Jouluviikon kasvikatsahdusta

      Jouluviikon alun ulkokasvikatsahduksessa korostuu yksityiskohtien kauneus. Lähiluonto ja puutarha tuntuvat jälleen entistäkin läheisemmiltä, kun katse on virkistynyt esiin poimimiensa värien ja muotojen parissa. Kasvinystävän talvipäiväkin voi olla havainnontäyteinen ❄️

  • Omenavanhuksen vuodenaikoja

    Kuljen ajoittain pienen asutuskeskittymän laidalla metsittyneellä talonpaikalla yhä kasvavan omenapuuvanhuksen ohitse. Sitkeää puuta tulee tervehdittyä ja kuvattua eri vuodenaikoina. Sen kukkaisuus kiinnittää touko-kesäkuussa huomion läheiseltä kävelytieltä saakka. Ruska-ajan asu on kellertävän limenvärinen, ja talvea kohti puun hahmo käkkyröityy, kun jäkälöityneet, koukkuiset oksat paljastuvat. Tällaiset omalla tavallaan puutarhahistoriaa henkivät näyt ovat mahdollisia ympäri Suomen: talo on

  • Pölyttäjäkeidas

      Syyskesällä mieleeni painuneisiin kasvipaikkoihin lukeutuu pölyttäjäpuutarha, joka oli laadittu leikkipuistojen käyttämälle kaupunkiviheralueelle. Istutuskaukalon etulaidassa, hyvällä katselukorkeudella lastenkin näkökulmasta, kukki iloinen kokoelma pölyttäjähyönteisiä ruokkivia kasveja. Ravitseepa kukkamaan värien ja muotojen moninaisuus myös kaikenikäisten mielikuvitusta. Tällaisessa keitaassa yhdistyy sydäntälämmittävän merkityksellisiä asioita, kuten mahdollisuus tutustua kasvi- ja hyönteislajeihin sekä kokea kylvötöiden jännittävän odottava tunnelma. Ja kukin kukikas

  • Kasvipotretissa yrtti-iiso

      Erikoiskylmän alkutalven takaa muistuu mieleen kuvia hieman selatessa, että syyskuuhan oli taas erikoisen lämmin. Tämä komean siniliila yrtti-iiso (Agastache foeniculum) puhkesi kukkaan vielä lokakuussa, ilmeisesti aiemman syyslämmön avittamana. Yrtti-iisot voivat meillä joskus talvehtia, mutta pääasiassa kasvi säilyy vuodesta toiseen siemenin kylväytymällä. Sen multavalla kasvupaikalla jopa metrisiin versoihin ilmaantuu kaunis, vaaleankellertävä syysväritys. Iiso onkin myös

  • Marraskuun vivahteita

    Kotimaisten kielten keskus kertoo vanhajuurisen ’marras’ -sanan viittaavan sekä luonnon kuihtumisen että edesmenneiden muistamisen aikaan. Ollaan jo lepokaudella, jonka myötä kuitenkin tapahtuu vielä paljon, mutta hienoviritteisesti. Maatumisen tärkeä prosessi esimerkiksi rullaa taustalla takaamassa ravinteiden kiertoa seuraavankin vuoden kasveille. Marraskuun vetisten sääkuvien yhteydessä näkee aina vain korostettavan maiseman harmautta. Kun tarkemmin katsoo, ovat luonto ja puutarha

  • Kaikenlaisia kuvia

    Me Oma PIHA -lehden tekijät teemme lehteä suurella sydämellä ja toivomme, että se näkyy. Aitous ja jonkinlainen kotikutoisuus näkyvät varmaan parhaiten kuvissa. Olemme ylpeitä siitä, että emme osta kuvia kuvapankeista, vaikka ne olisivat paremman näköisiä, houkuttelevampia. Mutta myös persoonattomampia, näin arvelemme. Otin yllä olevan kuvan vuoden 2024 Pihakalenteria varten aiemmin syksyllä. Siinä on muutama istuttamista

  • Lokakuun alppikärhöjä

    Alppikärhön (Clematis alpina) liilansininen kukinta ilahduttaa, myös lokakuun viimeisinä päivinä! Hopeanhohtoiset siemenystöt hauskuuttavat vieressä pörheällä ”beatlestukka”-muodollaan. Räntää on viuhunut nyt etelässäkin ympärillä, mutta herkkämuotoiset nuokkukukat vain värittävät maisemaa kesän paletilla. Alppikärhö voi hyvinkin kukkia syksyn korvalla hieman uudelleen, saati sitten ennen tätä nopeiden, viileämpien säämuutosten aikaa vallinneen historiallisen lämpimän syyskuun vuoksi. Näkyykö sielläpäin Suomea vielä

  • Syksyn punaisia havaintoja

    Vuodenaikaiset värikävelyt ovat hauska tapa olla kartalla lähiympäristön muutoksista. Teemaväri voi olla vaikkapa punainen ja havaintokysymys, missä kaikissa muodoissa sitä kävellessä tai puutarhaa kiertäessä kohtaa. Talvella luonnon punaiset yksityiskohdat olivat harvemmassa, mutta löytyi niitä silloinkin, kuten täältä voi lukea: https://omapiha.info/arkistot/80315 Nyt lokakuun koitettua on etelässäkin enenevä kasvijoukko ruskaantumassa. On mielenkiintoista, kuinka esimerkiksi tietyt vaahterayksilöt aloittavat

  • Kanerva-ajan kauneutta

    Kanerva-aika kuuluu syksyn ihaniin kasvikausiin. Ensin pastellisia värinäkymiä loivat luonnonkanervikot ja nyttemmin kanervat kukittavat syysruukkuja. ’Garden Girls’ -kanervat (Calluna) sopivat myös monivuotisväriksi avomaalle. Kuvissa tumman roosan sävyisiä sellaisia etelärannikon puutarhastani. Katso tästä aiempi postaukseni kanervien istuttamisesta: https://omapiha.info/arkistot/1213