Kaikki jutut

Pensasruusut kasvavat melko suuriksi, joten niitä istutetaan sinne, missä tilaa on riittävästi. Ne eivät tarvitse leikkausta juuri ollenkaan, mikä on huojentavaa. Ainoastaan kuolleet oksat eli sellaiset, jotka paljaalla silmällä ja maalaisjärjellä huomataan rumiksi, leikataan pois. Ruusut rakastavat aurinkoa, mutta toisaalta ne on istutettava tuulensuojaiseen paikkaan. Varsinkin Pohjois-Suomessa kylmä tuuli haittaa ruusujen kasvua. Paras paikka ruusuille

Pimeänä kautena ruokapöytää piristää salaattisato, jota ammattilaiset poimivat ja toimittavat kauppoihin joka päivä kotimaisilta kasvihuoneilta. Miltä kuulostaisi juotava salaatti tai lämmin, ruokaisa ateriasalaatti? Lehtisalaatin heleänvihreä väri ja jääsalaatin iloinen rapsahdus saavat kaamoskansalaisen kesämielelle. Rucola ja romaine, lollo rosso ja mitsuna, tahtsai, frisee ja tammenlehvät herättävät mielenkiinnon jo sanoina. Jääsalaatin suosio on kasvanut kymmenisen vuotta eli

Jos paikka osaisi kertoa tarinoita, millaisia tarinoita syntyisikään? Vanha puisto kertoisi puutarhureista, työvälineiden kehityksestä ja kenties lisäisi loppuun pari romanttista hetkeä. Tienvarsi kuvailisi hevosia, isäntiä ja peukalokyytiläisiä. Maisema muuttuu, vanhat polut umpeutuvat ja uusia tulee tilalle. Jokapäiväisiä näkymiä ei tule pohtineeksi, mutta ne vasta ovatkin tarinan arvoisia. Nuoren ja vanhan kertomuksia vertaamalla näkee, millä tavalla

”Kärpässieniä”, tulee heti mieleen valkolakkien näkyessä sammaleisen aarnimetsän siimeksessä. Eivätpä olleetkaan. Herkkusienet ovat hyvin samannäköisiä kuin valkoiset kärpässienet. Molemmissa on kaulus varressa. Vanhemmiten valkoiset kärpässienet saattavat kellertyä aivan herkkusienen näköisiksi. Kuvassa oikealla on herkkusieniä. Mistä eron tunnistaa? Valkoisen kärpässienen tyvi on selvästi paksuuntunut. Varren alaosassa on ikään kuin tossu. Paras tapa erottaa herkkusieni valkoisesta kärpässienestä

Helsingin Kulosaari täyttää ensi vuonna sata vuotta. Juhlavuosi alkaa jo keväällä kukikkaasti, sillä Helsingin kaupunki lahjoitti Kulosaarelle 10 000 kukkasipulia, jotka istutettiin keskiviikkona. Puistoihin ja katujen varsille päätyi keltaisia ja valkoisia narsisseja, tarha- ja parvitulppaaneja, helmihyasintteja ja kevättähtiä. Paikoitellen sipulit istutettiin niin tiheään, että paikalle nousee varmasti oikea kukkameri! Mukana oli kaikenikäisiä puutarhureita lapsista vaareihin.

Pensasaita jakaa pihaa oleskeluhuoneiksi Pensasaidalla on perinteisesti rajattu tontti. Nykyään pihasta halutaan rakentaa olohuoneen ja koko talon jatke, mikä on tuonut pensasaidalle uusia käyttötapoja. Puutarhaan tehdään erilaisia oleskelutiloja ja nurkkauksia, jotka erotetaan toisistaan muun muassa leikattavin pensasaidoin. Matalilla pensasaidoilla korostetaan myös perenna- ja kesäkukka-alueita sekä kehystetään keittiökasvimaa. Aitakasvi valitaan ilmastollisen kestävyyden ja kasvupaikan ehdoilla: varjoon

Johan Ludvig Runeberg, kotoisammin Janne, syntyi Pohjanmaalla merikapteenin perheeseen. Monen mutkan kautta hän päätyi etelärannikolle. Sieltä löytyi puoliso, Fredrika Tengström, joka tunnetaan edelleen puutarhanhoidon pioneerina Suomessa. Runoilija rouvineen asui ensin tuoreessa yliopistokaupungissa Helsingissä, mutta pian Janne sai roomalaisen kirjallisuuden lehtorin viran Porvoon kymnaasista. Pariskunta muutti Porvooseen ja asui siellä runoilijan kuolemaan asti. Malliemännäksikin nimetty Fredrika

Puu vai pensas? Tavallisimmat aitakasveina kasvatettavat puulajit ovat kuusi ja tuija, mutta myös monet lehtipuut, kuten pihlaja, leppä, hopeapaju, lehmus ja jalava, sopivat leikattaviksi aitakasveiksi. Talvella neulasensa pudottava lehtikuusikin on mielenkiintoinen vaihtoehto leikattavaan ”pensas”aitaan. Kaikki edellä mainitut aitakasvit leikataan samalla periaatteella kun kuusiaita. Vaikka taimet kasvavat leveiksi, ne istutetaan tiheään, jotta aita olisi tiiviin näköinen

Pohjoisia geenivaroja on ryhdyttävä tallentamaan ripeästi geenipankkienkokoelmiin, sillä monet kasvipopulaatiot ovat vaarassa kadota meneillään olevanilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Rovaniemellä järjestetyssä työpajassa pohjoisenpallonpuoliskon asiantuntijat päättivät ryhtyä toimiin geenivarojensäilyttämiseksi. Kaksipäiväiseen tilaisuuteen osallistui tutkijoita kaikistaPohjoismaista sekä Yhdysvalloista, Kanadasta ja Venäjältä. Toistaiseksi geenipankeissa on materiaalia pohjoisista kasveista niukasti.Geenivaroja on suojeltava tulevaisuuden viljelijöiden, jalostajien jatutkijoiden käyttöön. – Ilmastonmuutoksen edetessä ympäristön aiheuttamaa stressiä,

Tuore Kuluttaja-lehti laittaa puntariin tuontitomaattien yhteiskuntavastuun. Tänne ulkomailta rahdattu tomaatti saattaa olla edullinen mutta halvallakin on hintansa: pimeä työvoima, pohjavesien pilaantuminen ja maaperän suolaantuminen. Lehti kertoo tutkimuksesta, jonka tavoitteena oli analysoida tuoreen tuontitomaatintuotantoa yhteiskuntavastuun näkökulmasta. Tuotannon lisäksi selvitettiin eurooppalaisten kauppaketjujen ostopolitiikkaa. Tutkimus tehtiin kuluttajaorganisaatioiden kansainvälisenä ICRT-yhteistyönä. Tutkimuksen kysely lähetettiin 38 suurelle kauppaketjulle yhdeksässä maassa. Ketjuista

Tage Andersenin kukkakauppa Kööpenhaminassa kääntää katseet. Kukista muotoillut taideteokset pysäyttävät ohikulkijan. Tämän vuosituhannen renessanssinero opiskeli ensin kondiittoriksi, mutta nyt taidokkaat kädet koristelevat kukkasin ja juurakoin. Andersen suunnittelee lisäksi puutarhan kalusteita ja rekvisiittaa, kuten tuoleja, ruukkuja ja kaakeleita. Kukkakauppa Kööpenhaminan Ny Adelgade -kadulla muuntui pian taidegalleriaksi, joka ruokkii estetiikannälkäisiä kulkijoita. Liike onkin lähes pyhiinvaelluskohteen maineessa. Samaan

Maija Silvennoisen uusin ruokakirja, Kymmenen kaalia laudalla, tarjoilee mainioita makuja kaalista.Keittiömestari Maija Silvennoinen on aina toiminut kotimaisten kasvisten puolestapuhujana. Hän on kehitellyt sadoittain kiinnostavia kasvisreseptejä työskennellessään huippuravintoloissa sekä laatiessaan keittokirjojensa sisältöjä. Kiinnostuksesta kasvisten monipuoliseen maailmaan syntyi myös oma kasvisravintola Jyväskylään. Syksyllä julkaistavaa uutuuskirjaansa varten Maija Silvennoinen on ottanut leikkuulaudalleen kymmenen erilaista kaalilajiketta: hän opastaa, miten