Sataa tihuuttaa ja on hämärää. Ensi vilkaisulla ulkona näyttää tähän aikaan vuodesta harmaalta ja kuolleelta. Lumi satoi, suli, ja maa on taas musta. Mutta juuri silloin on laitettava saappaat jalkaan ja lähdettävä ulos. Harmaudesta löytyykin värejä ja sävyjä. Ruskeaa, mustaa, vihreää, voimakkaan punaista. Vesipisarat paljailla oksilla kääntävät maailman ylösalaisin ja kimmeltävät kuin pienet jalokivet. Nurmikko
Viimeksi postailin kuinka pihani oli valkeana lumesta, mutta nopeasti tilanne muuttui. Lumesta ei ole enää jälkeäkään. Kylmässä viimassa ja tihkusateessa ajastin jouluvalojani syttymään tuntia aikaisemmin ja tein iltapäivän hämärässä samalla nopean pihakierroksen. Koko syksyn odottelin josko kaipailemani syysmyrkkylilja ’Waterlily’ olisi noussut pintaan. Siitä ei ollut jälkeäkään – mutta tänään oli! Kaksi ihanaa nuppua hohti pimeydessä.
En muista milloin koristekaalit tulivat muotiin – ainakaan omassa lapsuudessani niitä ei (kai) ollut. Suosion ymmärtää kyllä hyvin, sillä nehän ovat hurmaavia! Myöhään syksyllä, kun mikään muu ei oikein enää kasva, ihastuttavat koristekaalit niin ruukuissa kuin istutuksissakin. Ja miksei myös vaasissa leikkokukkana. Nämä kuvat ovat Japanista, missä koristekaalit ovat suuressa suosiossa syysistutuksissa. Vaan yhtä hyvin
On ensimmäinen adventtisunnuntai ja jouluun on aikaa vajaa neljä viikkoa. On lumetonta ja lounaiset myrskytuulet puhaltelevat. Synkkää säätä piristetään valoilla. Toinen piristys on myyjäiset, joita järjestetään liki jokaisella paikkakunnalla. Niistä voi hankkia käsintehtyjä joulukoristeita ja lahjoja. Villasukat ja lapaset ovat joka vuosi tarpeellinen ostos. Helsingissä alkaa 4.12. Tuomaan markkinat, jotka pidetään Senaatintorilla. Ne tuovat keskieurooppalaista
Talvi on huonekasvin stressaavinta aikaa. Valoa on vähän ja viherkasvien kasvu pysähtyy ilman lisävaloa. Innokas kotipuutarhuri saattaa antaa kasville kohtalokkaan hoidon kastelemalla ja lannoittamalla liikaa. Jos kastelua jatketaan samalla tavalla kuin kesäaikaan, kasvit kärsivät liiasta märkyydestä. Pahimmassa tapauksessa juuret mädäntyvät ja kasvi kuolee. Merileväuutteella taistellaan stressiä vastaan, jota kasville aiheuttavat vähäinen valo ja kuiva huoneilma.
Monesti ensilumi leijailee hyppysellisenä hiutaleita, mutta tänä vuonna taivaalta lensi oikein kunnon kasa tänne Pirkanmaan alueelle. Päivät ovat olleet valoisia lumen ansiosta ja kaamos-/jouluvalotkin näyttävät lumikuorrutteen alta vielä kauniimmille. Pahemmilta sähkökatkoilta vältyimme, mutta monella kaverilla on ollut vielä ankeat oltavat sähköä ja juoksevaa vettä odotellessa… Tässä hieman kuvia ensilumesta pihallani.
Kukka-asetelmien ei tarvitse aina olla runsaita ja näyttäviä. Joskus riittää yksittäinen kukkiva oksa pienessä maljakossa. Tai vesilasissa, lasisessa hillopurkissa, vaikkapa teekupissa. Kun katselee ympärilleen, alkaa maljakoitakin löytyä! Ja kukkia: olkoon se sitten tarkoituksella valittu tai sattumalta jostakin ylitse jäänyt. Näitä pieni asetelmia voikin sitten sijoittaa sinne tänne, ikkunalaudoille, sivupöydälle, eteiseen, työpisteeseen, kylpyhuoneeseen peilin viereen –
Säätiedotukset ovat lupailleet ensi viikosta alkaen pakkasta ja mahdollisesti luntakin aina eteläistä Suomea myöten. Niinpä otin tänään perjantaina (20.11.) muutamia kuvia pihallamme olevista syysasetelmista ennen kuin ne peittyvät hangen alle. Siihen en kuitenkaan usko, että tänne Hankoniemelle tulisi vielä pysyvä lumipeite. Edelliset talvet kun ovat olleet niin vähälumisia. Viime talvenkin voi oikeastaan sanoa jääneen kokonaan
Perjantai ja 13. päivä. Vaikka en olekaan taikauskoinen, tulee se kuitenkin noteerattua jopa ääneenkin, kun aamusella siirtää seinäkalenterin merkin osoittamaan alkanutta vuorokautta. Tuon kyseisen päivän, siis viime perjantain, ”valjettua” kovin usvaisena ja ankean näköisenä – pilvien roikkuessa lähellä maanpintaa – ajattelin, että päivähän taitaakin olla mitä parhain onnistuneiden usvakuvien ottamiselle. Suunnistin merenrantaan, missä usva leijaili
Edellisessä postauksessani kirjoitin reunuskivistä, jotka olivat saaneet seurakseen maahumalaa. Se on niin hieno (luonnon) kasvi, että omistan sille toisenkin postauksen. Maahumalan pyöreät, hiukan sydämen muotoiset lehdet ovat koristeelliset ja kukat kauniin violetit. Sen kasvutapa on rönsyilevä, joten se sopii mainiosti myös amppelikasviksi ja korotettuihin ruukkuihin vaikkapa ovenpieleen. Silloin kasvin leviämisestäkään ei tarvitse huolehtia. Ja mikä
Luonnonkivillä saadaan hienoja yksityiskohtia pihoihin ja puutarhoihin. Jokainen on varmasti ainakin jossain vaiheessa tehnyt pyöreistä kivistä reunuksia kukkapenkeille tai kasvimaalle, mutta kivet voi nostaa esiin myös niiden oman kauneuden vuoksi. Tämän postauksen molemmat kuvat ovat terassien reunuksista. Ylläoleva on suomalaisen yksityiskohdin pihasta, jossa terassia reunustavat kivet ovat saaneet seurakseen maahumalaa. Se saa levitä rauhassa –
Välillä on pieniä pakkaspäiviä, välillä paistaa aurinko. Mukavia pihapuuhiin sopivia säitä on ollut viimeviikkoina. Nyt on hyvä aika sitoa talven ja joulun koristukseksi erilaisia kransseja. Vanhempieni pihan rajatuntumasta jouduttiin taannoin kaatamaan suuri siperianpihtakuusi ja sainkin luvallisesti siitä ottaa paljon ihania havuja työstettäväksi. Suurin osa vielä odottelee vajassa. Lapsuudenkotini pihalla kasvaa kyseisiä kuusia paljon ja niiden
