Keto-orvokit (Viola tricolor) maalaavat näihin aikoihin kallioita sinisiksi. Kukintansa huippuaikoina orvokkijoukko voi tarjota intensiivisen värielämyksen karullakin kasvupaikalla. Keto-orvokit ovat yksilöitä väriensä suhteen. Kun tätä kukkaa lähestyy, löytyy monia liukuvasti toisiinsa liittyviä sinisen sävyjä ja myös uljasta liilaa. Kukan väreissä on hohtavaa syvyyttä, jota pilvinenkään päivä ei sammuta.
Kasvimaa ei ole oikein kasvimaa ilman perunaa. Vaikka vain muutaman potun pistäisi maahan, niin se on siinä. Sillä mikä sen makoisampaa kuin uudet, vastanostetut perunat pienen voinokareen kanssa? Mutta sitä ennen ihaillaan perunan kukintaa. Miten herkät ja kauniit – hassutkin – kukat voi tuolla tutulla vihanneksella olla! Peruna kuuluu koisokasveihin ja on siis sukua
Porkkalan kartanon etupihalla tulijoita ovat tervehtineet jo lähes vuosisadan ajan huolella vaalitut jättiagaavet. Ne saavat nyt historiallisen puutarhan tunnuskasvin arvon. Jättiagaavet kuuluvat oleellisesti kartanon miljööseen, jonne ne tuovat olemuksellaan menneiden aikojen kartanokulttuurin henkeä. Hämeenlinnan Lammilla sijaitseva Porkkalan kartano ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) Kasvigeenivaraohjelma kutsuvat yleisöä historiallisen puutarhan tunnuskasvin julkistustilaisuuteen kartanopuistoon sunnuntaina 28.6. klo 14. (Porkkalankuja 60,
Sadetta on saatu jo enemmän kuin tarpeeksi. Eilen oli täälläpäin sateisin päivä tähän mennessä. Vettä tuli kuin saavista kaataen aamusta iltapäivään. Koskahan alkaa se lämmin, ihana kesä ja sortsikelit?
Miniatyyrimaisen ihana harmaa-ajuruoho ’Pygmaeus’ (Thymus praecox var. pseudolanuginosus) on aloittamassa kukintaansa rutikuivassa räystäänaluspaikassa. Kasvin lehdet ja kukat ovat halkaisijaltaan vain muutamia millejä. Tätä pitää ihastella kontallaan – mutta sehän on meille puutarhatontuille ihan luonnollinen asento 😉 Kultahumalan (Humulus lupulus ’Aureus’) versot luikertelevat holtittomasti joka suuntaan. Tukinaruja täytyisi alkaa viritellä. Ja taas sataa…
Puistoalppiruusu ’Nova Zembla’ (Rhododendron Catawbiense-Ryhmä) on ehkäpä kaunein alppiruusu, jonka tiedän. Tummat aniliininpunaiset kukat ovat tänä kesänä kestäneet jo muutaman viikon, kiitos viileiden säiden. Mikä on sinun mielestäsi kaunein alppiruusu vai voiko niitä edes laittaa kauneusjärjestykseen?
Ojan varsi alkaa värittyä keltaiseksi. Ojaleinikit (Ranunculus flammula) ja keltakurjenmiekat (Iris pseudacorus) aloittelevat kukintaansa. Tässä ojassa asustaa myös majava (Castor fiber), joka lähtee liikkeelle iltahämärissä. Muutaman kerran on ollut sydänkohtaus lähellä, kun iltakävelyltä palatessa majava on hypännyt ojanpenkalta veteen ja läiskäyttänyt hännällään varoitukseksi.
Appalakkien vuoristosta Yhdysvalloista kotoisin oleva höyhenpensas (Fothergilla major) on lehdiltään kuin leppä. Kukat taas tuovat metisine tuoksuineen mieleen pajunkissat. Kukkanuput kehittyvät beigenväristen suojusten sisällä, vähän samaan tapaan kuin magnoliannuput. Kukintaa pääsee yleensä todistamaan touko-kesäkuun vaihteesta lähtien. Tänä vuonna pieni pensas liittyi juhannuksen kukkajoukkoon. Herkännäköisen kasvin ´Velho´ -niminen kanta on saanut FinE-laatumerkin. Erikoinen pensas viihtyy
Vuosi sitten aloitimme – toivottavasti perinteeksi muodostuvan – juhannussalon pystyttämisen pihamaalle terassimme eteen aattoaamuun mennessä. Aattoaamu mainittuna sen takia, että kahden hengen perheprojektimme on kestänyt kummallakin kerralla koko aatonaaton ja jatkunut aina puoleen yöhön saakka. Salkorungollamme on pituutta n. 3,5 metriä, josta pystytettynä uppoaa maahan puolisen metriä. Kun viime vuonna totesimme, että koivunoksia tarvitaankin yllättävän
Juhannukseksi keräilin kukkakimppuja vähän joka puolelle taloa. Tuoksuvia pihasyreenejä keittiöön ja työhuoneeseen, pieniä suloisia nurmitädykkeitä työpöydälle, koiranputkia, puna-ailakkia ja heiniä olohuoneeseen ja muhkean lupiinipuskan pesuhuonetta koristamaan. MUKAVAA JUHANNUSPÄIVÄÄ!
Sain kerran lahjaksi sormustinkukan. Se tuli naapurin puolelta ja asettui minun luokseni. Toivotin sen tietenkin tervetulleeksi, ja se valitsi itselleen sopivan paikan myös seuraavana vuonna. Siitä lähtien olen ollut sormustinkukkien lumoissa. Sanotaan, että luonnosta löytyvät kaikki maailman värit ja muodot ja että ihminen niitä vain kopioi. Ja siltä tosiaan tuntuu, kun katselee kukkia ja kasveja
