Talvi tuli jotenkin hirveän nopeasti. Tältä näytti The Pilgrim -ruusuni eli ’Auswalker’ marraskuun puolivälissä, kun oli harvinaisen lauhaa. No, sen jälkeen tulikin harvinaisen aikainen talvi – meillä lounaissaaristossa mennään usein reippaasti joulun yli, ennen kuin alkaa näyttää talviselta. Nyt on näyttänyt jouluiselta jo useita viikkoja. Köynnösruusu Pierre de Ronsard eli ’Meiviolin’ sai lumet viimeisen nuppunsa
Syysvärikarkkipussin perukalta on etelässä löytynyt vielä viime päivinä tällaisia sävyjä. Väreistä vastaavat niin julkisten viheralueiden kuin kotipihojenkin kivijalkakasvit pensasangervot sekä tuhkapensaat. Ne viherryttävät, ja varsinkin pensasangervot myös kukittavat haasteellisempiakin kasvupaikkoja. Nyt syksyllä on ilo seurata, miten monet näistä pensaista heräävät aivan uudenlaisiksi ilotulituskoristeiksi.
Lamohietakirsikka (Prunus pumila var. ’Depressa’) on hieno maaruskan lähde, kun ajatellaan puutarhan syysvärien kerroksellisuutta. Sen sirot, punaruskaiset lehdet liekittävät aurinkoisia ja läpäisevämaaperäisiä kasvupaikkoja. Hietakirsikan versosto suikertaa yleensä noin metrin levyisellä alalla. Kate maanpinnalla jarruttaa nopeakasvuisempien rikkakasvien versomista sen lomassa. Hietakirsikan vuodenajoista voi nauttia vielä V-vyöhykkeellä. Keväällä lamohietakirsikan valkeat, runolliset tähtikukat edustavat hanamijuhlaa maan tasolta alkaen.
Uusimman lehden Idea pihalle -palstallani mainitun höyhenpensaan (Fothergilla major) syysväritarina jatkuu täällä blogissa. Höyhenpensas on metsäpuutarhatyylinen siro- ja hidaskasvuinen erikoisuus, jonka nimi viittaa kasvin pörhöisiin, kermanvärisiin ja tuoksuviin alkukesän kukkapalleroihin. Sympaattinen pensas kestää jopa V-vyöhykkeellä ja viihtyy hapahkossa maassa auringosta puolivarjoon. Höyhenpensaan syysväripalettiin kuuluvat sekä keltaiset että punaiset sävyt. Kuvissa tunnelmia siitä, miten upeaa punaista
Syysvärien aika liikkuu parhaillaan maan eteläosienkin ylitse – joka seudulla omaa tahtiaan. On jälleen mielenkiintoista havainnoida kasvilajien ja -yksilöiden sävymaailmaa, syysvärittäjäkasveja kun voi olla laaja skaala tunnetuimpien värileimuajien lisäksi. Ylimmässä kuvassa varjohiippa (Epimedium), tuo kuivemmankin varjon mainio ja lehtevä maanpeittokasvi, on roosahkojen sulosävyjen kattama. Miellyttävän aromaattinen, monivuotinen yrtti-iiso eli anisiiso (Agastache foeniculum) hohtaa limenkellertävänä lyhtynä.
Puihin ja pensaisiin jäävät marjat erottuvat syyspuutarhassa lehtien varistua. Väripilkkuja talveen valmistautuvassa pihapiirissä löytyy muun muassa ruusujen, koristeomenien, aronioiden ja happomarjojen oksilta.
Vuodenajan muutos näkyy nyt kesäkukkaistutuksissa mielenkiintoisella tavalla. Toisaalta monet kukat, kuten kuvien kosmoskukat ja jättiverbenat, kukkivat vielä täyttä päätä, mutta mukana on myös kesäkukkakauden päätöksen kauniita sävyjä. Kun ennen mahdollista kanervaistutusten aikaa jättää paikalleen ruskettuvia kukkavarsia sekä repaleterälehtisiä kukkia, voi kokea syksyistä kuihtuneisuuden estetiikkaa. Kesäkukat, esimerkiksi nämä herkän pinkit kosmokset, ovat syyspuolellakin tärkeitä mesilähteitä hyönteisille.
Vanhoihin narsisseihin on helppo hurahtaa samalla tavalla kuin vanhoihin ruusuihin, pioneihin tai kurjenmiekkoihin. Vanhan ajan narsisseissa viehättävät paitsi kukkien sirous, myös jalostajien tarinat sekä historian havina.
Millaiset kasvi- tai puutarhakirjat ovat innoittaneet sinua? Salainen puutarha kenties – klassikkotarina, jossa punarinnan näyttämä vanha puutarha ja ystävyys alkavat kukoistaa Englannin lumikelloisissa maisemissa. Tai ehkä jokin tiettyjä kasveja, esimerkiksi pelargoneja, perennoja tai daalioita, läpikäyvä tietoteos, jota selatessa mieli kirjaa istutuslistaa seuraavalle vuodelle. Erityisen hyväntuulinen aihepiirin opus on Hemulin kasvio. Siinä Tove Janssonin tunnelmalliset ja
Syysaurinko valaisee kookkaiden maksaruohojen laakeat kukinnot tunnelmallisesti. Lempeitä värinyansseja lisää se, että kukintojen roosansävyt vaihtelevat kukintavaiheen mukaan. Nämä korkeammat (~50 cm), mukavanmuotoisia pensaita muodostavat iso/komea/syysmaksaruohot (Sedum/Hylotelephium) lukeutuvat hyönteismyönteisiin myöhäänkukkijoihin. Kuivatakin kukintoja voi ja ympätä niitä syksyn leikkokukkakimppuihin. Lajikkeita ja kukintosävyjä on runsaasti, sillä näistä maksaruohoista kehkeytyi niittymäisten perennojen buumin myötä muotikasveja. ’Matrona’ -lajikkeen tummempi varsisto
Gubben frost besökte trädgården för första gången den här hösten natten mellan första och andra september. Många växter tål som tur någon minusgrad och fortsätter blomma och ge skörd långt ut på hösten. Bönplantorna som efter pumporna hör till de känsligare växterna hade klarat den första påfrestningen och kommer få ett vitt agryltäcke på sig
Samettikukkaistutukset (Tagetes) lämmittävät väri-ihmisen mieltä. Niiden mausteiset sävyt kantavat aurinkoista tunnelmaa näin syyskuun koittaessakin, aina halloihin saakka. Kukinnot voivat olla yksinkertais- tai hyvin kerrattuterälehtisiä. Samettiruusuksikin on tätä kukkaihmettä kutsuttu terälehtien pehmeän tunnun ja ruusumaisen kerrannaisuuden vuoksi. Matalampien ryhmäsamettikukkien ja pensasmaisten isosamettikukkien värikirjo on laaja: vaikkapa oranssista ja keltaisesta mahonginsävyiseen, limeen sekä vaniljaan. Nykylajikkeista löytyvät myös
