Viime yönä satoi lunta. Ei sitä ole kuin vajaat 10 senttiä, mutta hauskan vaikutuksen se sittenkin tekee. Päivä tuntuu paljon valoisemmalta, ja huojentaa se joka tapauksessa. Ehkä ei tarvitsekaan huolestua kasvillisuuden puolesta, jos vielä ilmojen jäähtyminen alkaisi näin vähitellen. Heti aamusta näkee, että yöaikaan kaikenlaista piipertäjää on ollut jo liikkeellä. Olisiko ollut peltomyyrä vai kenttämyyrä
Erään pihan jokainen pensas on valaistu pienin, valkoisin valosarjoin joulun aikaan. Lisäksi talon kuistista ja ikkunoista loistaa kynttelikköjen lämmin kajo. Ohi ajavat ovat saaneet ihastella pihaa, joka tuikkii kuin tähtimeri. Loppiaisena koko kauneus oli poistettu, tilalla vain pimeä piha. Mikähän siinä on, kun valosarjat mielletään vain jouluvaloiksi? Tammikuussakin on vielä kovin pimeää, kauniisti loistavat valot
Nyt se kaatui, vanha saarni, joka kasvoi aivan liian lähellä torppaa. Talon takana, loivassa ylärinteessä kasvanut puu oli nostanut maan pintaa niin, ettei vieressä oleva oja enää vienyt sadevesiä pois, vaan keräsi ne talon kulmalle alimpia hirsiä mädännyttämään. Saarni on toki komea puu, komea oli tämäkin, varmaan satavuotias yksilö. Rungon kolosta löytyi käpytikan paja, tiukkaan
Uusin ihanan talvinen Oma Piha-lehti 1/2007 ilmestyy 11.1.2007! Uudessa numerossa on muun muassa Suomen Paras Piha 2006 voittajapihan esittely ja Oma Piha -lehden niksit lasitetulle parvekkeelle. Numerossa tutustutaan myös viherhuoneeseen käsivarren Lapissa sekä tehdään löytöretki Fountains Abbey -luostarin puutarhaan. Lue lisää Oma Piha –lehdestä… Tilaa Oma Piha –lehti, katso tarjous!
Vuosi on vaihtunut, tammikuu on jo hyvässä vauhdissa, ja maisema on yhä vain vihreän ja ruskean kirjoma. Ruoho vihertää, mansikan lehdet napottavat paikoillaan vihreämpänä kuin kesällä ja maata pitkin levittäytyvä ajuruoho näyttää raikkaan vihreältä. Pitääkö tällaiseen tosiaan tottua! Suurella osalla kasvustosta ei näytä olevan mitään hätää. Melkein kaikkia kotoisia koristekasveja kasvatetaan myös Englannissa ja Saksassa,
Tuusulan rantatiellä puutarhaviljelyn aate oli suuressa suosiossa. Niin Maija Halonen Halosenniemessä kuin Aino Sibelius Ainolassakin olivat innokkaita puutarhureita. Maija kirjoitti myös Mary Gallénille Ruovedelle: ”Oletko jo alkanut puutarhaa ajatella. Se on niin hauskaa ajatustyötä, vie pois tieltä muut ikävämmät: rahahuolet ja muut moskat.” Niin taitelija kuin olikin, Pekka Halonen ei tuntenut tarvetta muovailla Halosenniemeä mieleisekseen.
– Talo oli kaatokunnossa, kun ostimme sen mieheni Pekka Lehdon kanssa, kuvailee Nina. – Ystävät kysyivät, mihin aiomme rakentaa uuden talon. Silloin, 1980-luvulla asuimme Kuopiossa, joka oli opiskelukaupunkini. Kävimme täällä Kuusankoskella joka viikonloppu kolmen vuoden ajan remontoimassa ja korjaamassa. Yksi kerta minulta jäi väliin, kun poikamme Touko syntyi keskiviikkona. Seuraavana viikonloppuna en tullut. Vanha, kaunis
Viinijärven Kivi on tummaa, väriltään lähes mustaa kiilleliusketta. Kivet ovat lohkottu käsityönä lujista umpijärkäleistä. Kivien pinnat ovat suoria, tasavärisiä ja tasalaatuisia. Viinijärven Kivi on erittäin kovaa ja kestävää, käytännössä ikuista. Kivi ei hioudu, hilseile, lohkeile eikä haristu ajan saatossa. Liuskekivi on laadukas ja luonnollinen rakennusmateriaali. Liuskekivestä voidaan tehdä muun muassa laattakiviä pihamaalle, muurauskiveä esimerkiksi pihan
Vanhastaan pelakuut, pielikit tai pelargonit (Pelargonium) on talvetettu kellarissa, lattian alla perunakuopassa tai jossain muussa pimeässä ja viileässä paikassa. Kun multa on saanut kuivua, kasvi on asettunut lepoon ja pudottanut lehtensä. Kevään tullen pelakuu on tuotu takaisin valoon ja lämpimään, ja kasvu on alkanut uudestaan. Nykyisin yhä useammin kuulee, että pelakuuta on talvetettu ihan vain
Joulun tienoot ohut lumenhupene peitti maat. Vuodenvaihteeksi saatiin muutamia öisiä vesisateita, ja maa mustui taas. Onhan se aikamoista, että ollaan jo uuden vuoden puolella, eikä pysyvästä lumipeitteestä ole tietoakaan edes täällä sisämaassa. Mitään vahinkoa ei sentään ole vielä tapahtunut. Vesisateet ovat olleet niin lämpimiä, että vesi on valunut pois, eikä jää ole kuorettanut kukkapenkkejä eikä
Oli taas hauska kävellä pitkin Esplanadin puistokäytäviä, tällä kertaa Tuomaan markkinoiden aikaan. Helsingin kaupunki on jo reilun kymmenen vuoden ajan järjestänyt tällaiset hyvien joululahjojen löytöpaikat. Siisteissä pikkukojuissa on ollut tarjolla käsitöitä, leivonnaisia ja jos jonkinlaista jouluun sopivaa. Oli lyhtyjä, korvanlämmittimiä, olkitöitä, posliininorsuja, koruja, palapelejä, siianmätiä ja tamperelaista mustaa makkaraa. Tonttu vilahteli markkinäväen joukossa, ja kevyt
Tampereella sijaitsevan Diabeteskeskuksen emäntä Anja Majala-Eklundon vastaanottanut Kotimaiset Kasvikset ry:n myöntämän Vuoden Porkkana -palkinnon tunnustuksena esimerkillisestä työstä kasvisten kulutuksen lisäämiseksi. Diabeteskeskuksen seitsemänhenkinen keittiötiimi on käytännössä osoittanut, kuinka arkinenkin ruoka voi olla kaunista, maukasta ja samalla ravitsemussuositusten mukaista. Diabeteskeskuksen asiakkaiden ruokavaliossa kasvisten osuus jopa ylittää puolen kilon päivittäisen minimitavoitteen. Seurantajakson aikana asiakkaat söivät kasviksia keskimäärin 750
