Värikkäät vihannekset sopivat erityisesti potageriin, jossa keittiökasvit ja kesäkukat on istutettu ranskalaisen muotopuutarhan mukaisesti. Toki ne antavat säväyksen myös tavalliseen vihannestarhaan ja ruukkupuutarhaan. Värejä kasveihin muodostuu etenkin keltaisista ja punaisista karotenoideista sekä punaisista, sinisistä ja violeteista antosyaaneista. Punajuurikkaan väri tulee betalaiineista, jotka kestävät kuumentamista hyvin. Kasvien väriaineiden terveysvaikutukset perustuvat etupäässä yhdisteiden antioksidatiivisuuteen, hapettumisen estämiseen, jolla on terveyteemme edullisia vaikutuksia.
Aasian etelä- ja kaakkoisosista kotoisin oleva kirjorevonhäntä (Amaranthus tricolor) on näyttävimpiä vihannesmaan kasveista. Kiinanpinaattinakin tunnettu miedonmakuinen lehtivihannes on arvokas ravintokasvi, joka sisältää muun muassa A-vitamiinia, rautaa ja kalsiumia. Nuoria versoja ja lehtiä käytetään pinaatin tapaan kiehautettuina ja kukintoja esimerkiksi keitoissa ja pataruoissa. Tuoreilla lehdillä voi koristella salaatteja, mutta kovin suuria määriä lehtiä ei kannata syödä tuoreina oksaalihapon takia. Yksivuotinen kirjorevonhäntä kylvetään avomaalle kesäkuun alkupuolella. Versoja aletaan leikata ja käyttää heti, kun kasvusto on 10–15 sentin korkuinen. Latvominen lisää haaroittumista ja käyttöä voi jatkaa syyskuulle asti.
Toinen vihannesmaan räväkkä lehtivihannes on helppohoitoinen lehtimangoldi (Beta vulgaris subsp. vulgaris var. cicla), jonka siemenet kylvetään suoraan ulos aikaisin keväällä. Sadoksi korjataan punaisia, oransseja, keltaisia tai lähes violetteja lehtiruoteja ja lehtiä pitkälle syksyyn. Lehtiruodit sopivat esimerkiksi vihanneslaatikoihin, keittoihin tai parsan tapaan syötäviksi. Lehtiä voi käyttää pinaatin tavoin. Talveksi ruoteja säilötään pakastamalla. Ne paloitellaan sopiviksi paloiksi ja kiehautetaan ennen pakastamista.
Lämpimästä kasvupaikasta pitävästä basilikasta (Ocimum basilicum) on saatavana voimakkaan punalehtisiä lajikkeita. Ne koristavat mainiosti salaatteja ja ruoka-annoksia. Myös ryytisalvian (Salvia officinalis) ’Purpurascens’-lajikkeen nuoret lehdet ovat koristeellisen punaiset.
Veripeippi (Perilla frutescens) on itäaasialainen mauste- ja lääkeyrtti, jonka maussa on sekoitus minttua, korianteria ja sitruunaa. Japanilaiset käyttävät kähäräveripeipin (lajike ’Crispa’) lehtiä persiljan tavoin. Nokkosta muistuttavaa veripeippiä on sekä vihreä- että punalehtistä. Siemenet kylvetään esikasvatukseen maalis–huhtikuussa ja taimet istutetaan ulos alkukesällä hallojen mentyä.
Lehti-, side-, kerä- ja bataviasalaateissa (Lactuca sativa) sekä sikureissa (Cichorium intybus) on punertavia lehtiä kasvattavia lajikkeita, joilla saadaan väriä niin kasvimaalle kuin salaattikulhoonkin. Viinisuolaheinä eli punahierakka (Rumex sanguineus) on monivuotinen kasvi, jota voidaan viljellä myös yksivuotisena. Pihalle istutetusta viinisuolaheinästä satoa saadaan jo keväällä. Lehtiä kannattaa kerätä säännöllisesti uloimmista alkaen, sillä näin uutta maukasta kasvustoa muodostuu jatkuvasti.
Oranssin porkkanan (Daucus carota) ohella kasvimaalla voi kokeilla myös punaisen, violetin, keltaisen tai valkoisen lajikkeen kasvatusta. Punajuurikkaan (Beta vulgaris subsp. vulgaris var. conditiva) tuntevat kaikki, mutta myös sen sisaret kelta-, raita- ja valkojuurikas ansaitsevat tulla tunnetuiksi. Makeimmillaan juurikkaat ovat suoraan maasta nostettuina. Satoa kannattaakin alkaa kerätä heti, kun juuresosa on kasvanut parin kolmen sentin kokoiseksi. Juurikkaat ovat helppoja viljeltäviä ja ne viihtyvät kaikenlaisilla mailla tiiviitä savimaita lukuun ottamatta. Harvennustaimetkin kelpaavat syötäviksi ja ne voi käyttää salaattiin tai vokkiruokiin. ’Bull’s Blood’ on erityisen tummanpunalehtinen punajuurilajike.
Lehtikaali (Brassica oleracea Sabellica-Ryhmä) on ravintoarvoltaan vihanneksistamme parhaita, sillä siinä on esimerkiksi C-vitamiinia yhtä paljon kuin mustaherukassa. Myös raudan, kalsiumin, karoteenin sekä A- ja B-vitamiinien pitoisuudet ovat korkeat. Lehdet voivat olla kiharaiset, kurttuiset, leveät, käärmemäiset, vihreät, punaiset tai miltei siniset. Esikasvatus takaa varhaisen sadon, mutta toukokuinen suorakylvökin voi onnistua. Lehtikaalia voi käyttää raakana tai kypsennettynä. Suosituiksi ovat tulleet uunissa valmistetut lehtikaalisipsit. Lehtiä voi korjata kasvimaalta talven tuloon asti, sillä ne eivät säikähdä pakkasia.
Kerivistä kaaleista väriä ruoka-annoksiin saadaan voimakkaanvärisestä punakaalista (Capitata-Ryhmä). Kukkakaalin (Botrytis-Ryhmä) pää voi olla valkoisen ohella purppuranpunainen, kellanvihreä tai oranssi. Myös parsakaaleista (Italica-Ryhmä) löytyy punertavia lajikkeita. Värikkäät kukka- ja parsakaalit soveltuvat hyvin raakana dipattaviksi. Toki niitä voi käyttää kypsennettynäkin, mutta etenkin violetti väri hajoaa veteen keitettäessä.
Julkaistu Oma PIHA -lehden numerossa 3/2020
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Kuunvaihde tuo kevään taas askelen lähemmäs. Huomattavasti lauhtunut sää ja lumien hupeneminen vauhdittavat muutoksen tunnetta, ainakin etelässä. Oheiset kuvat on napattu Chelsea Flower Show´ssa toukokuussa 2012. Selaamalla omista arkistoista esiin rehevimpiä kukkakuvia voi matkata jo ennakolta kevätkuukausien tunnelmiin, jotka vahvistuvat maan vihertyessä jälleen.
Kukkakaali on hauska ja monikäyttöinen herkku niin makunsa, muotonsa ja nykyisin väriensäkin puolesta. Vihannestiskillä on tarjolla cheddarjuustonoranssia, vaaleanvihreää ja purppuraisenpunaista kukkakaalia kaveriksi tutulle valkokukintoiselle kaalille. Terveellistä väri-iloa voi hankkia lautaselle myös kasvattamalla eri lajikkeita itse siemenistä. Värit säilyvät heleimpinä, kun kaalinkukinnot syödään raakana esimerkiksi salaateissa tai dippikastikkeen kera. Vihreäkukintoisiin kaaleihin lukeutuu myös romanescu –parsakukkakaali,
On hauska palauttaa mieleen limenvärisiä kesämuistoja kasvitarhasta. Kellanvihreässä värissä on keväisyyttä, joka säilyy tietyissä kasveissa vielä silloinkin, kun maiseman vihreys kesällä tummenee. Kuvan kuunlilja, ´Fire Island´ -lajiketta, saapui pari vuotta sitten juurakkona Hollannista, ja on kotiutunut hyvin. Sen kaunismuotoiseksi kasvanut mätäs hehkuu itsevalaisevana pihlajan varjostamassa penkissä. Väri-ilo alkaa lehtisuppilon noustessa maasta: etenkin nuoret lehdet toimivat
Värejä ja muotoja rinnastamalla luodaan puutarha, jossa silmä lepää ja mielikuvitus leikkii. Mallia suunnitteluun voi ottaa väriopista, luonnosta ja matematiikasta.
Kauniisti kukkiva kasvimaa piristää mieltä ja kutsuu tärkeät pölyttäjät kylään. Siistit kukkapenkit osoittavat kasvimaan rajat, mutta kesäkukkia voi lisätä väriläiskiksi myös vihannesten joukkoon.
Kirsikaluumu (Prunus cerasifera) hurmaa runsalla kukinnallaan toukokuussa. Loppukesällä kypsyvät makeat pienet luumarjat, eli luumut, ovat kuin mehevää, makeaa karkkia.
Ailahtelevainen kevätsää on taas osoittanut, kuinka korvaamaton apu kasvihuoneesta on tähän aikaan vuodesta. Jo varhain keväällä auringonsäteet lämmittävät kasvihuoneen niin lämpimäksi, että itäminen lähtee hyvin käyntiin. Toukokuussa kasvu on hyvässä vauhdissa ja satoakin saa jo korjata.
Yrttien taimia voi ostaa torilta tai kaupan vihannestiskiltä, mutta miksi jättää käyttämättä tämäkin tilaisuus puuhailla siementen ja mullan kanssa. Itsekasvattaminen on lisäksi ainoa konsti saada harvinaisempia yrttejä tuoreina keittiöön.
Innokkaan kotiviljelijän puutarhakevät alkaa jo maalis–huhtikuussa, kunhan vain rohkaisee mielensä ja lähtee kasvihuoneelle ja lavojen ääreen kylvöpuuhiin. Oikeilla kasvivalinnoilla saat venytettyä kasvukautta maaliskuulta marraskuulle.
Helmi-maaliskuussa ehtii vielä kylvää paprikaa ja chiliä. Poimi jutusta kasvatusvinkit saadaksesi maukasta kesäsatoa.
