Pihalla nyt

05.12.2025

Valitse pihan havupuut järkevästi

Puut ovat välttämättömiä kaupunki- ja kesämökkitonteilla. Havuja ei tarvitse enää vieroksua puita hankittaessa, koska melkein kaikista havupuulajeista on valittavana pienikasvuisia muotoja. Samoin on lehtipuista saatavilla pienikasvuisempia lajeja ja lajikkeita. Näin puuistutukset ovat helppohoitoisia ja turvallisia täysikasvuisinakin.

Jaa artikkeli

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

• Teksti Aarno Kasvi
• Kuvat Pasi Leino

Pienikokoinen puu antaa valon tulla tontille silloin, kun sitä eniten tarvitaan eli talvella eikä estä varjollaan aurinkopaneelien asentamista omakotitalon katolle. Maaseudulla vanha kansa ei sallinut suuria puita talon vieressä varjostamassa, vaan kaikki auringonsäteily haluttiin rakennusta lämmittämään. Vain säätyläistalojen hedelmäpuut ja muutamat epätavalliset lehtipuut, kuten vaahterat, ja havupuista lehtikuuset ja pihdat pääsivät aidattuun ympäristöön vähitellen kylämiljöössä. 

Pihakoivuista on paljon laulettu ja runoiltu, mutta useimmiten nekin kasvoivat jonkin matkan päässä torpasta, tien laidassa tai useimmiten karja-aitojen suojassa. Yksinään kasvaessaan rauduskoivu tulee melkein aina riippaoksaiseksi, mutta ei tiheässä sekapuukasvustossa. Koivun haittapuoli on runsas siementäminen loppukesällä. Siemenet tukkivat vesirännit ja siementaimet alkavat kasvaa vähässäkin kosteudessa, jos kattotiilet ovat hapertuneet tai rännit eivät tyhjenny riittävän nopeasti. 

Lehtipuut ovat selvinneet kaupungeissa aina havupuita paremmin suurista tulipaloista, siksi saarnea, vaahteraa, poppelia ja koivua määrättiin Turkuunkin palon jälkeen pääkatujen varsille venäläisten päättäjien toimesta. Heillä oli kokemusta laajoista arokaupungeista ja lehtipuiden varjostavasta, viilentävästä ja tulta estävästä vaikutuksesta. Nopeakasvuisuus oli tietysti tärkeää, koska suuret lehtipuut kuivattivat päällystämättömät kadut nopeasti, jos kesä oli sateinen. Samoin voitiin määritellä talojen paikat tonteilla sekä tonttirajat, jos tulipalo kuitenkin yllätti ja tuhosi puurakennuksen maata myöten.

Eräät puulajit eivät kestä myrskyjä kasvettuaan yli omakotitalon korkeuden. Harmaapihta (Abies concolor) katkeaa melkein säännöllisesti keskeltä, kun korkeus ylittää parikerroksisen omakotitalon. Puuaines on haurasta ja latvus, joka on tiheää, paksua neulasoksaa täynnä, vangitsee tuulta liikaa. Metsässä kasvavasta harmaapihdasta tulee harvempi, jolloin se laskee tuulet helpommin läpi.

Havupuun voi leikata pienemmäksi

Havupuut, joita on aikaisemmin kasvanut omakotitonteilla yleisesti, ovat liian suurikasvuisia tämän päivän tarpeisiin. Kotimaisista havupuista tulee kovin suuria, jos on viljava ja multava kasvupaikka. Havupuut sopivat hautuumaille ja kartanoiden kujanteisiin, mutta ovat liian kookkaita suurellekin kaupunkitontille. Siksi kaavoitetulla alueella on jouduttu kaatamaan keskenkasvuisia havupuita, vaikka ne ovat olleet parhaimmillaan.

Kookkaiden havupuiden leikkaustekniikkaa ei hallita riittävästi Suomessa niin, että terve, suuri puu voitaisiin säilyttää leikkaamalla vuosikymmeniksi eteenpäin. Japanissa ja Etelä-Koreassa on kokonainen ammattikunta, joka tekee havupuiden leikkauksia temppelialueilla, yksityispuutarhoissa ja kaupungeissa, kun halutaan säilyttää kauniita puuyksilöitä.

Kaunis, elinvoimainen, vanha havupuu tontilla lisää kiinteistön arvoa ja arvokkuutta. Latvuston leikkaaminen ei ole sen kalliimpaa kuin vanhojen puiden kaataminen ja uusien taimien hankkiminen tontille. Mäntyjä voi hyvin leikata, kun oppii tekniikan. Tavallinen kotimainen mänty kestää leikkaamista hyvin, ja puu voidaan vähämultaisellakin tontilla säilyttää vuosisatoja näyttävänä. 

Havut antavat suojaa ja viihtyisyyttä

Havupuut sisustavat ulkotilaa ympäri vuoden ja tekevät puutarhan yhdessä lehtipuiden ja -pensaiden kanssa. Pitkän lehdettömän ajan, joka kestää Suomessa yli seitsemän kuukautta vuodessa, ovat havupuut ainoat vihreät puut tontilla. Ne tarjoavat suojaa hyönteisille, pikkulinnuille, pöllöille ja oraville. Lisäksi ne antavat tuulensuojaa ja parantavat näin pienempien ainavihreiden kasvien, kuten orjanlaakereiden, sorvarinlaakerin ja jouluruusujen viihtymistä. Samoin alppiruusut viihtyvät havupuiden lähellä, koska hapahko multa ja puolivarjo sopivat alppiruusuille.

Itsekylväytyneet, alkuperäiset puut tontilla ankkuroituvat maahan, jos ovat säästyneet hengissä rakentamisen aikana. Astiataimilta puuttuvat syvät juuret, koska kasvatusaikana joudutaan katkomaan juuria ja astia tietenkin rajoittaa juurten kasvua. Silti isotkin astiataimet juurtuvat istuttamisen jälkeen hyvin, kun työ tehdään oikein ja oikeaan aikaan. 

Lisälannoituksen jo hyvässä kasvuvauhdissa olevalle havupuulle on oltava maltillista, sillä sienirihmastot juuristossa auttavat kaikkia havupuita ravinnonhaussa normaalissa kasvualustassa. Aivan uusilla tonttimailla, jonne multa on tuotu autolla muualta, on peruskalkitus välttämätön, vaikka itse tasaisit tontin ja ostaisit pintamaan mullansekoittajalta. 

Havupuiden juuret eivät tuki yhtä herkästi viemäreitä tai pintavesikaivojen liitoksia kuin lehtipuiden juuret. Varjostus oksiston alla pilaa usein nurmikon, mutta se ei ole merkittävä haitta, jos oksisto on alas asti tuuhea ja vihreä. 

Aidaksi ja maata peittämään

Kaikkein suosituimpia havupuita ovat nykyään marjakuuset (Taxus). Oulusta asti löytyy hyvinvoivia marjakuusia. Runkomaisia ja mattomaisia marjakuusilajikkeita on tarjolla taimikaupoissa. Hautausmailta tapaavat löytyä suurimmat marjakuuset. Kannattaa käydä tutustumassa oman pitäjän julkisiin istutuksiin ennen kuin hankkii taimia itselle. 

Marjakuuset kestävät voimakasta leikkaamista, kunhan se tehdään touko–kesäkuulla ja annetaan kasvun varmistamiseksi lisälannoitusta sekä kastelua. Vanhaa neulastoa täytyy jättää alaoksiin ja pienempiin runko-oksiin, niin uudiskasvu alkaa helpommin. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä tärkeämpää on aloittaa leikkaaminen keväällä roudan sulamisen jälkeen. Vanhempi kasvi ei tee vielä samana kesänä uusia versoja.

Myös tuija-aita (Thuja) on hidas lähtemään kasvuun leikkaamisen jälkeen, mutta ei kuole, joten hätäily ei ole tarpeen. Toisena keväänä ovat tuijat ja marjakuuset yleensä kasvun vahdissa. 

Yleisin ainavihreä matonmuodostaja on tuivio (Microbiota decussata), josta on tullut melkein jokaisen puutarhan kasvi viime vuosina. Talven jälkeen on poistettava ruskeat oksanpäät, jos kasvi on edustavalla paikalla. Sienitaudit tahtovat rassata ryömiviä katajia (Juniperus) ja tuiviota, jos lumi viipyy havujen päällä pitkään, varsinkin jos paikalla kävellään ja painetaan lumi tiiviiksi. Myös liian varjoinen kasvupaikka lisää ruskeita versoja talven jäljiltä.

Tuuheat puut, pitkät neulaset

Isoista havupuista varma pihakasvi on makedonianmänty eli peuke (Pinus peuce). Se on nopeampi kasvamaan ja terveempi kuin tuttu sembramänty. Tilaa on syytä olla makedonialaiselle, koska sen alimmat oksat kasvavat vaakasuoraan ja ovat tavattoman näyttäviä. 

Sembramäntyjen kasvutapa on enimmäkseen tiheänsuippo ja puut pyrkivät korkeiksi, jos valoa on vähän. Sembra tahtoo risuuntua ahtaassa ja valottomassa kasvupaikassa, sen valontarve on suurempi kuin makedonianmännyn. Sembra on kuitenkin erittäin kestävä puu kylmillä, aukeilla kasvupaikoilla. Oravat ja linnut pitävät sembran suurista siemenistä ja Siperian kookas, harvinainen pähkinänakkeli esiintyy jatkuvasti paikoilla, joissa on käpyjä tuottavia sembramäntyjä. On muistettava, että sembrapuita täytyy olla useita lähellä toisiaan, jotta pienet emikukat pölyttyvät ja käpyihin muodostuu siemeniä eikä vain kuoria. 

Toinen suomalaisissa puutarhoissa viihtyvä sembralaji on koreansembra (Pinus koraiensis). Siperiansembran (P. cembra subsp. sibirica) ja eurooppalaisen sembramännyn eli alppisembran (subsp. cembra) taimet voivat olla sekaisin taimimyynnissä, ja taimia on vaikea edes ammattimiehen erottaa toisistaan. Koreansembra on sen sijaan melko helppo erottaa sukulaisistaan leveämmän kasvutavan sekä pidempien ja erisävyisten neulasten perusteella. 

Jos istuttaa pidemmän kujanteen vaikka maatalon pihatielle avoimelle pellolle, on jokaisen puun oltava samaa lajia, koska muuten rivistön puiden latvuksista tulee keskenään erilaisia. Hyvin ne kuitenkin kestävät tuulet ja pakkaset. Männyistä ei koskaan tule hyvilläkään mailla niin korkeita kuin pihdoista, sillä valo tekee männyistä tuuheita ja matalampia, jopa pinjamaisia. Ainavihreät havupuut ovat kulttuurimaisemassa korvaamattomia katseenvangitsijoita.

Sirot ja maltilliset havupuut

Lehtikuusi oli ennen välttämätön vähänkin paremman kartanon puutarhassa tai kirkonkylän rakennusten yhteydessä. Nyt ei kannata istuttaa jättimäiseksi kasvavaa siperianlehtikuusta (Larix sibirica), vaan matalampaa ja sirompaa japaninlehtikuusta (L. kaempferi) tai kanadanlehtikuusta (L. laricina). Nopeakasvuisina ja valoa läpäisevinä eivät lehtikuuset varjosta muuta tontin kasvillisuutta, joten niitä voi alkuun istuttaa useita, ja sitten taimien kasvaessa ja kasvuston tiivistyessä poistetaan puista osa. Harventaminen kotipuutarhassa on vielä tärkeämpää kuin metsänhoidossa, jotta saamme näyttäviä latvuksia ja upeita puuyksilöitä.

Usein näkee hemlokkeja istutettavan avonaiselle tontille uudemmilla omakotialueilla. Hemlokit on saatava puolivarjoon heti taimivaiheessa, joko rakennuksen tai isompien havupuiden varjostamaan paikkaan.  Kun taimi on hyvässä kasvussa, voidaan sen läheltä poistaa valoa vieviä oksia tai kokonaisia lehtipuita ja pensaita, sillä hyvin juurtunut hemlokki kestää paremmin täysvaloa. Kanadanhemlokki (Tsuga canadensis) on kaikkein kestävin Suomessa käytetyistä lajeista, mutta muitakin hemlokkilajeja on saatavilla taimikaupoissa.

Koreanpihta (Abies koreana) on pihdoista kaikkein matalin ja se kehittää kauniita käpyjä jo nuorena. Mitään heikkoutta ei ole ollut havaittavissa keväisin talven jäljiltä, mutta koreanpihta pitää selvästi puolivarjoisesta kasvupaikasta tai osapäivävarjosta kasvupaikalla. Suomen pitkät ja joskus paahteiset kesäpäivät ovat kaikille pihdoille vaikeita ja neulasiin voi tulla valkeaa pihtakirvaa. Silloin saattaa pelkkä kastelu auttaa, ja nuorilla taimilla varjostus. 

Myös kääpiölännenpihdat (Abies lasiocarpa, pienet lajikkeet ’Compacta’, ’Glauca Compacta’, ’Green Globe’) kuuluvat hidaskasvuisiin pihan havupuihin. Hopeanharmaa, tasainen, tuijamainen kasvutapa tekee kääpiölännenpihdasta sopivan pihakasvin. Se on ehdottomasti tutustumisen arvoinen havukasvi.

Mainos – sisältö jatkuu alla

Puutarhatietoa koko vuodeksi!

Pihakalenteri on nyt ennakkomyynnissä. Ennakkohinta 21 € 16.11. saakka.

Pihakalenterin seurassa pääset mukavalle matkalle uuteen puutarhavuoteen. 
Pihakalenterin sisältö kootaan alan asiantuntijoiden voimin. Kierreselkä auttaa löytämään kalenterista aina oikean kohdan.

Tilaa kalenteri

Mainos päättyy