Talvella on aikaa haaveilla ja suunnitella, vaikka sitten tuoksuvaa minttupolkua.
Viime kesänä kuljin talon ja aidan välistä minttupolkua pitkin. Oliko se vartavasten suunniteltu sellaiseksi, vai oliko minttu tapansa mukaan vain levinnyt polulle, en tiedä, mutta jokaisella askeleella ilmaan nousi hurmaava mintun tuoksu.
Näin talvisaikaan muistelen tuota tuoksua ja haaveilen omasta tuoksupolusta. Minttuhan on mitä loistavin valinta siihen: se leviää voimakkaasti eikä haittaa, jos sitä vähän talloo ja siten pitää kasvustoa kurissa. Ja jos joutuu kitkemään, onko mitään niin ihanasti tuoksuvaa kitkettävää kuin minttu?
Leikittelen ajatuksella eteenpäin. Mitä muita tuoksuvia yrttejä voisi polulle laittaa? Mieleni lentää vuosia taaksepäin Välimeren rannoille, missä timjamit ja rosmariinit kasvavat luonnostaan kivisillä kallioilla ja tuoksuvat huumaavasti, kun ne jäävät jalan alle tai kun tuuli niitä hiukan hulmuttaa. Niin, voisihan yrttejä laittaa kasvamaan askelkivien väleihin tai vaikka polun laidoille, ilman että niiden päällä välttämättä astellaan.
Mintulla on monia hyviä ominaisuuksia. Paitsi että se on mainio keittiöyrtti ja lääkekasvi, sen sanotaan pitävän tuoksullaan ei-toivotut ampiaiset loitolla, ja saattavatpa hyttysetkin jossain määrin pysyä poissa sen lähettyviltä. Ei hullumpi hyötykasvi siis ollenkaan: polulla, niittymäisinä lämpäreinä tai ruukuissa sopiviin paikkoihin aseteltuina.
Unelmieni puutarhassa yhdistyvät hyötytarha ja kauniit kukkaistutukset. Innostun unohtuneista ja harvinaisista hyötykasveista ja nautin siitä, että saan vihannekset ja yrtit keittiööni omalta kasvimaalta. Luonteeltani olen utelias kulkija. Matkoillani vierailen erilaisissa puistoissa ja puutarhoissa. Jokainen niistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on tarina kerrottavanaan. Niistä voi myös poimia uusia ideoita, joita toteuttaa tykönään.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Ensilumen tulo on aina kaunis hetki, valkeuden peittäessä kasvit ja koko luonnon allensa. Moni puutarhuri saattaa siitä toki masentua, onhan se varma talven tulon merkki. Puhdas valkeus tuo kuitenkin esiin pihan rakenteiden, puiden, pensaiden ja kasvien muodot todella kauniilla – ja lähes veistoksellisella tavalla puuteroituina. Ainoa asia jota ylipäätään jouluksi olin tänä vuonna pukilta toivonut
Soliseva puro ja kirkasvetinen lampi ovat monen puutarhaharrastajan unelma. Niin minunkin, mutta kantapään kautta olen joutunut oppimaan, ettei sen toteuttaminen olekaan yksinkertaista. Viihtyisä vesiaihe vaatii työtä ja huolenpitoa eikä hyvää saa ilmaiseksi. Motiivini pihalammen rakentamiseen lähti siitä, että oma piha voisi korvata kesämökin, kun kolmen hehtaarin tontilla on riittävästi tilaa kaikkien puutarhaunelmien toteuttamiseen. Pihalammessa
Ritva Kokko elää unelmaansa. Hän on rakentanut keskelle korpea tyylikkään kahvilan ja luonnontuotteita valmistavan yrityksen, Korpihillan. Vanhan kansakoulun pihasta on rakentumassa myös puutarhakeidas. Hotelli- ja ravintolakoulun esimieslinjan Tampereella suorittaneen Ritva Kokon mielessä kyti unelmayrityksen toteuttaminen. Hän etsi tyhjiksi jääneitä kansakouluja Perä-Pohjolasta, ja sellainen löytyi vuonna 1997 Posion Tolvan kylästä. Kuusamosta on matkaa viitisenkymmentä kilometriä,
Kuvassa näkyy olohuoneeni sohvan viereistä ikkunanurkkausta. Siinä onkin rakkaat asiat tiivistettynä, kissat tosin puuttuvat. Kukat ikkunalla ovat isoäidin vanhassa kukkatelineessä ja kastelen niitä lapsuudesta tutulla kannulla (josta myös kissat tykkäävät juoda, joten lannoittaminen täytyy hoitaa erikseen). Kirjoja on hyllyissä ja pinoissa, sillä kaikki eivät mahdu hyllyyn. Osa toimii oikeastaan ihan kätevinä kukkapylväinä. Löytyykö lukijoista muitakin,
Kun nietokset kattavat puutarhoja, voi tänä talvena käydä katsomassa Muumilaakson ja Tove Janssonin arkielämän maisemia Arkkitehtuuri- ja designmuseon näyttelyssä Helsingissä.
Portugalin vanhin kasvitieteellinen puutarha on lumoava myös talvella.
Miltä kotipihalla tai mieluisassa puistokohteessa näyttää marrassävyjen ajanjaksona? Puistomaiseman vaihtelevuuteen eri vuodenaikoina on kiinnitetty erityistä huomiota Kotkan Sapokanlahden vesipuistossa.
Kasvin kauneus ei lopu kukintaan. Kuihtuessa värit haalistuvat tai syvenevät, muodot muuttuvat, materia haurastuu. Sitä on kiehtova seurata.
Hyvänheikinsavikka, mustajuuri ja maatiaiskehäkukka edustavat ihmisten kanssa pitkään kasvanutta hyötylajistoa Ragvaldsin idyllisellä museotilalla Kirkkonummella.
Harmaan sateiset lokakuun päivät voivat väsyttää, silloin on hyvä pitää katse jo ensi keväässä. Piilottelemalla tulppaaninsipuleita ympäri pihaa, saat keväällä taatusti kaunista katseltavaa.
