Kasvit

26.06.2025

Ulkobonsain kasvukausi 

Ulkobonsain kasvattajan kasvukausi alkaa avomaalla matalien kohopenkkien ääreltä. Penkit, joissa puut ovat talvehtineet ilman ruukkua, sulavat aikaisemmin kuin ympäristönsä. Vastassa on kaksi juuristotyyppiä ja puuhaa koko kasvukauden ajaksi.

Jaa artikkeli

• Kopioi linkki
• Lähetä sähköposti
• Jaa Facebookissa
• Share on X

• Teksti Kaj Simberg
• Kuvat Kaj Simberg ja Saila Routio

Ensimmäisen ryhmän, edellisenä vuonna ruukussa kasvaneet puut, tunnistaa jo kaukaa: kuin muot­tiin valetun paakun ääriviivat erottuvat selvästi penkin mullasta talven jäljiltäkin. Paakut kammetaan hel­pos­ti ylös, sillä edellisenä syksynä sijoilleen jätetyt puut eivät ole talven aikana juur­tuneet maahan.

Toisen ryhmän muodostavat puut, jotka ovat saaneet kehittyä itsekseen useita vuosia avo­maal­la. Täysin rauhaan ei ole jätetty näitäkään, sillä on huolehdittu siitä, etteivät juuristot ole vallan villiintyneet.

Keväällä tarkastetaan juuret

Mitä hyvänsä paikkakunnalla menestyvää puuvartista kasvia voidaan keväällä typistää niin maanpäällisten kuin maanalaistenkin osien osalta. Tämän jälkeen kasvi istutetaan saman tien takaisin maahan.

Juuristoja ei kannata käsitellä joka vuosi, sillä menettely vaikuttaa suuresti kasvin kehi­tyk­seen. Kuitenkin ainoa tapa selvittää juuriston tilanne on kaivaa se ylös ja katsoa. Sitten tehdään tarvittavat leikkaukset.

Juuriston käsittelyn perustyökalu on yksi- tai useampipiikkinen koukku. Sillä poistetaan multa juurien ympäriltä, lisäksi se löytää helposti ”polvet” eli tyveä kohti kasvamaan kääntyneet juuret. Nämä poistetaan joko kokonaan tai ”polven” yläpuolelta aina sen mukaan, miten ne ovat sijoittuneet muihin juuriin nähden. Uloimpia, edellisenä vuonna kasvaneita juuria voidaan poistaa reilulla kädellä. 

Havupuita kohdellaan hellemmin. Varsinkin männylle jätetään muutama kokonaan ehjä ja toimiva juuri varmistamaan kasvuun lähtöä.

Vastaleikattu puu kannattaa ankkuroida ruukkuunsa. Sopivan pituisesta metallilangan pät­käs­tä tehdään lenkki, jonka päät työnnetään ruukkuun pohjan kahdesta reiästä. Annostellaan puo­let mullasta ruukun pohjalle, sitten puu, jonka rungon ympärille kiepautetaan langat kulke­maan tiukasti vieretysten. Lopuksi lisätään loput mullasta, minkä jälkeen kastellaan perus­teel­li­sesti kahteen kertaan.

Oma multa paras multa

Ruukutusmulta tehdään sekoittamalla kompostimultaan hiekkaa. Kompostimullaksi sopii pari vuotta kypsytetty keittiöjätekomposti, jonka valmistuksessa on käytetty lisäksi edellisvuosien ruukkujen multaa sekä vaikkapa ojanpenkkoja. Perusseos tehdään lisäämällä tällaiseen kompostimultaan neljäsosa hiekkaa, männyille käytettävään seokseen kolmasosa.

Kuusille ja muille hapahkon maan kasveille lisätään perusseokseen kuusikosta haettua kariketta. Kunhan multa tavalla tai toisella vaihtuu kahden vuoden välein, minkäänlaista lannoitustarvetta ei ole. 

Näin toimii siis puritaani, joka pitää selvänä, että pystyy itse valmistamaan parempaa multaa kuin kaupasta voi ostaa.

Lehtipuiden muotoilu

Kevätkäsittelyn seuraava vaihe on puun muokkaus. Työt on helppo luetella: typistykset ja taivutukset.

Krouvit leikkaukset tehdään ennen silmujen puhkeamista huhti–toukokuussa. Hienovaraiset leikkaukset suoritetaan sen sijaan juhannuksen alla. Ne kohdistuvat alkukesän aikana kehittyneisiin versoihin ja lehtiin.

Uutta, pehmeää versoa ei voida varsinaisesti langoittaa, vaan ruo­ho­mai­set versot ohjataan haluttuun suuntaan ”laiskalla langalla”. Tämä on rungon ympärille ankkuroitu lanka, jonka toinen pää muodostaa vieterimäisen tunnelin, johon verso ohjataan kasvamaan. Tällä tekniikalla voidaan vaikuttaa myös oksakulmaan.

Vanhempien ja paksumpien oksien taivutuksissa on syytä käyttää sopivaa pehmustetta langan alla, sillä muuten lankojen jättämät jäljet näkyvät vuosikymmeniä.

Latvastaan typistetyn rungon ylin oksa voidaan nostaa pystyyn uudeksi latvaksi ja toistaa tämä vuodesta toiseen. Tuloksena on hieman polveileva runko, mutta jokainen seuraava vuosi parantaa tilannetta rungon kasvaessa paksuutta.

Voimakkaasti kasvavaa versoa voidaan hillitä leikkaamalla lehtien pinta-alasta puolet pois. Tämä vaatii asiaan paneutumista, siis valmiutta havainnoida seurauksia. Lehdet voidaan myös poistaa juuri ennen juhannusta, kunhan lehtien kannat jätetään jäljelle ja putoamaan itsekseen pois. Uudet lehdet jäävät pieniksi, mutta tässä ei ole koko juju: myös syksymmällä ilmaan­tu­vat talvisilmut pienenevät, mikä pienentää seuraavana vuonna näistä puhkeavia lehtiä.

Havupuiden muotoilu

Havupuut toimivat samalla tavalla kuin lehtipuut, mutta mietteliäämmin ja leikkaajan näkö­kul­­masta viiveellä. Selvin ero on siinä, että lehtipuut kykenevät tuottamaan jälki­sil­mu­­ja hel­pos­ti, havupuut taas heikosti. Niin kuusi kuin mäntykin voidaan toki pakottaa tuot­ta­maan silmu­ja, mutta vaikeaa se niille on. Poikkeuksena on marjakuusi, joka pystyy puhkai­se­maan uusia silmuja kymmenenkin vuotta vanhasta rungosta. 

Havupuitten uudet versot voidaan langoittaa varovasti ja pituuskasvuun voidaan vaikuttaa typistämällä. Typistys ajoitetaan viimeistään siihen hetkeen, jolloin puhkeavat neulaset ovat sänkiasteella. Tällöin nähdään myös, minkä pituisiksi itse versot ovat aikoneet kasvaa.

Vettä ja tuholaisten tarkkailua

Avomaalla eletään avomaan ehdoilla. Rankka sade huuhtelee pölyt lehdistä ja roiskuttaa multaa ympäriinsä. Kastelussa voidaan toimia vastaavasti – ellei aivan näin ronskisti, kuitenkin näpertelemättä.

Ruukkujen mataluuden ja mullan sisältämän suuren hiekkamäärän vuoksi vesi ei varastoidu minnekään. Kastelija varautuu kastelemaan joka toinen päivä niin kesä- kuin heinäkuussakin. Veden tarpeeseen vaikuttavat paikan aurinkoisuus ja tuuliolot.

Bonsaiharrastajan peruskasvinsuojelumenetelmä on puun maanpäällisen osan upottaminen suu­reen astiaan, jossa on kaksiprosenttista mäntysuopaliuosta. Käytännössä varau­du­taan toistamaan käsittely kolmen viikon välein koko alkukesän ajan. Turha kuitenkaan murehtia kovin paljon, sillä avomaan tavalliset pe­rus­tihu­lai­set eivät ehdi muutaman kesäviikon kuluessa tuhota kuin pienen osan lehti­pin­ta-alasta. Näyt­te­lyyn valmistuvaa puuta vahditaan tietysti tarkemmin.

Tuleentuminen aikaistuu ruukussa

Kaikki ruukutetut puuvartiset kasvit tuleentuvat aikaisemmin kuin samanikäiset ja -kokoiset la­jitoverinsa avomaalla. Ero ei ole valtava, mutta selvästi nähtävissä lehtien värityksessä syksyl­lä. Ilmeisesti matalassa ruukussa mullan lämpötila laskee syksyllä nopeasti, mikä saa mikrobitoiminnan laantumaan, ja kasveille käyttökelpoisen typen määrä vähenee. Tämä yhdis­tet­tynä muutamaan jäätävään yöhön välittää kasville selvän viestin: on aika laittaa pillit pussiin.

Aikaista tuleentumista kompensoi se, että keväällä ruukutettu ja käsitelty puu aloittaa kasvunsa aikaisemmin kuin avomaan ruukuttamattomat puut.

Kasvukauden lopulla kaikkien puuvartisten kasvien rungot ja versot ohenevat hie­nok­sel­taan, kun kasvit poistavat solujensa väleistä vettä, joka muutoin jäätyessään rikkoisi solukot.

On aika valmistautua talveen

Viime töikseen bonsaiharrastaja palaa loppusyksyllä puineen kohopenkin luokse. Tasakärkisel­lä lapiolla hän kaivaa matalan haudan, johon langoistaan vapautetut ja ruukuistaan nostetut puut ladotaan tiheään, kuitenkin niin, etteivät oksat häiritse toisiaan. Välit täy­tetään mullalla ja sitten kastellaan, jotta paakkujen väleissä oleva multa tiivistyy. Vesi­suihku paljastaa myös onkalot, jotka täytetään mullalla. Lopuksi lisätään muutama sentti ylimääräistä multaa, sillä alkutalven räntäsateet tiivistävät kohopenkin pinnan.

Muutama havu on myös paikallaan. Havut suojaavat tuuleltakin, mutta niitten varsinainen tarkoi­tus on kerätä lunta. Myyriltä suojaa maahan painettu, puoli metriä korkea, tiheäsilmäinen verk­ko, jolla kierretään koko komeus. Loput jätetään talven huoleksi.

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Katso tarjous

Mainos päättyy