Laajalle kasvanut raunioyrttipehko löytyy monen vanhan talon pihapiiristä. Paikalleen jurruttuaan sitä on vaikea saada enää pois. Uudelle pihalle kasville kannattaakin miettiä tarpeeksi avara paikka.
Tarharaunioyrttiä (Symphytum asperum, kuvassa oikealla) on helppo jakaa kaivamalla osa kasvista ylös maasta. Kasvi lähtee versomaan yllättävänkin pienestä juurenkappaleesta. Maan suhteen se ei ole ronkeli, mutta paras paikka löytyy runsasmultaisesta, ravinteikkaasta kasvupaikasta. Hyvällä paikalla ja tarpeeksi kasvutilaa saatuaan tarharaunioyrtti kasvaa naisen mittaan.
Raunioyrtit leviävät ahkerasti siemenestä, joten kerran kasvin pihalle saatuaan sitä saattaa putkahtaa sieltä täältä. Mikään maanvaiva raunioyrtti ei silti ole, ja onhan kasvissa kauniin taivaansiniset kukat. Reheväkasvuisena se sopii toisen rehevän, kuten raparperin viereen, joka osaa pitää puoliaan. Valko- ja punertavakukkaisiakin raunioyrtin alalajeja löytyy.
Tarharaunioyrtin historia liittyy maatalouteen. Kotipaikaltaan Lähi-Idästä kasvia tuotiin Eurooppaan rehukasviksi. Tarharaunioyrtin läheinen sukulainen rohtoraunioyrtti (S. officinale, kuvassa vasemmalla) jää kasvultaan hieman matalammaksi, tosin kummankin kasvin kasvutapaan liittyy kasvupaikan multavuus – köyhässä maassa ne jäävät matalammiksi. Rohtoraunioyrtti on hanakampi leviämään.
Rohtoraunioyrttiä on käytetty lääkinnällisesti haavojen parantamiseen, mutta kasvi on oikeastaan lievästi myrkyllinen. Suurin ilo onkin kauniissa kukissa ja niillä lepattavissa perhosissa.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Vanhoihin narsisseihin on helppo hurahtaa samalla tavalla kuin vanhoihin ruusuihin, pioneihin tai kurjenmiekkoihin. Vanhan ajan narsisseissa viehättävät paitsi kukkien sirous, myös jalostajien tarinat sekä historian havina.
Aurinkoisena päivänä viime sunnuntaina (8.9.) kuvasin loistavissa syysväreissä kylpevää imukärhivilliviiniä Tammisaaren Vanhassa kaupungissa. Talon päädyn valloittanut köynnös peitti melkein kokonaan ala- ja yläkerran ikkunatkin. Haaraisten kärhien laajentuvilla kärjillä tukeen kiinnittyvä köynnös voi olla jopa 30 metrin pituinen. Nopeakasvuista imukärhivilliviiniä suositellaan kasvuvyöhykkeille I-III. Moniko lukijoistamme tietää, mikä on juorupeili? Sehän on vanhoissa taloissa ikkunoiden pielissä oleva
Loppiaisen mentyä siivotaan joulukoristeet hiljalleen varastokätköihin, mutta kaikki kauniit kukat eivät suinkaan ole vielä kuihtuneet. Joulutähdet, ardisia, skimmia ja atsalea ovat joulun kukista pitkäikäisimpiä. Amaryllistakin voi kukkavarsien lakastumisen jälkeen hoitaa muiden huonekasvien joukossa. Monet puutarhat piilottavat kukkakoreihin yllätykseksi myös pitkäikäisiä viherkasveja. Joulutähden kaverina voi olla sammalmainen mähkä, muratti tai värikästä tuuttia muistuttava timanttiananas. Joulutähti pitää
Rintamamiestalo puutarhoineen sai uuden elämän, kun porvoolaiset Beatrice Klaucke-Virtala ja Joni Virtala päättivät toteuttaa unelmansa kodista maaseudun rauhassa. Pitkään vailla vakituista asujaa ollut talo vajaan neljäntuhannen neliön kokoisella tontilla löytyi Loviisan Koskenkylästä.
