Siirry sisältöön

Talventörröttäjä on Kermalla sekä hassu että kaunis kasvi talviaikaan

Jaa artikkeli

Ei mun haalari enää kaipaa lankaa ei neulaa. Korjaustyö tehty jo on.

Mutta miksi tänne muutin, siihen syykin on, että sais edes joskus katsella talventörröttäjää.

Kun menen pesuhuoneen peilin eteen naamaani mä tuijotan. Kyllä se minun on, mut hieman muuttunut.Kaksi poskea punaista sieltä pällistää, enkä toivoa voi enempää.

Ennen posket kalmankalpeat on väriä vaihtaneet, ne ihmisen on, jotka paljon ulkoilee. Kun halkopinon kärrää kohti muuria, siinä hyvät hapet kyllä saa
.Ja samannäköisiä täällä ovat muutkin ihmiset, jos joku tiellä koiraansa ulkoiluttaa. Ei voi kun ihmetellä lakin tupsuja, ja kahta poskea tummanpunaista.
Mä vinkkaan autosta hello, ja takaisin saan terveisen, siinä kohtaa kaksi naista keski-ikäistä.
Ja sama tie on meillä kummallakin, kohti kevättä .
Mutta olen minä sen verran aikuinen, etten ihmisiä turhaan häiritse. Kun eilen ajoin lumipenkkaan aivan rauhassa, sain siitä kuitenkin palkinnon.

Sä tulit tänne mulle koneita laittamaan, mutta siitä paljon aikaa siitä jo on.Ja olen sentään sen verran tyylikäs keski-ikäinen, etten haluu sulle olla enää vaivaksi.
Tää talventörröttäjä, mulle antaa toisen nautinnon. Se kertoo luonnon kierron ihmeellisen. Se antaa mulle koko päivän kauneuden ja linnuille sen, mikä niille kuuluu.
En halua edes, että näet minua nyt. Hyvässä kunnossa on maalaistalon emäntä. Sä valitsit koneet mä valitsin luonnon kauneuden, eikä siihen ole mitään lisäämistä.

(Mikko Alataloa mukaellen)

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Katso tarjous
Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue myös

  • Hyödylliset talventörröttäjät

    Viime maanantain (29.2.) luontolenkilläni kohtasin merenrannan tuntumassa pienen urpiaisparven ahmimassa siemeniä ns. talventörröttäjistä. Linnut olivat sen verran innostuneita siemenapajasta, että pääsin aika läheltä niitä kuvaamaan. Urpiaisten pyrähdettyä matkoihinsa aloin tarkastella, että minkä kasvin siemenillä ne oikein herkuttelivatkaan. Pähkäiltyäni asiaa, ja kotona myöhemmin sitä netistä tarkisteltuani päädyin siihen, että pujon pähkylöitähän ne linnut söivät. Kunpa olisi

  • Kermallakin odotetaan valoa

    Kun navetastakaan ei näy kun luminen katto ja kylkiäisenä puolentoista metrin kinos ovien eteen kertynyttä lunta, kello on vähän yli viisi ja alkaa poikkeuksellisesti hämärtää, on palattava viime vuoden kevääseen. Lohtua tuovat edellisvuoden valokuvat, jotka on otettu puoli kuuden aikaan aamulla. Silloin linnutkin ovat jo kovissa touhuissa ja pöntöt valloitettu. Työ- ja makuuhuoneeni on talon

  • Kermallakin on heittolaatikko, mikähän se on?

    Edesmenneellä legendaarisella televisiopersoona Niilo Tarvajärvellä oli ohjelma, jonka nimi oli Laatikkoleikki. Sillä hankittiin muistaakseni muun muassa kymmenen Saab-merkkistä autoa poliiseille. Heittolaatikolla ei ole yhtä yleviä päämääriä, mutta alkuhämmästyksen jälkeen kaupunkilainen alkoi ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Muuttaja joutuu aina tekemään useita ilmoituksia eri paikkoihin saadakseen asiat toimimaan. Kun Helsingistä lähtee, ei heti voi luopua sikäläisestä paikallislehdestä.

Kaikki jutut