Rusakoita pihapiirissä? Näin Arno Kasvi suojaa kasvit

Onko kesän aikana pihalla vilistänyt jäniksiä ja rusakoita? Jos viime vuonna lumella saattoi ihastella säännöllisiä etu- ja takatassujen jättämiä jälkipareja, on nyt aika tarttua toimeen ja suojata pihan taimet. Putkeksi taivutetut jänisverkot ja rungon spiraalimaiset myyräsuojat turvaavat kasvien talven tehokkaasti. Arno Kasvin paras ase rusakoita vastaan kasvaa lähimetsässä.

Talvella metsän antimet vähentyvät ja pihan istutukset saattavat houkutella jäniksiä ja jyrsijöitä asutuksen lähelle. Jänisten herkkua ovat etenkin nuoret, pehmeäkuoriset taimet, joiden kuori ja silmut kuuluvat niiden talviseen ruokavalioon. Vanhoja puita suojaavat paksu kaarna ja pitkä runko. Mitä nuorempi puun taimi on, sen alttiimpi se on tuhotöille. Vielä kymmenen vuoden ikäinen puukin kannattaa suojata ennen talven tuloa.

Verkolle reilusti korkeutta

Pihoilla viilettää kaksi eri jänislajia, jotka eroavat toisistaan paitsi talviasunsa, myös ruokailutottumustensa suhteen. Valkea metsäjänis rouskuttaa lähinnä lumen yläpuolella kasvavia oksankärkiä ja silmuja. sen talvista lempiruokaa ovat haapa ja koivu sekä useat pihan koristekasvit. Erityisen mielellään ne syövät nuorien hedelmäpuiden kuorta. Rusakot kaivavat talviruokansa ensisijaisesti lumen alta, mutta muun ruoan puuttuessa ne syövät samaa ravintoa kuin metsäjäniksetkin. Oli kyseessä kumpi tahansa jäniksistä, jää jälkeen kauttaaltaan kaluttu kasvi.

Jos pihalla on vain muutama nuori taimi, kannattaa ne suojata huolella. Kanaverkosta taivutetun putken voi asettaa niiden ympärille jo hyvissä ajoin. Tarkista, että verkko asettuu tiiviisti kiinni maahan ja ylettyy alimpiin oksiin saakka. Takatassujensa varassa jänis pystyy hamuamaan silmuja metrinkin korkeudelta. Lisäavun niiden ruoanhakumatkoille tuovat lumikinokset, jotka tuovat kesällä ulottumattomissa olevat oksat entistä lähemmäs.

Verkkojen taivuttelu käy työlääksi, jos nuoria taimia on runsaasti. Arno Kasvi on Ruissalossa havainnut, että tällöin paras keino jänistuhojen estämiseksi on pitkäkorvien harhauttaminen. Kun taimet ja pensaat ympäröi pahanhajuisilla oksilla, oikean ravintokasvin löytyminen vaikeutuu.
–Käytämme paljon tuomen, seljan ja mustaherukan oksia, Arno Kasvi opastaa.

Ylipuutarhuri katseli aikansa Ruissalon metsiköissä kasvavia tuomia ja valjasti ne sitten tärkeään tehtävään.
–Tuomen kuoressa on sinihappoa, minkä vuoksi jänikset jättävät ne rauhaan, Kasvi perustelee. Tuomen tai seljan oksia pistellään kehäksi suojattavan kasvin rungon ympärille. Luontainen suojus ei erotu maisemassa ja työ sujuu verkon taivuttamista nopeammin.

Oksien keräämiseen elävästä puusta tarvitaan maanomistajan lupa, mutta lupa tuomen keruuseen heltiää yleensä helposti. Vieraaseen hajuun perustuu myös sanomalehden käyttö omenapuiden talvisuojana. Rungon voi alimpia oksia myöten kietoa sanomalehdestä leikattuihin suikaleisiin. Painomusteen tuoksu säikäyttää rutinoituneen kuorenrouskuttajan ja säilyy huokoisessa paperissa melko hyvin kevääseen.

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa lehtemme!

Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.

Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.

Tilaa Oma PIHA

Mainos päättyy