Parsakaali vuoden 2006 vihannes

Vuoden Vihannes 2006, parsakaali (Brassica oleacera var. italica), on kotoisin Italiasta, Calabrian maakunnasta. Italiassa sitä on viljelty vuosisatoja, luultavimmin jo antiikin Rooman aikaan. Italiassa ja Englannissa parsakaalia näkeekin joskus yhä myytävän sen kotimaakunnan nimellä ”calabrese”.

Parsakaalin ovat Vuoden Vihannekseksi valinneet Puutarhaliitto ja Kotimaiset Kasvikset ry. Valinnalla halutaan edistää parsakaalin viljelyä ja monipuolistaa sen käyttöä. Tavoitteena on myös vihannesten käytön ja tuntemuksen monipuolistaminen.

Ei sukua parsalle

Parsakaali on kehittynyt Välimeren seudulla kasvavasta villikaalista. Nimestään huolimatta se ei ole mitään sukua parsalle, vaikka sen kukkanuput muistuttavatkin hiukan parsan nuppuja.

Parsaan parsakaalia verrattiin jo 1700-luvulla, jolloin sen käytöstä annetun ohjeen mukaan ”kukkavarret syödään kuin parsa, kukinnot kuin kukkakaali”. Englantilaisessa puutarhanhoitokirjassa yritettiin samaan aikaan tehdä kasvista tutuksi saarivaltakunnan asukkaille kuvailemalla sitä ”italialaiseksi parsaksi” (Italian asparagus) ja “versokukkakaaliksi” (sprout colli-flower).

Trendikaali ei maistu isä-Bushille

Maailman ehkä tunnetuin parsakaalinvihaaja on presidentti George Bush, ”isä-Bush”, joka presidenttikautensa aikana toi useissa epävirallisissa yhteyksissä esille inhonsa tätä kasvista kohtaan. Vastaiskuna Yhdysvaltain maatalouden puolesta lobbaavat tahot toimittivat Valkoiseen taloon tonneittain parsakaalia.

Pohjoismaihin parsakaali kotiutui 1900-luvulla. Täällä siihen on kuitenkin suhtauduttu paljon presidentti Bushia suopeammin. Suomalaiset ovat oppineet herkuttelemaan parsakaalilla viimeisten kymmenen vuoden aikana niin, että siitä voidaan sanoa tulleen yksi trendikaaleistamme yhdessä muiden erikoiskaalien, muun muassa ruusukaalin ja kukkakaalin kanssa.

Selkeitä merkkejä parsakaalin arvostuksen lisääntymisestä ovat sen viljelyn ja kulutuksen tuntuva kasvu 1990-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella. Tällä hetkellä parsakaalia syödään reilut puoli kiloa henkeä kohti vuodessa. Sen käyttö on lisääntynyt erityisesti nuorissa kotitalouksissa ja Suur-Helsingin alueella.

Koko kasvi kelpaa syötäväksi

Parsakaalista voidaan syödä koko kasvi. Se sopii keittoihin, kastikkeisiin, piirakoihin sekä wokki- ja uuniruokiin. Parhaimmillaan parsakaali on, kun sen tummanvihreät tai lilat kukinnot ovat vielä pieniä eikä terälehtien keltainen väri näy. Tällöin parsakaalin kukkavarsi on puutumaton ja pehmeä.
Heti korjuun jälkeen jäähdytetty parsakaali säilyy kylmässä, +2 – +4 asteessa. Liian lämpimässä säilytetyn parsakaalin kukkanuput aukeavat jo vuorokaudessa tai kahdessa.

Parsakaali on säilytettäessä suojattava kuivumiselta. Kuten muutkin kaalit, se on herkkä etyleenille, joten sitä ei kannata säilyttää lähellä runsaasti etyleeniä tuottavia kasviksia, esimerkiksi hedelmiä ja tomaattia.

Parsakaali pitää kunnossa

Parsakaali on varsin terveellistä. Se sisältää erityisen paljon A- ja C-vitamiineja, foolihappoja, flavonoideja, kaliumia ja ravintokuituja. Sadasta grammasta eli yhdestä pienestä parsakaalin kukinnosta saa jo päivittäisen C-vitamiiniannoksen. Energiaa 100 grammassa parsakaalia on silti vain vähän yli 100 kJ.

Parsakaalia viljellään vähän yli 200 hehtaarin alalla. Merkittävimpiä viljelyalueita ovat Satakunta, Pirkanmaa, Pälkäneen seutu sekä Etelä-Savo.

Kaaliakin voi pakastaa

Kotimaista parsakaalia saadaan juhannuksesta marraskuun loppuun asti. Talvella sitä tuodaan Välimeren maista. Hyvänä parsakaalivuonna kotimaista satoa voi säilöä talven varalle esimerkiksi pakastamalla.

Parsakaali kestää hyvin pakastusta. Jäätynyt parsakaali ei sulatettaessa vetisty yhtä paljon kuin esimerkiksi kukkakaali, jonka kuiva-ainepitoisuus on parsakaalia pienempi.

Pakastusta varten parsakaali halkaistaan pituussuunnassa kahtia ja leikataan palasiksi. Palat kiehautetaan kattilassa noin 4–6 minuutin ajan, minkä jälkeen ne valutetaan, jäähdytetään ja pakataan pakastuspusseihin. Halutessa kukkavarren palat ja kukinnon nuput voidaan pakastaa erikseen. Nuput tarjoillaan esimerkiksi piiraissa ja ruoanlisukkeina, varren paloilla loihditaan väriä keitto- ja pataruokiin.

Maku ja vitamiinit säilyvät sopivalla kypsentämisellä

Tuore, sopivasti kypsennetty parsakaali on verraton herkku niin lihan kuin kalankin kanssa. Kypsennettäessä parsakaalia sellaisenaan kasvi huuhdellaan, kookas kantaosa leikataan erikseen ja siivutetaan puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Siivut laitetaan kypsymään veteen ensimmäiseksi. Loppu kaali halkaistaan neljään lohkoon ennen kypsennystä.

Parsakaali keitetään vedessä niin, että kantaosat ovat täysin upoksissa ja nuppuosat juuri ja juuri veden pinnan yläpuolella. Kattilan päälle laitetaan kansi, jolloin nuppuosat kypsyvät höyryssä. Parsakaali on valmista tarjoiltavaksi, kun kantaosat ovat pehmeitä, mutta nuput eivät vielä ole liian pehmeitä. Normaali keittoaika on 6-8 minuuttia. Mikroaaltouunissa parsakaali kypsyy täydellä teholla 8–10 minuutissa kypsennettävästä määrästä riippuen.

Helppo viljellä kotipuutarhassakin

Parsakaali on viileän, lauhkean ilmaston kasvi, joka sopii hyvin viljeltäväksi myös suomalaisissa kotipuutarhoissa. Kasvi vaatii noin neljän viikon taimikasvatuksen, jonka jälkeen taimet voidaan siirtää ulos. Kun taimet vielä suojataan harsoilla alkukehityksen ajan, saadaan ensimmäiset parsakaalit vajaan kahden kuukauden kuluttua ulos istutuksesta.

Parsakaalin ammattiviljelyssä pyritään siihen, että sopivan kokoinen myyntiartikkeli olisi noin 250-grammainen kukinto, jolloin kukkavarren osuus kasvista on sopivassa suhteessa kukintoon. Tämä ohje pätee hyvin nyrkkisäännöksi kotipuutarhurillekin.

(100 g parsakaalia)

Lähde: Kansanterveyslaitos, ravitsemusyksikkö. Fineli. Elintarvikkeiden koostumustietokanta. www.fineli.fi

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Katso tarjous

Mainos päättyy