Kaikki alkoi lentävästä ruohonleikkurista. Nurmikko sai lähteä. Tilalle tulivat polut ja tiheät kasvustot.
Tässä puutarhassa käyskennellään polkuja pitkin. Tunnelma on välillä kuin viidakossa, sillä kasveja on paljon ja monessa kerroksessa.
– Ai että rakastan, kun puutarha tulee iholle, Hanna Lehmusvirta-Riihimäki sanoo taivutellen polulle kaartuvaa kirsikkapuun oksaa. Kulku jatkuu, ja pian jostain läheltä kantautuu jasmikkeenkukkien tuoksu.
Kymmenen vuotta sitten Hanna ei olisi uskonut puutarhaa todeksi.
– Olin aina asunut kerrostalossa. En koskaan haaveillut puutarhasta enkä ollut kukkaihminen. En tiennyt, että minun sisällä asuu puutarhuri.
Vielä puolison Marko Riihimäen luokse muuttaessaan Hanna joutui tolaltaan pihan pörriäisten takia. Penkissä kasvoi keltaisia kukkia, joiden väriä hän inhosi. Nurmikko oli sammaleinen ja siinä risteili puiden juuria. Kaiken huippu oli, kun erään kerran Markon lykkiessä ruohoa moottori leikkasi kiinni tuon tuosta. Lopulta miehen mitta täyttyi ja leikkuri sai kyytiä voimasanojen saattelemana. Silloin Hanna päätti luopua nurmikosta kokonaan.
Hanna alkoi katsoa pihaa uusin silmin. Talo on rakennettu vuonna 1950, joten pihalla kasvoi tuon ajan kasveja: viinimarjoja, raparperia, lumipalloheittä ja syreeniä. Herukoita jouti vähentää, mutta vanhoja kasveja sai myös jäädä paikoilleen. Hanna kuvitteli, mitä muuta pihalla voisi olla, ja tarttui toimeen.
– Olen ennen ollut harrastajakehonrakentaja eli voimaa on. Kaikki on tuotu tänne kottikärryillä, hiekat ja mullat. Kivirivistöt tehtiin yhdessä Markon kanssa.
Pihalle muotoutui kaarevia polkuja, niitä myötäileviä istutusalueita ja polkujen ylle kohoavia puuportteja. Niistä Hanna halusi jämäköitä, jotta ne toimisivat vastakohtana polun muodoille. Musta väri oli tarkoin harkittu.
– Moni on sanonut, että rohkea veto valita musta, mutta ei minun mielestä. Ruskea on luonnollinen, se hukkuu tänne. Musta korostuu ja se rauhoittaa, kun kasveja ja värejä on paljon.
Pihanrakentaja sovitti puutarhaan myös riippumaton ja useita puutarhakeinuja, sillä piha on ehdottomasti myös keinumista varten.
Pihalle alkoi niin ikään ilmestyä kukkivia pikkupuita, pensaita ja perennoja. Nyt puutarhassa oksiaan ojentelevat omena-, päärynä- ja kirsikkapuut, koristeomenat, purppuratuomet ja kotipihlajat. Pensaskerroksessa kukkii muun muassa ruusuja, jasmikkeita ja sirotuomipihlajia. Ruohovartisia kasveja on runsaasti puiden ja pensaiden alla sekä omissa penkeissään. Esimerkiksi niin sanotussa pääkukkapenkissä kullero, tarha-alpi, palavarakkaus ja monet muut kukat komeilevat sulassa sovussa.
– Penkissä saa olla kaikkea. Ne voivat kasvaa sekaisin, mutta omissa ryhmissään. Ja keltainen saa olla pääväri, Hanna sanoo ja myöntää mielipiteen värin suhteen muuttuneen radikaalisti.
Hanna on valinnut kasveja myös nenä edellä. Värililjat, harjaneilikat ja tuoksuherneet ovat tällä tavalla ansainneet paikkansa. Tuoksuherneistä harrastaja ottaa siemenpalot talteen. Hän kasvattaa osan siemenistä taimiksi jo keväällä ja kylvää osan ulos maahan taimien lomaan. Siten säleikköä pitkin kiipeilevästä tuoksuherneseinämästä tulee tuuhea.
Myös kesäkukille on tilaa. Talon seinustalla olevat kukkalaatikot ryöppyävät värejä ja muotoja.
– Minulla on aina joku teema. Tänä vuonna se on ”enemmän on enemmän”.
Hyötykasveja Hanna Lehmusvirta-Riihimäki kasvattaa vain vähän. Tavoitteena on, että riippumatossa loikoillessa voi noukkia päärynöitä läheisestä puusta ja mansikoita yläpuolella roikkuvista amppeleista. Syömäpenkistä pääsee maistamaan herukan, karviaisen, vadelman, marjasinikuusaman eli hunajamarjan ja marjatuomipihlajan eli saskatoonin satoa. Napostelulaatikko kasvattaa puolestaan mansikkaa ja hernettä, joka saa valua laatikon reunalta alas. Hannan mielestä syötävienkin tulee kaunistaa puutarhaa.
Istutusvinkkejä ensikertalainen kertoo saaneensa puutarhalehdistä ja netistä. Lisäksi oppi on karttunut tekemällä, välillä kantapään kautta.
– Vaikka on oma näkemys, niin hyvä nyrkkisääntö silti on, että oikea kasvi oikeaan paikkaan.
– Minun vinkki on myös se, että jos joku kasvi näyttää kuolleelta, sitä ei pidä heti ottaa maasta. Se saattaa vuoden tai parin päästä yllättää. Ei ole hätäisen ihmisen hommaa tämä puutarhurointi, Hanna toteaa ja mainitsee itse yllättyneensä talvenaran, keltakukkaisen 'Peace'-jaloruusun virkoamisesta.
Puutarhaa rakentaessaan Hannasta on sukeutunut myös luonnonystävä. Hän on raahannut metsästä puolisonsa kanssa kantoja ja sovitellut niitä istutusten lomaan. Nykyään pörriäisetkin ovat toivottuja kavereita. Hanna myös haalii perhosmerkittyjä taimia ostoskoriin, kun käy taimistolla. Hän nauraa jopa pyytelevänsä kastemadolta anteeksi, jos sattuu vahingossa katkaisemaan sen multaa lapioidessaan.
Jos tila on kortilla, sitä ei kannata tuhlata leveisiin käytäviin ja nurmikenttiin. Puutarhassa pääsee hyvin liikkumaan polkujakin pitkin. Luonnonkivet rajaavat polun tehokkaasti kasvillisuudesta.
Runsaasti kukkiva puutarha kaipaa vastapainokseen rauhoittavaa vihreyttä. Hanna Lehmusvirta-Riihimäki on jättänyt puutarhaan tietoisesti myös vihreitä lämpäreitä saniaisineen ja kuunliljoineen.
Kun kasvillisuus ryöppyää ja rönsyää, vahvat rakennelmat tuovat ryhtiä ja jäntevyyttä puutarhaan. Esimerkiksi eri puolilla tonttia olevat portit, aidat ja sillat voivat toistua samanvärisinä ja niissä voi olla samaa muotokieltä.
Yleisesti ottaen kannattaa valita lajeja, jotka mahtuvat kasvamaan pihalla. Joskus voi kuitenkin olla tarpeen tarttua saksiin. Silloin tulee ottaa huomioon eri kasvien leikkaustavat ja -ajankohdat. Tummanpunalehtinen purppuraheisiangervo (Physocarpus opulifolius) kestää vahvaakin saksimista.
Nurmikon voi korvata maanpeitekasveilla. Ne ovat usein ilmeikkäämpiä kuin ruohokenttä. Hopeaan vivahtava ja aniliininpunaisena kukkiva hopeatäpläpeippi (Lamium maculatum) leviää vauhdikkaasti hieman varjoisemmassakin kasvupaikassa.
Ripusta seinälle laatikoita ja kattoon amppeleita. Saat lisää tilaa kesäkukille, perennoille ja vaikka keittiöpuutarhalle.
Puut, pensaat ja perennat viihtyvät toistensa seurassa. Korkeat kasvit luovat matalammille keveän varjon paikkoja, jotka ovat monelle lajille mieleen.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Kovat pinnat ovat merkittävä osa asumisympäristöämme ja koko yhdyskuntarakennetta. Kulkuväylien, pysäköintialueiden ja oleskelutilojen mitoitus, muotokieli ja pintamateriaali ovat oleellinen pala pihaa ja puutarhaa.
Kevät valmistellaan nyt! Syksyllä istutetuista kukkasipuleista saadaan väri-iloa maaliskuulta keskikesään. Sipulien maahan upottaminen sopii myös kärsimättömälle, sillä syyssahramit ja syysmyrkkyliljat kukkivat pian istuttamisen jälkeen.
Kauniisti kukkiva kasvimaa piristää mieltä ja kutsuu tärkeät pölyttäjät kylään. Siistit kukkapenkit osoittavat kasvimaan rajat, mutta kesäkukkia voi lisätä väriläiskiksi myös vihannesten joukkoon.
Helmikuinen Bretagne elää vielä talvea, mutta kurkistelee jo kevääseen. Kukkaloistoa löytää niin pihoilta, katuistutuksista kuin luontopoluiltakin.
Ikkuna yhdistää ulkotilat sisätiloihin, se rajaa ja kutsuu katsomaan. Parhaimmillaan ikkuna on kuin elävä taulu, joka muuttuu päivän mittaan sekä sään ja vuodenaikojen mukaan.
Tachibana-tei Ohanan huvila puutarhoineen on nähnyt maailman muuttuvan pitkän historiansa aikana. Länsimaisia vaikutteita ja japanilaisuutta yhdistävä huvilapuutarha lumoaa säistä riippumatta – tai juuri niiden ansiosta.
Muun muassa kriinumia, valkotupsukkia tai keltakultakäpyä ei näy enää kukkakaupoissa, mutta onneksi vielä sentään harrastajien huomassa. Helsinkiläisen huonekasvikeräilijän kokoelma on vaikuttava.
Kyushun saarella eteläisessä Japanissa sijaitseva Dazaifun kaupunki tunnetaan pyhäköistään ja temppeleistään. Puutarhamatkailija löytää sieltä myös maan kauneimpiin kuuluvan sammal- ja hiekkapuutarhan.
Vanhat kujannepuut ja kortteleittain vaihtuva kasvimaailma tekevät kävelystä helsinkiläisellä Malmin hautausmaalla mieleenpainuvan. Edestäpäin löytyy aina uudenlaisia puutarhatiloja esimerkiksi amfiteatterin muotoisena.
