Siirry sisältöön

Lierot hengittävät ihonsa läpi, ja ihon huokoset ovat auki, kun iho on kostea. Kuivuus tappaa lierot nopeasti hapen puutteeseen. Moni on varmaan löytänyt virkeitä lieroja sadevesiastiasta, jossa ne luikertelevat pohjassa eivätkä näytä kärsivän mitenkään. Lierot voivat olla veden alla viikkoja, jos vain löytävät syömistä. Ne ottavat happea happipitoisesta vedestä, minkä perusteella hukkumispelko sateella siis kuulostaa epäloogiselta. Puutarha-alaa opiskelleet ovat perehtyneet myös maan vesi- ja happitalouteen. Olemme oppineet, että 10 millimetrin sade kastelee maata noin 10 senttimetrin syvyydelle, riippuen tietenkin maalajista ja maan kosteudesta ennen sadetta. Fysiikasta tiedämme, että veden pintajännitys estää veden kulkeutumisen matojen käytävissä syvemmälle kuin muu maa kastuu. 

Talvella ja pitkinä poutajaksoina lierot elävät syvällä maassa. Ne valitsevat aina sopivat kosteus- ja lämpötilaolot. Jos maa runsaiden sateiden takia tulisi lieroille liian märäksi, luulisi niiden menevän syvemmälle, sopiviin kosteusoloihin. Mutta ne tulevat pienelläkin sateella pintaan. 

Lieroille sade on hyvä asia, jopa elinehto. Päivisin ne eivät uskalla lähteä vaeltamaan kauas, koska silloin rastaat, lokit ja muut linnut ovat etsimässä ruokaa nurmikoilta ja aurinko kuivattaa ihon. Yöllä on turvallisempaa. Muistan jo lapsuusajoilta, kun öisin etsimme kastematoja nurmikolta taskulampun kanssa. Oli hiivittävä varovasti, jotta maa ei tärähdä, ja nopeasti napattava lierosta kiinni, ennen kuin se livahtaa käytäväänsä. Lierot hakevat maan pinnalta paitsi kosteutta, myös tuoretta ruokaa. Lierot myös parittelevat maan pinnalla, sillä kapeissa käytävissä se ei oikein onnistu. 

Sateisina tai muuten kosteina öinä lierot lähtevät usein vaeltamaan pitkiäkin matkoja. Nuoret lierot etsivät uusia asuinalueita. Koska tiet on perustettu tavallisesti syvälle, maa on kivistä ja tiivistä, lierojen on mahdoton siirtyä uusille alueille tien alitse. Niinpä ne tilaisuuden tullen yrittävät siirtyä tien pinnan kautta. Eiväthän ne voi tietää, kuinka leveä tie on, joten monet lierot kuivuvat ja kuolevat kesken matkanteon. Ja jos kosteutta riittääkin, aamun valjetessa esillä olevat lierot ovat vaarassa tulla syödyiksi tai yliajetuiksi. 

Ajatukseni ovat pitkälti omia päätelmiäni, koska yleisesti julkaistut teoriat tuntuvat kovin epäloogisilta. Löysin viime vuonna ajatuksilleni vahvistusta Ison-Britannian matoseuran – The Earthworm Society of Britain – sivuilta. Siellä monista erilaisista teorioista tätä samaa, uuden elinalueen etsintää, pidettiin todennäköisimpänä selityksenä lierojen liikkeelle lähtöön sateella. 

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *