Siirry sisältöön

Hieman Kirkkonummen keskustasta länteen päin sijaitseva Ragvaldsin maatila oli saman suvun hallinnassa 1500-luvulta lähtien, kunnes viimeinen tilallinen Bertil Malmström menehtyi 1982. Aikakapselimaisia perinnepiirteitä säilyttäneestä maatilaympäristöstä alettiin tehdä museoaluetta tilan siirryttyä Kirkkonummen kunnan omistukseen. Esikuvana toimi Kuralan Kylämäki Turussa. 

Maatiaiskasveja perinnemaisemassa 

Tilan rakennuksilta kohti Överbyn jokilaaksoa ja peltolakeuksia laskevaan rinteeseen rakennettiin opetuskasvitarha 1990-luvun alussa. Aiemmin kasvitarhan paikkana toiminut rinne on otollinen kulttuurikasvien viljelyyn. Aurinkoisena kesäpäivänä lämpö väreilee ryytimaiden yllä. Kookas ja tuulilta suojaava puusto rajaa tilan piha-aluetta. Peltoja halkovasta Helsinki–Turku-junaradasta huolimatta Ragvaldsia ympäröivä viljelymaisema on säilyttänyt vuosisataiset peruspiirteensä. 

– Kirkkonummen kunnan työntekijät ja Kirkkonummen Ympäristöyhdistys keräsivät opetuskasvitarhaan vuosina 1990–92 lähiseutujen paikallista kulttuurikasvilajistoa, kuten hyvänheikinsavikkaa, rohtonukulaa ja aaprottimarunaa, kertoo Reetta Kandolin, joka työskentelee kiehtovassa Ragvaldsissa neljättä vuotta omien sanojensa mukaan ”puutarhatonttuna”. 

Reetta kylvää, istuttaa ja hoitaa opetuskasvitarhaa sekä vetää museo-opastuksia yhdessä opaskollegansa kanssa esimerkiksi keväästä syksyyn käyville koululaisryhmille. Hän tuo myös museoalueen Riihikedolle kesälampaita omasta katraastaan hoitamaan perinnemaisemaa ja kävijöiden rapsutettaviksi. 

Opetuskasvitarhan lajistoa on kartutettu paikallisten löytökasvien lisäksi Maatiainen-yhdistyksestä tehdyillä siemenhankinnoilla. 

Näkymä päärakennukselta Kirkkonummen taajamaa ympäröiville pelloille on pääpiirteissään pysynyt samanlaisena.

– Museopuutarhamme tarkoituksena on säilyttää maatiaiskasveja ja lajeja, jotka ovat kärsineet perinnemaatalouden loppumisesta. Joukossa on viljelykasveja ja myös rikkalajeja, Reetta Kandolin selvittää. – Niiden perimästä voi löytyä kestokykyä pärjätä ilmastonmuutoksen arvaamattomissa seurauksissa. Opetuskasvitarha on tarkoitettu näytemaaksi, joka kerättävän sadon sijaan välittää tietoa vanhoista lajeista, hän jatkaa. 

– Ragvaldsiin on päätynyt kasveja myös erikoisia reittejä, kuten kirkkonummelaisharrastajalla säilynyt yksi siperialainen valkosipuli, josta saimme itusilmuja, Reetta mainitsee. – Tilan vanhat kaktukset olivat olleet kunnan kulttuurisihteerin huomassa 80-luvulta asti, ja hän toi ne takaisin museon avauduttua. Täällä aiemmin viljeltyjen viljojen jyviä olen löytänyt laarin pohjalta ja kylvänyt sitten puutarhaan. 

Ragvaldsin syksyisistä siemenkeruista riittää esimerkiksi palturitupakkaa takaisin Maatiaiseen lähetettäväksi. Kerättyjä siemeniä talletetaan myös museon ”pankkiin”, jotta mahdolliset talviset kasvimenetykset voidaan korvata. 

Ragvaldsissa kasvaa jännittävän näköinen väinönputkimetsikkö.

Maaperän siemeniä ja lampaan töitä 

– Minulle kuuluu Ragvaldsissa vanhan kasviston ylläpitäminen, vaikka teen myös muita museotöitä, Reetta Kandolin kertoo. – Pohjana sille, mitä täällä on ollut tarkoitus kasvaa, toimii opetustarhan aikoinaan suunnitelleen Pekka Borgin kasvilista. Tasapainotan kasvien välisiä määräsuhteita ajoittaisilla kitkennöillä. Leikin ikään kuin laiduntavaa lammasta valikoimalla vähennettäviä kasveja, hän nauraa. 

Kasvitarhan hoitaminen on dynaamista työtä, kun siementävät kasvit saattavat päätyä esimerkiksi sorakäytäville, joiden ”taimikasvattamosta” Reetta siirtää niitä takaisin kasvilaatikoihin. Morsinko kuitenkin tuntuu viihtyvän laatikkoaan paremmin sorakäytävällä. Rohtonukulan luultiin kadonneen tarhasta, mutta Reetta huomasi sen taimia tarhan laitamilla. Kulttuurivaikutteisten niittyjen heinäratamo puhkesi uuteen kasvuun, kun tarhassa tehtiin kaivuutöitä. 

Välillä joitakin kasvilaatikoita täytyy korjata ja uudistaa kokonaan. Hoitotyötä tehdään nöyrällä asenteella seuraten sitä, mitkä kasvit tarhassa viihtyvät ja missä kohdassa. Niittymäisesti toistensa lomaan levinneistä kasveista voi saada ahaa-elämyksiä kauniista kasviyhdistelmistä. 

– Luonto tarjoilee Ragvaldsissa kattauksen kasveja maaperän siemenpankista, Reetta kuvaa. – Kasveja tulee ja menee kulttuuriniittyjen tapaan. Kaksivuotisista tulikukista on kasvitarhassa jatkuvasti esillä sekä lehtiruusuke- että kukkivia vaiheita, samoin täällä viihtyy muinaistulokas pölkkyruoho. Kasviston monimuotoisuus on suojannut puutarhaa etana- ja kauristuhoilta, kun mitään lajia ei syödä kokonaan pois, hän jatkaa. 

Humalasalkojen alustaa, kuten muutakin opetuskasvitarhaa, lannoitetaan luonnonmukaisesti lampaanpehkulla.

Ekologista lannoitusta 

Opetustarhan maaperä on multavaa savea, jota on terästetty kasvilaatikoissa ostomullalla. Ekologiseen lannoitukseen Reetta Kandolin käyttää lampaidensa pehkua, jota levitetään kerros kasveille keväällä sekä renki- eli opastustuvan viereisille humaloille syksyllä. Pieneliötoiminnan ylläpitämiseksi maanpinnan rikkomista vältetään. Myrkytön hoito mahdollistaa luonnonmukaisen sadon keräämisen esimerkiksi eräälle yrttiterapeutille opetus-
tarhan alaosan vaikuttavasta väinönputkimetsiköstä. 

Opetustarhan syystöihin kuuluu talvenarkojen laventelien ja salvioiden suojaus oljilla ja havuilla. Nämä kasvit ovat viihtyneet paikallaan jo vuosikymmeniä. Rosmariinikin selvisi ulkona aivan viime vuosiin saakka. Jääpolteajat ovat lisääntyneet Ragvaldsissakin. 

Keväällä suojaukset poistetaan ja tarhaa siistitään. Reetta Kandolin miettii silloin myös siemenkylvöt ja esikasvattaa vaikkapa tomaatit kotonaan. Yksivuotisia hyötykasveja edustamaan Reetta valikoi mahdollisimman pitkän historian lajikkeita, kuten vanhimpiin kaupallisesti kasvatettuihin punajuurilajikeisiin kuuluvaa, hauskasti nimettyä 'Rupikonnatarta'. 

Tattaripenkki kukkii kuin pilvenhattara.

Historia elää opetustarhassa 

Opetustarhassa kasvaa edustava määrä vanhoja kulttuurikasveja, joiden perinteisestä käytöstä ja ominaisuuksista riittää kerrottavaa Ragvaldsissa käyville ryhmille sekä ammennettavaa harrastajille. 

Vaalittavien kasvien käyttötarkoitukset ovat monet. Ravinnon ja rohtojen lisäksi kasveista on löytynyt kuitumateriaalia köydentekijälle ja sävyjä langanvärjääjälle. Kirkkoyrttipenkin tuoksukasvit pitivät aikoinaan kirkonkävijät hereillä ja peittivät kirkossa leijuvaa hajua. 

Sirolehdistöinen karhunjuuri ja vanhastaan pinaatin tavoin käytetty hyvänheikinsavikka maistuvat Reetasta maukkaan meheviltä piirakoissa. Sinikukkainen sikuri taas on lampaille sopivaa rehua. 

Kukkiva tattaripenkki on kovin kaunis näky ja miellyttää myös pölyttäjähyönteisiä. Laajan ruusujuurikasvuston muoto sopisi koristekasvipenkkiin. Kasvin ruusuntuoksuisia juuria käytetään rohtona. Kookkaiden isohirvenjuurten katveeseen on istutettu varjostuksesta hyötyvää karhunlaukkaa. Ragvaldsissa kasvatetaan nykyisin taas myös perunoita, kuten vanhoja maatiaiskantoja edustavaa ”Vaaniin Herkkua”. 

– Erityisen kauniina vanhoina hyötykasveina pidän perinteistä pienikukkaista kehäkukkaa ja kessua. Ne ovat myös siitä hyviä puutarhakasveja, ettei niiden varsia tarvitse tukea sateen jälkeen, Reetta mainitsee. 

Perhosia lepattaa laventeleilla, jotka ovat talvehtineet paikallaan pitkään.

Kasvien ystävät mukana hoitamassa 

Palkattujen kesätyöntekijöiden lisäksi vapaaehtoiset Kasvitarhan ystävät ovat osallistuneet 1990-luvulta lähtien Ragvaldsin ryytimaiden ylläpitämiseen. He voivat auttaa kasvukauden talkoissa ja tutustua näin monipuoliseen kulttuurikasvilajistoomme avoimen kansalaistoiminnan hengessä eli maksutta ja ilman jatkuvan osallistumisen velvoitetta. Lisäksi kesän mittaan järjestetään luentoja eri aiheista. Myös Martat ja muut toimijat ovat löytäneet Ragvaldsin vaikkapa villiyrttikurssipaikakseen. 

– Ystävätoiminta on tuonut Ragvaldsiin esimerkiksi Kirkkonummelle muuttaneita ihmisiä, jotka ovat kokeneet täällä puuhailun auttaneen heitä kotiutumaan uusiin maisemiin, Reetta Kandolin kertoo. – Kävijät ovat kokeneet hienoksi asiaksi ja kulttuuriteoksi, että tämä perinnemaisema on säilytetty välittämässä elävää kasvihistoriaa.  

Reetta Kandolin iloitsee museopuutarhassa viihtyvistä vanhoista kulttuurikasveista, kuten jättimäisistä tulikukista.
Pelargonit viihtyvät päärakennuksen verannalla, ja ne talvetetaan vuosittain. Vasemmalla oleva harmaa renkitupa on nykyisin info- ja opastuspiste.
Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *