Ruusuja täytekakun päällä, kehäkukkia salaatissa… mutta entäpä kuunliljaa ja neilikkaa? Luonnossa ja puutarhassa on hurja määrä syötävää, jos kukkasatoa vain raaskii korjata.
Yllä on koiranputki, joka on syötävä, joskaan ei varsinainen herkku. Hieman vaaleanpunertava, litteä kukinto kuuluu rikkaporkkanalle, kuivien ketojen villille porkkanan kantamuodolle, jonka kukissa on hieno porkkanamainen aromi.
Kasvimaalle tulee miltei automaattisesti kylvettyä syötäviä yksivuotisia kukkia: kehäkukkaa, ruiskukkaa ja köynnöskrassia. Hajuherne (Lathyrus odoratus) ei ole syötävä kasvi, vaikka moni muu herne on: ruokaherneiden kukatkin voi syödä.
Kehäkukan terälehdet ovat kesäsalaatin klassikkokoriste.
Harva sen sijaan tietää, että monivuotisissa koristekasveissa on vaikka kuinka paljon syötävää. Viime vuosina muotiin tullut karhunlaukka (Allium ursinum) on varsinainen monivihannes, sillä sen leveistä lehdistä saa tehtyä vaikkapa kääryleitä. Valkoisissa kukissa on sama miellyttävän pehmeä, valkosipulinen tuoksu. Kuumennettaessa kukista ja lehdistä häviää hieman aromia, joten ne soveltuvat kylmiin ruokiin, salaattien lisäksi esimerkiksi karhunlaukkapestoon. Pasta-annoksen päälle koristeeksi ripotellut kukat kruunaavat herkun. Karhunlaukka on lehtomaisten paikkojen luonnonkasvi eteläisessä Ruotsissa ja se sopii meillekin puutarhakasviksi, kun otetaan sen leviämistaipumus huomioon. Pensaiden alla se on mainio maanpeittokasvi. Lehtiä kerättäessä on oltava tarkkana, ettei sekoita niitä myrkylliseen kieloon (Convallaria majalis).
Kaikki laukat ovat syötäviä, koristelaukatkin. Matala, alkukesällä kukkiva keltalaukka (Allium moly) on erityisen kaunis salaattien ja suolaisten piiraiden koriste. Ruoholaukan (Allium schoenoprasum) kukinnot uusien perunoiden ja sillin koristeena on klassikko.
Ruohosipulin upean väriset kukat ovat lempeän sipuliset.
Syötäviä liljoja
Kaikki varsinaiset liljat (Lilium) ovat myrkyllisiä, mutta päivänliljan kukat ovat herkkua. Kasvi tuottaa eniten kukkia aurinkoisella kasvupaikalla, paras kukkasato saadaan perinnekasveista ruso-, kelta- ja syyspäivänliljasta (Hemerocallis fulva, lilio-asphodelus ja citrina), mutta kaikki päivänliljat kelpaavat ravinnoksi. Kukissa on raikas, hieman makea maku ja niitä voidaan rouskutella raakana tai kypsennettynä, nuppuisena tai jo avautuneena. Monista kukista suositellaan poistettavan heteet ja emit ennen syöntiä, ja mahdollisesti myös irrottamaan terälehdet, jolloin jätetään kanta syömättä, mutta päivänliljat voidaan syödä kokonaan.
Kuunliljakin on syötävä, kaikki sen lajit ja tuhannet lajikkeet! Vielä rullalla olevat nousevat lehdet voidaan käyttää wokkiin ja muihin nopeasti kypsennettyihin ruokiin, jolloin rapeus pysyy tallessa. Japanissa kuunliljan lehtiä käytetään sushiin merilevän lisäksi. Kukat ovat maukkaita salaatissa.
Ainakin pihallani kauriit rouskuttavat sekä päivän- että kuunliljoja siihen tahtiin, että niiden voi kuvitella olevan herkullisia. Vielä maistuvampi näyttää olevan maksaruoho, jonka korkeakasvuiset lajit latvotaan sitä mukaa kuin ne kasvavat. Ihmisravinnoksi paras on isomaksaruoho ja siitä jalostetut lajikkeet, jotka ovat suurikasvuisia ja kukkivat syksyllä: esimerkiksi komeamaksaruohot. Maksaruohoista voidaan käyttää ruuaksi sekä meheviä lehtiä että kukkia.
Keltapäivänlilja, kuten muutkin päivänliljat, on syötävä kukka.
Haasteelliset putkikasvit
Putkikasvien keruun kanssa täytyy olla varovainen, sillä lajit muistuttavat paljon toisiaan – ja osa putkikasveista on voimakkaasti myrkyllisiä. Sataprosenttisen varma tunnistaminen on elintärkeää, kirjaimellisesti.
Vuohenputken (Aegopodium podagraria) hävittäminen syömällä on noussut viime vuosina hauskaksi trendiksi. Vuohenputki on parhaimmillaan ennen kukintaa, ja siitä kerätään ainoastaan lehtiä ja nuoria versoja. Koiranputki ja sen serkku maustekirveli ovat myös syötäviä, kukkineen. Kirvelissä on hieno aniksen tyyppinen aromi, koiranputki on sen karkeampi maalaisserkku. Aromi häviää nopeasti, kun kukkia kuumennetaan, joten ne ovat parhaimmillaan tuoreina salaatin päällä.
Karhunjuuri on vanha mauste- ja lääkekasvi, jonka kaikki kasvinosat käyvät mausteeksi. Se on helppo erottaa muista putkikasveista höyhenmäisistä, tilliäkin hienommista lehdistä. Siemenissä on voimakkaan mausteinen, curryn tyyppinen aromi – niitä kannattaa kerätä omalta pihalta ulkomaan maustesekoitusten hankkimisen sijaan.
Rikkaporkkana on ahojen kaksivuotinen kasvi, josta on viime vuosina tullut siemenmarkkinoille tummanpunakukkaisia muotoja. Luonnon rikkaporkkanassa on hailakka vaaleanpunerrus. Kaikissa värimuodoissa on miellyttävä, hyvin mieto, porkkanamainen aromi.
Useimpien putkikasvien, joiden lehtiä, siemeniä tai juurta käytetään mausteena (tilli, kumina, korianteri, lipstikka, fenkoli, saksankirveli, väinönputki), kukatkin ovat syötäviä. Saksankirvelissä on upea lakritsimainen aromi, joka tuo herkullisen vivahteen esimerkiksi raparperimehuun. Mausteinen korianterinkukka keiton pinnalla on kuin pieni pitsiliina.
Karhunjuuri on kaunis perenna, jonka lehtiäkin voi käyttää ruokaan ja leikkovihreäksi.
Lemmikkijäätelöä ja laventelipikkuleipiä
Kellokukissa, kuten ukon- ja vuohenkellossa (Campanula latifolia ja rapunculoides) on makea maku. Lemmikit ovat myös jälkiruokakukkasia niin ulkonäkönsä kuin vienon arominsakin puolesta. Kaikkia lemmikkejä voi syödä, rotevakasvuinen puistolemmikki (Myosotis sylvatica) lienee koristeellisin, etenkin, jos jäätelöannokseen lisätään pastellinen sekoitus vaaleansinisiä, vaaleanpunaisia ja valkoisia lemmikkejä; sehän on kuin nonparellikuorrute!
Myös esikoissa on paljon syötäviä, makean aromaattisia kukkia. Ainoastaan huone-esikko (Primula obconica) on lievästi myrkyllinen, kaikkia muita esikkolaatuja voidaan käyttää leivonnaisiin ja juomiin. Laventeli on myös leivonnaisiin sopiva – tuoksuvat laventelipikkuleivät vievät ajatukset Provencen kukkapelloille.
Loppukesällä kukkasatoa kerätään korkeista ja värikkäistä värimintusta ja syysleimusta. Värimintun aromi on voimakas, kasvista erittyy bergamotin tapainen tuoksu (bergamotti on eräs sitruspuu, Citrus bergamia). Sekä värimintun että syysleimun kukissa on mausteinen aromi ja niistä saadaan väriä ruokiin ja juomiin.
Kaksivuotinen harjaneilikka on vienon makuinen lisä niin makeisiin kuin suolaisiinkin ruokiin. Kukat ovat pieniä ja niitä on onneksi monta, jolloin kukkasatoa raaskii korjata. Harjaneilikan siemenet kylvetään alkukesällä, jolloin kasvi tekee lehtiruusukkeen ja kukkii seuraavana tai ainakin sitä seuraavana kesänä.
Harjaneilikan kukissa riittää sävyjä. Kukissa on hento neilikkamausteen tyyppinen aromi.
Ruoka ja lääke samassa paketissa
Siankärsämö on monipuolinen lääkekasvi, ja maku on hiukan sen mukainen. Kasvissa on kitkeryyttä, minkä takia ruokiin käytetään vain nuoria lehtiä ja nuppuisia kukintoja. Kukista tulee kuitenkin oivallista aromia munakkaaseen ja leipätaikinaan. Erityisesti punakukkaiset muodot, jotka punakärsämöinä tunnetaan, tuovat ruokaan myös koristearvoa.
Poimulehti on toinen lääkekasvi etenkin naistenvaivoihin. Lehdet edistävät arpeutumista, estävät tulehduksia ja koko kasvi käy vieläpä värjäykseenkin. Hieman karvaat lehdet ovat parhaimmillaan kypsennettyinä, mutta kukkia voi hyvin käyttää sellaisenaan. Talven varalle kannattaa poimulehteä kuivata teeainekseksi. Yhdessä mesiangervon kukkien ja siankärsämön kanssa siitä voi sekoittaa jokanaisen superteen, joka auttaa lähes joka vaivaan.
Sikuri muistuttaa voikukkaa, ja molemmat ovat myös erinomaisia ravintokasveja, tosin kummallakin on hieman karvaan makuiset lehdet. Jos niitä kasvatetaan kuvun alla pimeässä, pysyy maku miedompana. Ensimmäisenä vuotenaan sikuri kasvattaa pelkän lehtiruusukkeen, silloin sitä ei voikukasta erota. Toisena vuonna alkaa kukkavarsi kohota korkealle, loppukesällä avautuvat taivaansiniset kukat. Ne ovat herkullinen lisä salaatteihin, samoin kuin voikukan nuput ja kukat. Kummatkin ovat erityisen kauniita jääkuutioihin pakastettuna. Voikukassa on valtavat määrät hivenaineita ja vitamiineja.
Sikurin kukat kohoavat hyvässä maassa parin metrin korkeuteen. Uusia kukkia avautuu jatkuvasti, kasvista on pitkä ilo.
Monipuoliset yrtit
Yrttien kukat ovat herkullisia, mutta usein varsin ruokaisan makuisia: ruohosipuli, salvia ja iisoppi, esimerkiksi. Sinapinsukuisissa kasveissa, kuten rucolan ja retiisin kukissa, on pippurinen aromi, samoin kaaleissa, joista kaikkien kukat ovat syötäviä. Illakko on kaksi- tai monivuotinen kaalikasvi, josta saadaan pirteää aromia ja kaunista pastelliväriä salaattiin. Salvian- ja rosmariininkukilla ryyditetty mausteöljy tai -etikka on puolestaan persoonallinen tuliainen.
Iison kukissa on lakritsimainen aromi, joka sopii jälkiruokiin. Mansikan kukista löytyy hentoa mansikkaisuutta. Sokeroituna ne ovat ihania kakun koristeena yhdessä tai erikseen, jääkuutioihin pakastettuna ne tuovat tuulahduksen kesää talviseenkin juomaan.
LIPSTICK on voimakkaan värinen koristemansikka (Fragaria × rosea), jonka kukat ovat yhtä syötäviä kuin ahomansikoidenkin.
Pelargoneissa on useita tuoksuvia lajeja, joiden kukat ovat monikäyttöisiä: voimakas- aromiset tuoksu-, palsami-, piparminttu- ja suklaapelargoni (Pelargonium × fragrans, × graveolens, tomentosum ja quercifolium) tuovat jälkiruokiin jännitettä.
Orvokki on syötävien kukkien klassikko ruusun ohella. Kaikki orvokit kelpaavat ravinnoksi, kuten ruusutkin. Kukat kerätään vasta-avautuneina ja käytetään tuoreeltaan, sokeroituna tai kuivattuna.
Orvokki ’Rebecca’ tuo kaksivärisen säväyksen vaikkapa mustikkajäätelön koristeeksi.
Aromikkaat pensaat
Herukoiden marjojen lisäksi lehtiä käytetään mausteena ja kukatkin ovat syötäviä. Ruusuherukka on punakukkainen, kultaherukalla on puolestaan keltaiset kukat. Ne tuoksuvat taivaalliselta. Kultaherukan marjoja voi popsia mustaherukan tapaan, niissä on vain miedompi maku.
Pihasyreeni yllättää: sen kukissa on sitruunamainen aromi. Kukat ovat herkullisia ja kauniita jogurtissa ja tuorejuustoon sekoitettuna voileipäkeksien päällä.
Pihasyreeni on paitsi kaunis, myös maukas.
Mustaselja on kukkakuningatar, joka viihtyy mainiosti hieman Suomea eteläisemmässä ilmastossa. Ruotsissa seljankukka, fläder, on suosittu mehun ja jogurtin mauste, myös Englannissa ja Saksassa seljankukkamehu tunnetaan hyvin. Taimikaupoista ei valitettavasti juurikaan löydy tavallista mustaseljaa, ainoastaan sen tummalehtisiä ja punakukintoisia lajikkeita kuten ’Black Lace’. Niitäkin voi hyvin syödä, mutta tavallinen vihreälehtinen ja valkokukkainen puska on loistava näkö- ja tuulensuoja sekä satokasvi. Myös mustat, kypsät marjat ovat syötäviä, mutta vain pieninä määrinä kerrallaan. Punamarjainen terttuselja (Sambucus racemosa) on puolestaan happaman makuinen ja myös lievästi myrkyllinen.
Mustaseljan kukista tehdään kuuluisaa seljankukkamehua. Sitruuna tuo siihen limonadimaisen aromin.
Karvasmantelia ja hyviä unia
Pihlajan pitäisi kasvaa jokaisessa pihassa. Sen kaunis muoto, satoisuus ja rooli kansanperinteessä ovat merkittäviä: harvassa puussa on näin monta hyvää ominaisuutta! Ennen kukintaa kannattaa kerätä lehtisilmuja – niissä on mahtava karvasmantelin aromi. Kukissa on voimakas tuoksahdus, joka ei ole kaikkien mieleen, mutta kuivattuna, hiostamalla tai ilman, niistä tulee maukasta teetä.
Männyn emikukinnoista saadaan kaprismaisen raikas lisä salaatteihin, ja hedekukkien siitepölyssä on hivenaineita, vitamiineja, aminohappoja ja entsyymejä. Siitepöly tasapainottaa hormonitoimintaa sekä miehillä että naisilla. Kerkkien keruu täytyy tehdä omalla maalla tai luvan kanssa – se ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin.
Lehmus tunnetaan tuoksuvista kukistaan, joita kuivataan rauhoittavaksi iltateeksi. Humalan kukintoja kerätään oluen lisäksi myös unettavaan yrttiteehen. Nämäkin kukat sopivat hyvin yhteen teesekoitukseksi.
Männyn kukinnot sopivat mausteeksi – mänty on superruokaa! Ruusun terälehdistä on uutettu öljyjä ja parfyymeitä jo vuosituhansien ajan. Omatekoinen ylellinen kasvoöljy syntyy uuttamalla terälehtiä esimerkiksi rypäleensiemenöljyssä muutaman viikon ajan. Mesiangervon kukat kerätään, kun osa on vielä nuppuisia. Ne kuivataan ja juodaan talvella päänsärkyä ja kesänkaipuuta lievittävänä kukkaisteenä. Laventeli on maukas mauste muun muassa pikkuleipiin.Omenankukkien terälehdet tuovat juomiin ja kermavaahtoon kukkaisaa aromia ja kauneutta. Kuvassa on punalehtinen marjaomenapensas ’Marleena’ (Malus toringo var. sargentii), jonka kukatkin ovat punaiset.
Mainos – sisältö jatkuu alla
Tutustu Oma PIHA -lehteen
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Taas on keväinen sipulikukkailo puhkeamassa kukkaan, kun pienet sipulikasvit ovat heräämässä etelän aurinkoisimmilta paikoilta alkaen. Luonnonsinivuokkojen lisäksi kauhtuneen rusehtavaa kevätmaisemaa kirjovat puutarhojen posliinihyasintit, idänsinililjat, kevättähdet ja krookukset. Syksyiset istutussavotat maahan upotettuine mielenkiintoisen muhkuraisine ja osin purppuranvärisine minisipuleineen kantavat nyt kukkasatoa. Pikkuisista lajeista voi suotuisilla, tilavilla paikoilla varttua ajan kanssa rauhassa kasvaessaan upean värisiä yhdistelmäniittyjä. Lehtien
Moni perenna on syötävä ja moni vihannes kelpaa kukkapenkkiin. Hyötykasvien estetiikka ja koristekasvien hyötykäyttö, sekaviljely, hyönteiskannan suojeleminen ja mahdollisimman monipuolinen lajivalikoima pienessä puutarhassa ovat pinnalla
Näissä kuvissa jaan seuraavan huhtikuisen kävelylenkin kukkasatoa. Värejä on näkyvissä enemmän, esimerkiksi krookuksia useampaa sävyä sekä posliinihyasinttien vaaleita nuppuja. Pääsiäisnarsissien lisäksi ulos on voinut jo istuttaa ensimmäiset orvokit. Niiden pastellisävyt ja vieno tuoksu ovat omiaan viileähköihin kevätsäihin, silloin ne kukoistavatkin pidempään. Sateensinisistä kevättähdistä pidän paljon, ne ovat runsaslajisen Scilla-suvun aikaisimpia kukkaanehtijöitä. Hauska oli myös nähdä
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Tilastot
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
