Siirry sisältöön

Krookusten kukittama nurmialue

Jaa artikkeli

Krookukset (Crocus) eli sahramit ovat monivuotisia syksyllä istutettavia mukulakasveja jotka ilahduttavat suuresti näin keväällä. Paitsi että ne tuottavat silmäniloa, ne ovat hyödyllisiä myös pölyttäjähyönteisille jotka kaipaavat ravintoa heti lumien sulettua. Aivan kimalaisia ajatellen istutin viime syksynä tuhannen mukulan pussillisen krookuksia pyöreiksi laikuiksi sammaleiselle metsäpuutarhani nurmikolle. Lapiolla voi kaivaa nurmen pinnasta noin 5cm syvyisen laatan jonka siirtää sivuun istutuksen ajaksi. Pöyhin hieman pohjamaata, paransin sitä kalkitulla kompostimullalla, asettelin mukulat maahan, kastelin alueen ja lopuksi laitoin nurmikosta otetun laatan takaisin sipulien päälle. Näin tehdessä ei huomaa että maata on edes tongittu. Pontevat mukulat ponnistavat vaivattomasti kukkansa kerroksen läpi ja aloittavat kukintansa. Istutuslaikut kannattaa kiertää ruohonleikkurilla, ainakin alkukesästä kun ensimmäisen leikkuun aika koittaa. Mukulan voima on sen lehdissä ja niistä kasvi saa energiansa taas seuraavan kevään kukintaa varten. Kukkien ja lehtien tulisi siis antaa rauhassa kuihtua.

, , , , , , , ,

Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa lehtemme!

Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.

Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.

Tilaa Oma PIHA
Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Saako olla lisää

  • Tervetuloa takaisin, krookukset

    Vaikka kevätkukat ovat minulle kasveista mieluisimpia, krookuksia en ole istuttanut aikoihin. Sille voi keksiä monenlaisia syitä, ennen kaikkea: miksi istuttaa krookuksia, kun myyrät ja kauriit kuitenkin tulevat ja syövät ne. Sitä turhautumista, kun juuri aukeamaisillaan olevat nuput ovat yön aikana kadonneet tihulaisen vatsaan. Ehkä myös yleisimmät krookusvärit ovat kärsineet inflaation nähtyinä toistuvasti rinnakkain istutettuina. Viime

  • Posliinihyasinttipilviä

      Esimerkiksi nurmialueella siementaimista laajennut, kevättuulessa aaltoileva posliinihyasinttipilvi on perin kaunista katseltavaa! Kauempaa yleisvaikutelma on vaalea, lähemmäksi kumartumalla näkyvät terälehtien kuulaan taivaansiniset raidat. Kukkien ryhmittyminen ”pampulamaisiksi” tertuiksi korostaa pilvenkaltaisuutta. Kasvutavaltaan ja kukkamuodoltaan tämä 10-20-senttinen pikkusipulikasvi muistuttaa scillaa, mutta aloittaa kukintansa varhemmin keväällä. Se on kotoisin Turkin suunnilta ja kotiutuu meikäläisiinkin puutarhoihin yleensä vaivattomasti, monivuotisesti etenkin

  • Kedon kukkaloistoa

    On hauska huomata ketojen ja niittyjen kasveja yhä useammin julkisissakin istutuksissa. Monilla kotipihoillahan sellaisia myös vaalitaan. Nämä kasvit menestyvät luontevasti ja melko vähäisellä hoidolla haastavammillakin kasvupaikoilla. Esimerkiksi luonnossa silmälläpidettäväksi taantunut ihana ketoneilikka (kuvissa aniliininpunaisena ja valkeana) kukoistaa auringossa ja kuivahkossa. Taajamien piennartyyppiset tai niityiksi muunnettujen nurmialueiden kaltaiset kukkakeitaat tekevät hyvää luonnon monimuotoisuudelle muun muassa hyönteisiä

  • Scillansinistä

    Yksi kevään alkupuolen odotetuimmista kukkijoista on scilla, tuo pieni ja ponteva sipulikasvi, joka levittäytyy mattokasvustoiksi esimerkiksi nurmialueilla ja pensaanalusilla. Viralliselta nimeltään idänsinililja (Othocallis siberica) on kuitenkin kotoisin läntisestä Aasiasta. Meille sitä on istutettu 1800-luvulta lähtien, ensin kartanopuutarhoihin. Sittemmin scilla on osoittautunut niin sopivaksi oloihimme, että moni asutuspaikkakin on voinut jo kadota, mutta scillat vielä kukoistavat

Uusimmat jutut

  • Valoisa valkoinen

    Valkoisen ystäviä on paljon. Valkoinen on puhdas, viaton ja valoa heijastava väri, joka ei muodosta riitasointua minkään muun kanssa. Jos ottaa istutusten suunnitteluun ohjenuoraksi taidemaalari Helene Schjerfbeckin tyylin, tulee jokaisessa kukkapenkissä olla siveltimenveto mustaa ja valkoista.

  • Valoa pimeisiin päiviin

    Jo reilut sata vuotta sitten tasetti oli jouluntuoja. Sen sipuleita hyödettiin kukkaan tulppaanien ja joulukaktusten seuraksi. Pienet, tähtimäiset kukat levittävät ympärilleen huumaavaa tuoksua.

  • Asterien kukintajuhla kestää loppukesästä syystalveen

    Syksyt ovat nykyään pitkiä ja lauhoja. Välillä saattaa olla kylmä viikko, vähän luntakin, sitten plusasteinen sää taas jatkuu. Etelä-Suomessa lokakuu on kelvollinen, toisinaan jopa mainio asterien kukintakuukausi. Pohjoisempana saman voinee sanoa syyskuusta. Istuta puutarhan aurinkopaikoille astereita ja muita syyskukkijoita, sillä ne ilahduttavat valtavasti. Syksyn viileydessä kukinnat kestävät viikkokausia.

  • Amaryllis – talven kaunein kukka  

    Kesällä on kesäkukkia, talvella on… ritarinkukkia! Komeisiin kukkiin syttyy kimaltava hehku heti, kun puunlatvoissa hiipivä talviaurinko suuntaa edes himmeän säteen kohti ikkunalautaa. Lasin takana häämöttävä lumi antaa arktisen taustan tropiikin väreille. Tästä alkaa talvinen tarina.

Kaikki jutut