Siirry sisältöön

Suuri osa eksoottisista huonekasveista on myrkyllisiä ja suorastaan hengenvaarallisia syötynä. Vaikka kotikissalla olisi talvella omaa kissanruohoa syötävänä, huonekasvit houkuttavat maistelemaan. Ne onkin syytä pitää visusti pienten hampaiden ulottumattomissa.

Vanhat lasiset AIV-pullot ovat olleet viime vuosina muodissa osana sisustusta. Kuulin pullopuutarhasta ensi kerran kesällä kirpputorin kassalla, jossa jonotin tyytyväisenä jättimäisen lasipullon ostajana. Kuunneltuani ensin pappojen utelut siitä, ryhdynkö mahdollisesti valmistamaan kotiviiniä, totesi eräs rouva, että pullopuutarhat olivat joskus kovasti muodissa. Siitäpä jäi idea itämään. Kun lähikaupasta löytyi pieniä, suloisia viherkasvien alkuja, kiikutin ne kotiin sen enempää kasvilajeja tarkastelematta. Ainoana kriteerinä oli, että ne mahtuivat pullonsuusta sisään.

Valittujen kasvien ainoana kriteerinä oli, että ne mahtuivat pullonsuusta sisään.

En ole huonekasveihin koskaan suuremmin perehtynyt, mutta valinnat tuntuivat osuneen kohdalleen. Kasvitietoja tovin tutkailtuani sain selville, että niin kääpiököynnösviikuna eli vesifiikus kuin ruokaparsan sukulainen unelma pitävät tasaisesta ilmankosteudesta ja voivat olla haasteellisia kasvatettavia kuivassa huoneilmassa. Pullopuutarhan etu onkin juuri se, että pullon sisällä ilma pysyy kosteana varsin hyvin. On hyvä pitää mielessä, että pulloa ei kannata asettaa liian aurinkoiseen paikkaan. Lämpötila pullon sisällä saattaa muutoin kohota saunamaiseksi. 

Pulloa ei kannata asettaa liian aurinkoiseen paikkaan, ettei lämpötila pullon sisällä kohoa liikaa.

Ohjattuani pullon pohjalle paperitötterön avulla kerrokset lekasoraa, hiekkaa sekä kukkamultaa, hivutin pienet taimet sisälle omatekoisilla työkaluilla, toisin sanoen bambukeppien päihin teipatuilla lusikoilla, jotka saivat toimia pienten kasvien istutuslapioina. Kaiken kruunasi pienikokoinen reunustraakkipuu, jonka sain juuri ja juuri sullottua suuaukosta sisään. Reilun puolen tunnin tarkan lusikkalapioinnin ja muutaman harkitun kirosanan jälkeen pullopuutarha oli valmis ja kieltämättä aherruksen arvoinen. Helpompi vaihtoehto minipuutarhalle voisi toki olla mehitähdet vanhassa kalamaljassa.

Bambukeppien päihin teipatut lusikat toimivat pienten kasvien istutuslapioina.

Nyt kodin ainoa kasvi Mimma-kissani ulottuvilla on, pelargonin ohella, pieni kääpiösitrus eli kumkvatti olohuoneen ikkunalaudalla. Sitrusten pitäisi tuoksunsa puolesta olla kuulemma melkoisia kissankarkottajia, mutta meillä puusta tippuvat pienet hedelmät tuntuvat kuitenkin olevan Mimmalle kivoja ”jalkapalloja” muiden joukossa. Puusta tippuneita ja ympäri huoneita pyöriteltyjä hedelmiä löytyykin aina yllättävistä paikoista – useimmiten liiskaantuneina jalkapohjistani.

Turvassa!
Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa lehtemme!

Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.

Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *