Siirry sisältöön

Hieman alle 10m² kennokasvihuoneeseeni tehtiin maalis-huhtikuussa hieman uudistusta ja kunnostusta. 8 vuotta palvelleet alkuperäiset ohuet polykarbonaattilevyt olivat jo niin likaiset sekä osittain katkenneet ja teipillä korjatut, että oli aika hankkia uudet kattolevyt. Lisäksi kasvihuoneen seinälevyistä osa korvattiin molemmin puolin kasvihuonetta vanhoilla ikkunoilla, jotka löytyivät vuosia sitten kirpputorilta parin euron kappalehintaan. Nyt niille tuli hyötykäyttöä. Ikkunanpokat maalattiin mustiksi, kuten myös puusokkeli.

Ikkunat ruuvattiin alhaalta kiinni kasvihuoneen puiseen sokkeliin ja ylhäältä ne sidottiin teräslangalla kasvihuoneen kehikkoon. Ikkunan karmiin porattiin ensin pienet reiät, joista sidontalanka pujotettiin läpi. Ikkunat ovat pysyneet tukevasti paikoillaan ja ero taimikasvatuksessa on ollut huomattava. Nyt pikkutaimet ovat saaneet suoraa auringonvaloa lasin läpi tarpeeksi, muovikennon suodattaessa aina osan valosta pois kasveilta.

Sisällä kasvihuoneessa olevat lavat sekä tukipuut kasvien kiipeilyverkoille rakennettiin viime vuoden keväänä ja niistä voitkin lukea juttua viimeisimmästä Oma PIHA -lehden artikkelista numerossa 3/2025 sekä lehden digiarkistosta.

Tomaatit ovat totutelleet pikkuhiljaa sään vaihteluihin. Hieman honteloiksi jääneet taimet vahvistuvat onneksi aina nopeasti, päästyään kasvihuoneeseen. Välillä vallinnut kylmä kausi hieman myöhästytti tänä keväänä tomaattien istutusta lämmittämättömään kasvihuoneeseen. Syvälle istutettuna tomaatti kasvattaa nopeasti lisää juuria varren osaan, joka jää mullan alle. Hyvän juuriston myötä taimi saa voimaa ja vettä paremmin. Kesähelteillä tasainen kastelu on tärkeää, jotta tomaatit eivät halkeile.

Etualalla silolehtistä sekä kähäräpersiljaa, jotka kylvin jo huhtikuun alussa. Taustalla siintää monta ruukullista rehevää kääpiösamettikukkaa, jonka kanssa minulla on ollut ongelmia useampana keväänä, kun siemenet eivät jostain syystä kunnolla itäneet. Huonon itävyyden vuoksi kylvin niitä reippaalla kädellä ja nyt onkin koulimista tiedossa.
Viime vuonna kylvämäni persiljan jätin talvehtimaan muovikasvihuoneen lavaan ja se lähtikin hyvin uudelleen kasvamaan heti maalis-huhtikuussa. Kaksivuotinen persilja talvehtii usein hyvin myös ulkona maassa, joten sitä ei kannata syksyllä repiä pois. Usein käy myös niin, että seuraavan vuoden sato on edellistä suurempi.

Pieni, noin 6m² kokoinen ja huomattavasti huoltovapaampi vanha lasikasvihuoneeni on sekin täyttynyt jo ääriään myöten pikkutaimista. Huhtikuun puolella kylvin esikasvamaan muun muassa kosmoskukkia, tsinnioita, kähärä- ja silolehtistä persiljaa, salkoruusuja, kirjosalviaa ja tuoksuampiaisyrttiä.

’Dwarf Sensation White’ on yksi suosikkini kosmoskukista. Se on muita kosmoskukkia matalakasvuisempi ja kukkii runsaasti. Se on myös huomattavasti aikaisempi kuin monet muut lajikkeet. Kosmoskukkien taimet pääsevät ulos lavatarhaan kesäkuussa kun hallanvaara on ohi.

Nyt toukokuussa koitti lyhyempää esikasvatusta kaipaavien kasvien aikaa. Juuri nyt itävät kesäkurpitsat, salkopavut, ruusupavut, kurkut sekä muut kurpitsat. Laitoin esikasvamaan myös osan pensaskrasseista, tsinnioista ja kehäkukista, vaikka ne voi myös jo suorakylvää suoraan lavaan.

Kosmoskukat kylvän jo huhtikuussa esikasvamaan, jotta kukinta ei jäisi liian myöhäiseksi. Täällä IV-vyöhykkeellä Pohjois-Pirkanmaalla kosmoskukat vievä syksyn ensimmäinen hallayö kun saattaa tulla välillä jo elokuun lopulla tai syyskuun alussa.

Väriä hyötytarhaan! Tänä keväänä päätin kokeilla tuttujen suosikkilajikkeiden lisäksi tummia salkopapuja. ’Carminat’ -lajikkeella on aniliininpunaiset kukat sekä tummanvioletit palot.

Satoakin on päästy jo muovikasvihuoneen puolelta maistelemaan. Maalis-huhtikuun vaihteessa kylvin salaattia, tilliä ja mizunaa, eli japaninkaalia, joita on päässyt jo keräämään. Heti istukassipuleiden saavuttua kauppoihin, istutin niitäkin pussillisen kasvamaan. Nyt saa hyvin kerättyä myös vihreää sipulinnaattia salaattiin sekä ruoanlaittoon.

Tammenlehtisalaattia ja sipulia kasvihuoneen lavassa.

Mizuna (Brassica rapa var. japonica/nipposinica) eli japaninkaali on ulkona kasvatettuna altis tuholaisille, joten se on hyvä kevään varhaissadoksi kasvihuoneessa, tai vastaavasti myöhemmin syksyllä. Se kestää myös hyvin viileää. Mizunaa voi syödä salaatin seassa tai käyttää muhennoksiin.

Pihalla lavojen päällä olevista noin neliön kokoisista muovisista "minikasvihuoneista" olen jo syönyt kevään ensimmäisiä retiisejä. Pitkänomaiset ja pulleat lajikkeet, kuten ’Flamboyant’ ja ’French Breakfast’ ovat suosikkejani. Niistä saa suuren sadon pieneltä alalta. Olen kastellut retiisejä reippaasti, joten maku on juuri nyt mieto ja mehevä. Kuivassa kasvaessaan retiisiin tulee pistävän pippurinen maku.

Kevään ensimmäinen sato suoraan puutarhasta poimittuna maistuu talven jälkeen niin mahtavalta! Nyt vain odotellaan salaattia syödessä – ja kevään ensimmäistä raparperipiirakkaa leipoessa – mitä muuta ihanaa maisteltavaa kesä tuo tullessaan.

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *