Nykyään useimmista asuintaloista puuttuu sopivan viileä varastotila, maakellarista puhumattakaan. Niinpä viljelijän on etsittävä muita tapoja kesän sadon säilyttämiseen käyttökelpoisena seuraavaan satokauteen.
Kaupunkeihin muuton myötä palstaviljely on yleistynyt taajama-asukkaiden keskuudessa, ja monet kaupungit ovatkin varanneet viljelypalstoja vuokrattavaksi. Kerrostaloissa on monasti koneellisesti viilennetty kylmätila. Se ei ole kuitenkaan maakellarin veroinen, koska ilman viileyden ja kosteuden tasapainoa ei saada vastaamaan maakellarin olosuhteita.
Perinteinen, maaseudulla yleinen maakellari on paras säilytyspaikka juureksille, purjolle, juurisellerille ja maa-artisokalle. Myös kovat talviomenat ja päärynät jälkikypsyvät jouluun mennessä tai tammikuussa kylmässä kellarissa, jos sellainen on käytettävissä. Nykyisin maakellariin on helppo sijoittaa termostaatilla varustettu lämmitin niin, että pakkanen ei pääse sisään kovinakaan talvina.
Pakastin on varmin ja helppohoitoisin pienen kotisadon säilyttäjä. Se voidaan sijoittaa keittiöön tai muuhun tilaan. Sopivaan pakastimeen mahtuu rasioissa hyvinkin 50–100 litraa kesän satoa.
Vihannekset ryöpätään nopeasti ennen rasioihin laittoa ja pakastusta. Kokonaiset marjat tai marjasurvos rasioidaan ennen pakastimeen laittoa. Kannattaa käyttää pestäviä ja uudelleen käytettäviä, pakastamiseen sopivia rasioita. Itse olen käyttänyt usein valmiin ruokatavaran myyntiin tarkoitettuja suljettavia annosrasioita. Ne pysyvät ehjinä, kunhan käsittelyssä ottaa huomioon uusiokäytön.
Olen pakastanut karviaismarjoja, viinimarjoja, keitettyjä luumuja kivineen, kvittenihilloa, omenahilloa, aroniahyytelöä, kriikunahilloa, vadelmia, mulperipuun marjoja, karhunvattuja, ruusunmarjahilloa, tyrnimarjoja ja mansikoita. Lista on loputon, vaikka olen jättänyt tässä kotimaiset villimarjat mainitsematta.
Kaikkein helpointa on, ettei pakastettaessa käytetä sokeria, vaan se sekoitetaan marjoihin ja hilloon tarvittaessa vasta käytön aikana. Itse poistan luumunkivet hillosta vasta aamupuuroa syödessä. Kun rasiallinen kypsiä marjoja tai keitettyä hilloa on sulanut, osan sisällöstä voi kaataa toiseen rasiaan ja makeutusainetta tai sokeria sekoitetaan tarpeen ja käyttötavan mukaan. Aina kannattaa varoa runsaan sokerin käyttöä, ettei totu liikamakeuteen.
Viinimarjat ja aroniat tarvitsevat tavallista runsaammin sokeria ennen kuin ne pakastettuna kelpaavat useimpien käyttäjien makuun. Jos itse ei halua käyttää hyvän puutarhakesän koko satoa pakkaskaapista, loput voi lahjoittaa ystäville ja naapureille mainiten, että makusi voi kaivata sokeria.
Itse teen marjajogurtin omista marjoista. Sekoitan maustamatonta jogurttia, hapankermaa ja haluamiani marjoja pakastimesta noin viikon annoksen kerrallaan. Ostan siis perusjogurtin ja sokerin sekä otan viinimarjat omasta pakastimesta. Hyvää tulee. Pakastettujen hedelmien käyttötapoja on loputtomasti ja jokainen voi keksiä omaan ja perheensä makuun sopivia reseptejä.
Pakastimet pysyvät yleensä kunnossa. Vain pitkä sähkökatkos voi aiheuttaa ongelmia, jos ei malta olla avaamatta pakastimen ovea. Talvipakkasella voi ladata kaikki pakastimen rasiat ja pussit koreihin ja siirtää ne tilapäisesti luonnon suureen pakastimeen oman pakastimen sulatuksen ja siivoamisen ajaksi. Kun täytät pakastinta uudelleen, lado rasiat käyttötarkoituksen ja iän mukaiseen järjestykseen. Käyttö helpottuu eikä tarvitse purkaa koko kaapin tai arkun sisältöä etsittäessä jotakin tuotetta.
Mummojen käyttämä mehumaija, joka on jo melkein unohdettu komeron kätköihin, on oiva keksintö mehuntekoon. Täysmehu annostellaan vahvoihin litran rasioihin tai muovisiin pakastuspulloihin ennen pakastamista. Olen ostanut Turun maalaismarkkinoilta muun muassa jäädytettyä aroniamehua. Se sopii verenpaineen kohoamisesta kärsiville.
Puutarhan marjojen ja hedelmien lisäksi kannattaa myös monet vihannekset säilöä pakastamalla. Pensaspapujen palot, tomaatit, tomatillot, parsakaalit, kukkakaalit, ruusukaalit ja herneet ovat helposti ryöpättävissä ja pakastettavissa.
Kaikki palkopavut on ryöpättävä ja valutettava ennen rasioihin laittoa ja pakastusta. Sopivan nuoret palot kerätään saksilla leikaten joko pensas- tai salkopavuista. Palot siistitään leikkaamalla kannat ja huonokuntoiset latvat pois ennen ryöppäystä. Palon kuidut ovat kiinni kannassa, joka ei hajoa ryöppäyksen aikana. Tarvittaessa pitkät palot katkaistaan. Etenkin monien salkopapujen palot ovat pitkiä, jopa 30 cm. Pitkät, mikroskooppisen ohuet kuidut katkeavat ruokaa tehtäessä ja palkoja käytettäessä. Kuidut ovat erittäin tärkeitä ruoansulatuksen toiminnalle.
Ylisuuret papujen palot, joita ei tarvita tai ovat unohtuneet kasvustoon, kerätään ennen kylmiä ja annetaan kuivua niin, että palot voidaan kuoria käsin. Esimerkiksi saunassa kuivattuja palkoja voidaan kevyesti hakata kankaan alla niin, että palot murskaantuvat, mutta itse pavut kestävät käsittelyn. Pavut seulotaan kuorijätteestä erilleen. Riittävän kuivat pavut säilytetään vaikkapa lasipurkeissa keittiön kaapissa odottamassa käyttöä.
Jos tomaattisato on runsas eivätkä kaikki kypsät hedelmät katoa päivittäiseen ruuanlaittoon pienessä perheessä, ylimääräiset tomaatit voidaan joko kuivattaa tai pehmentää nopeasti keittämällä. Keitos kaadetaan rasioihin ja pakastetaan. Varsinkin jälkikypsytetyt tomaatit on hyvä keittää huuhtomisen jälkeen talvisten kotipizzojen ja laatikoiden raaka-aineeksi. Näin tehden mitään kesän työstä ei mene hukkaan, ovathan tomaatin taimet parhaassa tapauksessa itse kasvatettuja sekä koko kesän huolella kasvimaalla hoidettuja.
Tomaattien jälkikypsytys sisätiloissa 18–22 asteessa kestää marraskuulle, jos sato on ollut runsas ja lajikkeita useita. Kaikki hedelmät punastuvat ja ovat valmiita keitettäväksi tai ruuanlaittoon, kun vain malttaa odottaa.
Pihakalenteri on nyt ennakkomyynnissä. Ennakkohinta 21 € 16.11. saakka.
Pihakalenterin seurassa pääset mukavalle matkalle uuteen puutarhavuoteen.
Pihakalenterin sisältö kootaan alan asiantuntijoiden voimin. Kierreselkä auttaa löytämään kalenterista aina oikean kohdan.
Mahdollisimman luonnonmukaisen hyötytarhan perustaminen on arjen ekoteko. Tasapainoisessa puutarhassa ravinteet kiertävät, komposti tuottaa multaa ja satokasvit voivat hyvin. Kotitarveviljely on nykyisessä maailmantilanteessa ajankohtaisempaa kuin koskaan.
Ruusuja täytekakun päällä, kehäkukkia salaatissa… mutta entäpä kuunliljaa ja neilikkaa? Luonnossa ja puutarhassa on hurja määrä syötävää, jos kukkasatoa vain raaskii korjata.
Elokuu on monesti hyötytarhurin juhlaa. Pitkät päivät, lämpö ja kesäsateet ovat tehneet tehtävänsä. Lavatarha on nyt parhaimmillaan – täynnä väriä, tuoksua ja satoa.
Kimalaiset ahkeroivat aurinkoisessa elokuun lavatarhassa kukasta kukkaan – ja sehän tietää runsasta siemensatoa korjattavaksi. Nappaa vinkit, mitä juuri nyt kannattaa kerätä!
Hyötytarhurin päivyri opastaa kaikessa keittiöpuutarhaan liittyvässä varhaisesta keväästä aina sadonkorjuuseen ja syyskylvöihin saakka.
Omenapuusta tulee vuosien saatossa pihapiirin keskipiste. Kevätkesällä unelmien pihapuu on täynnä valkoisia tai vaaleanpunaisia kukkia, pörriäisten surinaa ja lupausta maukkaasta sadosta. Hedelmät kypsyvät lajikkeen mukaan loppukesällä tai syksyllä.
Villin, aromikkaan mesimarjan voi kesyttää kotipuutarhaan. Se verhoaa maanpintaa, asettuu säntilliseen riviin tai ryöppyää amppelista.
Puutarhasta ja luonnosta kerätyillä kukilla koristellaan kesäiset salaatit, jälkiruoat, leivonnaiset ja juomat. Ravinnoksi käytettävät terälehdet poimitaan vain syötäväksi kelpaavista lajeista ja puhtaista kasvustoista.
Kauniisti kukkiva kasvimaa piristää mieltä ja kutsuu tärkeät pölyttäjät kylään. Siistit kukkapenkit osoittavat kasvimaan rajat, mutta kesäkukkia voi lisätä väriläiskiksi myös vihannesten joukkoon.
Kirsikaluumu (Prunus cerasifera) hurmaa runsalla kukinnallaan toukokuussa. Loppukesällä kypsyvät makeat pienet luumarjat, eli luumut, ovat kuin mehevää, makeaa karkkia.
