Pihalta voi löytää paljon ilmaista materiaalia syyskoristeluun. Syystalvella juhlistetaan vuodenajan vaihtumista kranssein ja asetelmin.
Illat pimenevät, kynttilät syttyvät pihalyhtyihin. Puutarhan kasvit valmistautuvat vuoden viimeiseen, hehkuvaan värinäytökseen. Suomessa harvoin romantisoidaan syksyä vuodenaikana samalla tavalla kuin vaikkapa Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Siellä lähdetään ruskaseuduille varta vasten ihailemaan upeita, väriään vaihtavia vaahteroita ja muita puuvartisia kasveja. Toki meilläkin monet suuntaavat ruskaretkelle Lappiin. Myös kekri- ja kurpitsajuhlien järjestäminen on alkanut pikkuhiljaa yleistyä. Olisipa hienoa, jos Suomessakin olisi erityisiä ruska-ajan maisemapuutarhoja ja puistoja, joissa voisi retkeillä ja käydä samalla kurpitsaostoksilla.
Onneksi jokainen voi toteuttaa ruska- ja kurpitsarakkautta omassa puutarhassa istuttamalla vuodenaikaan sopivia kasveja. Syksyn saapuessa pihamaalle kaikki murretut ruskean, okran, purppuranpunaisen sekä oljen- ja kurpitsankeltaisen sävyt sointuvat upeasti yhteen. Lokakuussa suurin kukkaloisto on ohi, niinpä katse kiinnittyy niihin pieniin asioihin, jotka ovat kauniita ja kiehtovia.
Syystalven ei tarvitse olla synkkää ja pimeää, ja mukava tunnelma puutarhassa, ovella ja verannalla ilahduttaa kotiin palaavaa. Luonto tarjoaa runsain mitoin materiaalia maanläheiseen koristeluun. Etenkin metsäinen piha on pullollaan kuivia oksia, sammalta, jäkälää ja naavaa. Puutarhasta voi poimia siemenkotia, marjoja, lehtiä, varpuja, kukkia, käpyjä ja heiniä. Kun kokoaa pöydälle tykötarpeet askarteluun, oksasakset, pihdit, rautalankaa ja tarvittaessa kuumaliimaa sekä tekee valmiiksi kranssipohjia pajusta, pihlajanvesoista, kanukasta tai keloontuneista oksista, voi koristelu alkaa.
Yhdistele haluamiasi kasveja pieniin nippuihin ja sido niput kranssiin. Sido joka toinen nippu sisäsyrjälle ja joka toinen ulkosyrjälle, jotta kranssista tulee tuuhea. Kranssia ei tarvitse täyttää kokonaan, vaan koristeet voivat olla alaosassa tai sivulla puolikuun muotoon sidottuna.
Upean lisän kransseihin ja syysasetelmiin tuovat kuivatut kukat sekä koristeelliset siemenkodat. Helppoja kuivattavia kukkia puutarhaan ovat yksivuotiset herttaikikukat (Rhodanthe manglesii), sini-ikiviuhkot (Limonium sinuatum) upeissa sävyissä liilasta aprikoosinpunaiseen ja iso-olkikukka (Xerochrysum bracteatum). Syksyn sadonkorjuuaikaan kukkiva punarevonhäntä (Amaranthus caudatus) on myös näyttävä kuivakukkana. Pyöröpallohäntä (Gomphrena globosa) sopii sekin kuivattavaksi.
Kauniita siemenkotia muodostavat tutut yksivuotiset koriste- ja hyötykasvit pellava (Linum usitatissimum) ja oopiumiunikko (Papaver somniferum), jonka lajikkeet 'Bowling Ball' ja 'Polycephalum' tekevät erityisen suuret ja koristeelliset siemenkodat. Kesäkuuruoho (Lunaria annua) kukkii kauniin violettina kylvöä seuraavana vuonna ja muodostaa sitten litteänpyöreät lidut, jotka soveltuvat kuivattavaksi. Persoonallinen ja melko vähän kotipuutarhoissa kasvatettu tähtitörmäkukka 'Paper Moon' (Lomelosia stellata) on kukkiessaan vaatimattoman valkoinen, mutta kukkien kuihduttua tulevat näkyville kalvomaiset verhiöt, jotka muodostavat kuin pienen paperitähtipallon.
Puutarhan koristeheinien tähkät ja röyhyt sopivat niin kimppuihin kuin kranssipohjiinkin. Keväällä suoraan ulos kylvettäviä yksivuotisia heiniä ovat pehmoinen jänönhäntä (Lagurus ovatus), partaohra (Hordeum jubatum) sekä isoräpelö (Briza maxima).
Monivuotiset puutarhan koristeheinät luovat pehmeää ilmavuutta istutuksiin hiekkamultaisilla kasvupaikoilla auringosta puolivarjoon ja tuottavat syksyllä asetelmiin sopivia tähkiä. Niitä ajatellen puutarhaan kannattaa istuttaa esimerkiksi timanttikastikka (Calamagrostis brachytricha)
ja koristekastikka 'Karl Foerster' (C. × acutiflora). Näyttävä mammuttiheinä (Miscanthus sacchariflorus) voi ehtiä tähkälle Etelä-Suomessa. Luonnossamme kasvavat heinät, kuten hietakastikka (C. epigejos), metsäkastikka (C. arundinacea) sekä lauhat (Deschampsia), tarjoavat materiaalia usein jo omassa pihapiirissä. Ruohovartisia kasveja saa kerätä luonnosta jokaisenoikeudella, kunhan ei kerää kenenkään piha-alueelta ja on tunnistanut lajin eikä se ole rauhoitettu.
Kanukat (Cornus) ovat tuttuja koristepensaita, joiden koristearvo on parhaimmillaan monesti syksyllä ruskavärien aikaan sekä talvella, jolloin värikkäät varret varastavat huomion muutoin levolle käyneessä puutarhassa. Laikku- ja valkokirjokanukat (C. alba, valkokirjavalehtiset) saavat usein syksyllä kaunista punerrusta lehtiin ja tekevät koristeellisia valkoisia marjoja, joita voi käyttää kransseissa. Uuden pensaskanukkalajike Miraclen ('Verpaalen2') lehdet puhkeavat keväällä vaaleanpunertavina, muuttuvat kesällä valkoisen ja vihreän kirjaviksi ja syksyllä jälleen punertaviksi.
Korallikanukan (C. alba 'Sibirica') sekä sen hieman villimpien, vieraslajeiksikin luokiteltujen sukulaisten idän- ja lännenpensaskanukan versot sopivat pajun tapaan kranssien tekoon ja kestävät leikkaamista hyvin.
Talven koittaessa lumimarjapensaan (Symphoricarpos albus var. laevigatus) marjat loistavat rusehtavaa kasvustoa vasten kuin valkoiset helmet. Hollanninlumimarjalla (S. × doorenbosii) on puolestaan vaaleanpunaiset marjat. Se on huomattavasti arempi eikä ole menestynyt IV-vyöhykkeellä kovin hyvin. Lumimarjat ovat kransseissa melko lyhytikäisiä koristeita, mutta ehdottomasti loppusyksyn valopilkkuja.
Kestävä koripaju (Salix viminalis, I–IV/V) sopii yksittäispensaaksi tai korkeaksi aidanteeksi ahkerasti pajutöitä ja kransseja tekevän pihalle. Pitkät ja notkeat varret taipuvat moneen tarkoitukseen koreista köynnöskasvitukiin. Koripaju on myös koristeellinen, sillä lehdet ovat kevyen kapeat. Tilaa koripaju vaatii, sillä se voi kasvaa jopa kuusi metriä korkeaksi ja vuotuinen versonkasvu voi kostealla, ravinteikkaalla paikalla yltää pariin metriin.
Koripajun varret korjataan keväällä tai syksyllä, kuivataan ja käyttöön otettaessa liotetaan uudelleen taipuisiksi. Suoraan tuoreesta pajusta tehty punos voi löystyä vitsojen kuivuessa.
Puutarhan kaikki hortensiat (Hydrangea) kukintoineen ovat kauniita, sillä ne kuivuvat hyvin. Terassihortensioiden kukissa säilyy siniliila tai vaaleanpunainen sävy melko hyvin kuivattunakin, kun kukinnot kerätään ajoissa ennen kuihtumista ja ripustetaan kuivumaan. Kuivatus kannattaa tehdä varjoisassa, viileässä paikassa, jotta kukkien väri säilyy.
Syyshortensian (H. paniculata) leikatusta varresta poistetaan lehdet ja kukinto laitetaan maljakkoon, jonka on pohjalla vettä noin viisi senttiä. Kasvi imee veden loppuun ja sitten se saa jäädä maljakkoon kuivumaan talvikuukausien iloksi. Maljakkokuivauksessa tulee huomioida ilmava asettelu, jotta kasvit eivät homehdu.
Perennoista kuivattavaksi sopivat – niin ripustamalla kuin maljakossakin – sinipiikkiputki (Eryngium planum), alppipiikkiputki (E. alpinum), pallo-ohdakkeet (Echinops), helminukkajäkkärä (Anaphalis margaritacea), kärsämöt (Achillea) sekä kaksivuotinen laidunkarstaohdake (Dipsacus fullonum).
Jos pihapiirissä on vanhoja mäntyjä, ei askartelumateriaalista tule pulaa. Kassillinen kuivia männynkäpyjä muuntuu moneksi. Tuttua on käpyjen maalaaminen kullanvärisellä ja lumivalkoisella maalilla joulukoristeiksi, mutta käpyjä voi jalostaa myös pidemmälle kukkamaisiksi koristeiksi. Nyppimällä pihdeillä tai oksasaksilla noin puolet kävyn suomuista jäljelle jää terälehtiä ja hedekeskustaa muistuttava muoto. Kun käpykukat maalataan sopivilla väreillä, niistä tulee monipuolisia koristeita. Punaiset, ruskeat, okrankeltaiset ja oranssit käpykukat sopivat syksyisiin sadonkorjuuajan kransseihin, vihreät ja pastellisävyiset kukat ovat hempeitä ja melkein kesäisiä talven keskellä. Suuren, pyöreän männynkävyn alapuoli on muodoltaan lähes mehitähtimäinen kranssissa, kun se maalataan luonnollisen harmaanvihreäksi.
Käpyjen täytyy antaa kuivua hyvin ennen liimaamista alustaan kuumaliimalla, sillä kuivuessaan käpy avautuu enemmän ja voi silloin irrota liimauksesta.
Köynnöskasvi humalan (Humulus lupulus) kävyksi kutsuttu emikukinto on myös käypä koriste, kun syksyllä leikkaa varsia kranssiin kieputettavaksi.
Kuuran ja lumen peittäessä pihamaan havukasvit nousevat todelliseen arvoonsa. Vihreys valkeassa maisemassa luo mielenkiintoa ja muotoa. Hopeakuusi (Picea pungens) on pihapuuna kasvaessaan kuin täydellinen joulukuusi, sillä sen neulasten sinertävän hopeanhohtava sävy on hieman huurteisen näköinen ympäri vuoden ja jäykkä kartiomainen muoto ihanteellinen kannattelemaan jouluvalosarjaa.
Pihan metsäkuusten harvennettavista alaoksista syntyy niin havunippuja, -kransseja kuin -köynnöksiäkin. Jos on aika poistaa pihalta liikoja metsäkuusia, se on hyvä tehdä syystalvella, jolloin saa hyödyntää havut koristelussa sekä tietysti arempien puutarhakasvien suojaamisessa pakkasilta ja jäniksiltä.
Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Pihakalenteri on nyt ennakkomyynnissä. Ennakkohinta 21 € 16.11. saakka.
Pihakalenterin seurassa pääset mukavalle matkalle uuteen puutarhavuoteen.
Pihakalenterin sisältö kootaan alan asiantuntijoiden voimin. Kierreselkä auttaa löytämään kalenterista aina oikean kohdan.
Då augusti övergår i september är det höstmånad och äppelhögsäsong. I år är äppelskörden speciellt riklig och köerna till musterierna är långa. Äppelmos, -sylt och -paj tillverkas i mängder men trots det finns det äpplen i överskott. Om idéerna på vad äpplena kan användas till håller på att ta slut så fundera på vad din
Isoäitien ajoista kasvatettu akileija (Aquilegia) on viehko alkukesän perenna. Vanhemmilla lajikkeilla kukkien värit vaihtelevat kuvan kaunottaren hennosta vaaleanpunasta siniseen ja tummaan liilaan. Englanniksi akileijaa kutsutaan nimellä columbine, sillä ylösalaisin käännettynä kukan muoto muistuttaa yhteen kerääntynyttä kyyhkysparvea. Toinen nimi granny´s bonnet taas viittaa entisajan hattumuotiin. Siemeninä säilyneet akileijat voivat putkahtaa uudelleen esiin esimerkiksi maata muokattaessa. Kasvi
Puutarhan kasvit antavat runsaasti aistikokemuksia, ja niiden hoitotyöt ovat parhaimmillaan terapoivaa hyötyliikuntaa. Sopivien kasvien valintaan kannattaa paneutua huolella.
Vaikka ulkona on satanut – ja suorastaan välillä pyryttänyt – lunta täällä Pirkanmaalla ja viime yönä mittari näytti yli -14c pakkasta, lohtua tuo keittiön ikkunan edessä oleva ”minikasvattamo” sekä ajatus siitä että viikonlopulle on jo luvattu taas asteita reippaasti plussan puolella. En tosin pistänyt pientä lumisadetta pahakseni, sillä jos tuo lähes keväinen ja kuiva sää
Talvikeräkaalit ovat syksyisin halpoja suoraan viljelijöiltä, torilta tai kaupastakin hankittuina. Silloin voi aloittaa uusvanhan kaalin säilöntätavan opettelun. Kaalin hapatus, joka on kaikkien opittavissa, on edullinen keino säilyttää omat tai ostetut vitamiinit talven varalle.
Leveästä laudasta ja sutjakasta rimasta syntyy kevyt hyllykkö ovenpieleen tai ikkunan vierustalle. Päällekkäisillä hyllyillä kanervat ja krysanteemit koreilevat syysväreissään. Illan hämärtyessä sytytetään ylähyllyn kynttilä. Suojaisassa paikassa lyhdyn virkaa voi toimittaa korkea lasipurkki, jonka pohjalle kaadetaan reilu kerros hiekkaa ja hiekkaan painetaan pöytäkynttilä. Kukkivat kasvit voi syksyn edetessä vaihtaa oksa- ja havuasetelmiin.
Koko kasvukauden upeasti kukkineet jalohortensiat alkavat näyttää kuihtumisen merkkejä. Hieman rappioromanttisesta tunnelmasta nauttiva voi kietaista hortensioiden kukat kuivumaan kranssiin, missä ne ilahduttavat vielä jonkin aikaa.
Pölyttäjähyönteisten niukkuus luonnossa ja puutarhoissa on ollut kestopuheenaihe monta vuotta. Lintujen ja hyönteisten väheneminen maaseudulta ja muuttomatkoilla on osittain samaa ilmiötä ja liittyy paljolti maatalouden muutoksiin.
Edistä luonnon pölyttäjähyönteisten hyvinvointia tekemällä niille pesäpaikkoja puutarhaasi. Samalla parannat hyötykasvien pölyttymistä ja esimerkiksi marjasadon määrää.
Sateella ja sateen jälkeen aamuisin pyöräteillä ja muilla päällystetyillä teillä on usein paljon kastelieroja. Ilmiö herättää aina kysymyksiä. Monet asiantuntijat kertovat syyksi sen, että madot pakenevat maasta hukkumisen pelossa. Voiko siinä olla perää?
