Siirry sisältöön

Vuodenkierto

Puutarhaihminen syntyy keväällä uudelleen puutarhansa myötä. Ulos mennessä täytyy laittaa lämpimästi päälle, sillä sieltä ei raaski palata sisälle ihan pian, vaikka kuinka olisi ajatellut vain piipahtavansa. 

Vaikka maa on vielä jäässä ja piha kenties lumen vallassa, voi onneksi suunnitella samalla kun taapertaa keväästä humaltuneena pitkin poikin pihaa. Jäisessä kukkapenkissä on sitä paitsi hyvä liikkua saksimassa perennanvarsia. Kohta sieltä jo piipot nousevat. 

Väriä kevään ensi hetkiin

Hienostuneet, valkoiset lumikellot (Galanthus) aloittavat kevään, mutta ei niistä väriterapiaa saa pitkän lumisen talven päätteeksi. Hyvä kun niitä edes erottaa lumiläiskäisestä puutarhasta. 

Väriä on etsittävä muualta, ja onneksi sitä löytyykin. Erityisen huomiovärinen keltainen talventähti (Eranthis) loistaa heti lumien sulettua kuin pieni aurinko, vaikka kukka on lähes maanrajassa. Jo nuppu on suloinen, keltainen pallukka. 

Virvalilja (Colchicum bulbocodium) on toinen yhtä matala kukkanen. Paljas, violetinpunainen kukkanuppu pyrkii ylös kukkapenkin mullasta suippona kuin avaruusraketti. Hetkessä se avautuu – pieni askel maailmankaikkeudelle, suuri kotipuutarhurille. 

Violetin ja keltaisen väriparissa on ytyä. Molemmille käy aurinkoinen, lämmin kasvupaikka, jossa lumi sulaa nopeasti ja kukkia päästään ihailemaan mahdollisimman varhain. 

Valoa ja leikkuu

Kevään myötä tuodaan hämärässä kellarissa ja autotallissa talvehtineet kasvit saamaan valoa. Oksia lyhennetään reippaasti, jotta saadaan tuuheita kasveja. Muista: mitä enemmän latvoja, sitä enemmän kukkia! 

Kasvit alkavat pian vihertyä, lehtiä puhkeaa paljaisiin oksiin. Kastelun ja lannoituksen tarve riippuu kasvista: verenpisara (Fuchsia) kaipaa yllättävän paljon kastelua, pelargoni (Pelargonium) harvemmin. Jos lehtiä ei vielä ole, voi keskittyä antamaan vain vettä. Lehtien puhjettua voidaan jo lannoittaakin. 

Punatulkut siivoushommissa

Lumen alta paljastuu runsaasti vaahteran siemeniä, jotka ovat leijailleet lenninsiipensä avulla monen metrin päähän puusta. Talvisin voi ihailla punatulkkuja vaahteran oksilla pupeltamassa siemeniä, mutta kevään koittaessa tulkuille avautuvat uudet apajat – mikäli puutarhuri ei ole haravoinut kaikkea nurmelta pois. Siivousintoilu ei aina kannata. 

Kuivan ja paahteisen paikan kasvit

Matalat, mukulasta kasvavat keväiset kurjenmiekat nauttivat auringonkilosta niin keväällä kuin kesälläkin, vaikka silloin niiden maanpäällinen kasvusto on jo lakastunut. 

Pienten kurjenmiekkojen tapaan myös laventelit viihtyvät kuivalla, paahteisella kasvupaikalla. Ne kasvavat mieluiten kohopenkissä, jossa vesi ei varmasti viivy mihinkään aikaan vuodesta. Etenkin talvinen märkyys on niille kohtalokasta. 

Kuvassa tähkälaventelin (Lavandula angustifolia) kumppanina kukkii violetinsinisiä lumikurjenmiekkoja (Iris histrioides) sekä vaaleansinistä 'Katharine Hodgkin' -risteymäkurjenmiekkaa. 

Joulun tähteet

Kun maa on pihalla sulanut, päästään istuttamaan joulun ajalta periytyvät hyasinttien (Hyacinthus orientalis) sipulit ja jouluruusut (Helleborus). Jälkimmäisiä on hankala saada pidettyä hengissä huoneenlämmössä joulusta kevääseen. Hyasintti on helpompi, sillä lehtien lakastuttua sen voi tunkea pimeään komeroon – kunhan muistaa sitten ottaa sen esille keväällä. 

Hyasintti kukkii normaalisti puutarhassa keväisin, joten puutarhaan tarkoitettujen lajikkeiden sipulit ovat myynnissä syksyllä. Joululta jääneen sipulin kanssa ei silti kannata odotella syksyyn saakka, jottei sipuli kuivu kokonaan. Paras on saada sipuli maahan, missä se kukkii seuraavana keväänä. 

Uuden laatikon pikatäyttö

Kevään huumassa tuli pykättyä uusi viljelylaatikko kasvimaalle. Laatikko on aika iso. Mistä ihmeestä siihen saisi riittävästi täytettä? 

Onneksi laatikon ei tarvitse olla piripintaan täynnä multaa, jotta siihen voi kylvää. Voi täyttää puolilleen ja ensi vuonna lisätä uutta multaa pinnalle, siihen on mukava ripotella siemenet. Seuraavana vuonna taas uusi multakerros. Samalla saadaan laatikon kasveille uusia ravinteita vuosittain. 

Laatikon täytettä saadaan myös kasvijätteestä. Koska maatuva kasvimassa painuu nopeasti kokoon, voidaan ensi alkuun täyttää koko laatikko niityn haravointijätteellä, kuivilla lehdillä, risuilla ja muulla ryönällä. Päälle laitetaan lauta ja harava painoksi, jotta kevyt kasviaines ei lennä tuulessa. 

Siihen mennessä, kun lämpötila sallii kylvöt, on kasvijäte jo painunut ja painuu lisää, kun päälle kipataan multaa. Kesän mittaan kasvijäte maatuu. 

Mikä ihme tuoksuu

Tai ehkäpä pitäisi sanoa suoraan: haisee. Keisarinpikarililja (Fritillaria imperialis) tekee näyttävän esiintulon jo silloin, kun versonkärki vasta pilkistää mullasta. Haju tuntuu heti. 

Haju on pistävä ja pysyy kasvissa kukinnan jälkeiseen lakastumiseen saakka. Voimakkaan hajun sanotaan karkottavan myyriä. Jos pihalla käy jäniksiä ja kauriita, on viisasta istuttaa kasveja, jotka eivät niille maistu. Keisarinpikarililjan lisäksi narsissit saavat kukkia rauhassa hampailta. 

Taimikasvatukset

Jos tilaa on vähän, voi yhteen astiaan kylvää monta laatua. Kaksi satsia on silti hyvä pitää erillään omissa astioissaan: kylmäkäsiteltävät ja tavallisessa huoneenlämmössä itävät siemenet. Näin yritetään saada koko astian siemenet itämään suunnilleen samoihin aikoihin. 

Harva yksivuotinen kasvi kaipaa kylmäkäsittelyä, mutta perennoista useat ja puista sekä pensaista aika moni. Useimmat tulppaanit, kurjenmiekat, leimut, ukonhatut, kärhöt ja punalatvat itävät vasta kylmän kauden jälkeen. Tällöin kylvös voidaan yksinkertaisesti viedä ulos (lämpötila saa vaihdella noin –4:stä +4:ään) sen jälkeen, kun sitä on ensin pidetty pari viikkoa huoneenlämmössä kosteana. Loppukeväällä pitäisi taimien jo alkaa nousta mullasta. 

Tässä laatikossa jokainen laatu on kylvetty omalle rivilleen, jotka on merkitty nimilapulla – välttämätön toimenpide, sillä nousevista iduista ei pysty arvaamaan, mitä ne ovat. 

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *