Koko kasvukauden upeasti kukkineet jalohortensiat alkavat näyttää kuihtumisen merkkejä. Hieman rappioromanttisesta tunnelmasta nauttiva voi kietaista hortensioiden kukat kuivumaan kranssiin, missä ne ilahduttavat vielä jonkin aikaa.
Jotta hortensian kukinnon saisi kuivatettua kunnolla niin, että terälehdet säilyttävät hennosti sävyään, tulee kukinnot katkaista jo hieman ennen kuihtumisvaihetta. Kukat on paras kerätä pilvisellä ja viileällä säällä. Varsista poistetaan lehdet ja kimppu laitetaan roikkumaan ylösalaisin kuivaan, puolivarjoisaan paikkaan. Toinen tapa – jota tosin en ole vielä kokeillut – on laittaa lehdettömät, 20–30 cm:n pituiset kukkavarret väljästi maljakkoon, jossa vesi ylettyy ainakin varsien puoleenväliin asti. Maljakkoa säilytetään kuivassa ja viileässä paikassa, poissa auringonpaisteesta. Kun vesi on kadonnut maljakosta, ovat hortensiat kuivuneet.
Mikäli et halua muistella puutarhakesää pelkkien kuivakukkien muodossa, varmista seuraavan kevään kukkaloisto pitämällä hortensiasi hyvässä tallessa talven yli. Puutarhaliikkeissä myytävien Endless Summer -sarjan jalohortensioiden (Hydrangea macrophylla) menestymisvyöhykkeiksi Suomessa on kerrottu I–II, ja luonnollisesti ne tarvitsevat talvisuojauksen. Moni suomalainen mieltää terassihortensiat ja marketin äitienpäivähortensiat vain yhden kesän iloiksi, mutta uudelleenkukittamista kannattaa ehdottomasti kokeilla kullekin parhaiten sopivalla tavalla. Kaksi vaaleansinikukkaista hortensiaani talvehtivat ulkona maahan istutettuna suojaisalla paikalla IV-vyöhykkeellä. Toki varret paleltuvat talven aikana, mutta keväällä juurelta kasvavat uudet, tanakat versot. Keväällä jalohortensian voi nostaa maasta ja istuttaa suureen ruukkuun valoisalle paikalle.
Jalohortensioiden talvisäilytys onnistuu myös samalla tavalla kuin muiden arempien ruukussa kasvavien kasvien, kuten japaninvaahteroiden, maljaköynnöksen ja runkoruusujen, säilytys. Toiset kaksi hortensiaani viettävät talvensa kotini yläkerrassa pelargonien kanssa samassa huoneessa, jonka lämpö laskee talvella alimmillaan muutamaan plusasteeseen. Talven aikana kastellaan maltillisesti. Keväällä kasvit siirretään lämpimämpään, valoisaan huoneeseen ja kastellaan hieman runsaammin sekä aloitetaan pikkuhiljaa lannoitus. Pian saa jälleen nauttia hortensian muhkeista kukinnoista, joita ilman kesä ei olisi täydellinen.
Mikäli sopiva talvetuspaikka puuttuu, heitä hortensiasi loppusyksyllä lehtikompostiin – sen keinon opin vahingossa. Positiivinen järkytys oli, kun kompostikasasta nousi komea, liilansininen kukkapallo.
Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Pihakalenteri on nyt ennakkomyynnissä. Ennakkohinta 21 € 16.11. saakka.
Pihakalenterin seurassa pääset mukavalle matkalle uuteen puutarhavuoteen.
Pihakalenterin sisältö kootaan alan asiantuntijoiden voimin. Kierreselkä auttaa löytämään kalenterista aina oikean kohdan.
Mänttä-Vilppulassa sijaitseva järvenrantapiha on valtavan monipuolinen. Näkymä on säilynyt levollisena kookkaiden kasviryhmien ja oivaltavasti piilotettujen tilojen ansiosta.
Syyshortensian (Hydrangea paniculata ´Grandiflora´) kukilla ehtii olla syksyn aikana monta värivaihetta. Kermanvalkeat, yksittäiset pikkukukat alkavat vähitellen saada punerrusta, joka parhaimmillaan värjää koko pensaan kukintotertut pinkeiksi. Kauniita ovat myös parkkiintuneen ruskeiksi kuivuvat kukinnot, joita usein jää koristamaan pensaita talven ajaksi. Tämän viehättävän ja yllättävän monisävyisen peruslajikkeen lisäksi nykyisin on tarjolla muitakin värikäskukkaisia syyshortensialajikkeita, limenvärisestä tummanpinkkiin saakka.
Syyshortensiat ovat nyt ajankohtaisia puutarhan kukittajia. Niiden kukinta-aika on ihanan pitkä ja saa lisämaustetta kukintojen erilaisista sävyvaiheista. Rungollisia syyshortensioita istuttamalla voi monimuotoistaa esimerkiksi hapahkomultaisia havukasvialueita. Kukkivista rungollisista hortensioista syntyy vaikutelma hahtuvaisista pilvistä, jotka purjehtivat tummemmanväristen havujen yllä. Pienen pihan hulppeasti kukkiviksi ”yksittäispuiksikin” ne sopivat. Rungollisina kasvatetaan tavallisen syyshortensian lisäksi muun muassa lajikkeita ’Vanille Fraise’ ja
Callunat ovat tuttu näky koristeellisissa syysistutuksissa sekä haudoilla. Itse tykkään sitoa callunoista kranssin kotini ulko-oveen. Tällä kertaa kranssi sai olla puhtaan valkoinen. Nykyisin callunoita on saatavilla värjättyinä lähes missä sävyissä tahansa. Värjätty calluna säilyykin pitkään kranssissa ruskettumatta. Villiintyneen korallikanukkapensaan vesat päätyvät minulla kranssipohjiksi, sillä kanukka on sitkeää ja siksi ihanteellista taivutella. Jo muutamasta oksasta saa
Pölyttäjähyönteisten niukkuus luonnossa ja puutarhoissa on ollut kestopuheenaihe monta vuotta. Lintujen ja hyönteisten väheneminen maaseudulta ja muuttomatkoilla on osittain samaa ilmiötä ja liittyy paljolti maatalouden muutoksiin.
Edistä luonnon pölyttäjähyönteisten hyvinvointia tekemällä niille pesäpaikkoja puutarhaasi. Samalla parannat hyötykasvien pölyttymistä ja esimerkiksi marjasadon määrää.
Sateella ja sateen jälkeen aamuisin pyöräteillä ja muilla päällystetyillä teillä on usein paljon kastelieroja. Ilmiö herättää aina kysymyksiä. Monet asiantuntijat kertovat syyksi sen, että madot pakenevat maasta hukkumisen pelossa. Voiko siinä olla perää?
Kuormalavoista on kätevä koota pöytä keväisiin istutuspuuhiin. Lavoista voi tarpeen mukaan sahailla osia pois ja harvaa laudoitusta voi tiivistää rimoilla. Kun jalat, pöytätaso ja takaseinä on kiinnitetty toisiinsa, rakenteeseen voi lisäillä hyllyjä, koukkuja ja vaikka orren roikkuvia kukkakoreja varten.
Mikä riemu, kun kottarainen visertää sielunsa pohjasta pihakuusen latvassa! Puutarhaihmisen vuosi alkaa ehkä tästä hetkestä – jollei alkanut jo siementen kylvöstä tai peräti niiden tilaamisesta.
Kun kirsikka puhkeaa kukkaan, katse kiinnittyy myös sen oksiin ja puun muhkuraiseen runkoon. Kontrasti herkän kukkapilven ja tummien oksien välillä tekee näystä hurmaavan.
