Unelmieni puutarhassa yhdistyvät hyötytarha ja kauniit kukkaistutukset. Innostun unohtuneista ja harvinaisista hyötykasveista ja nautin siitä, että saan vihannekset ja yrtit keittiööni omalta kasvimaalta. Luonteeltani olen utelias kulkija. Matkoillani vierailen erilaisissa puistoissa ja puutarhoissa. Jokainen niistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on tarina kerrottavanaan. Niistä voi myös poimia uusia ideoita, joita toteuttaa tykönään.
En koskaan unohda ensimmäistä näkemääni kukkivaa kameliapensasta (Camellia japonica). Vai pitäisikö sanoa -puuta? Täydessä kukassa oleva kamelia ulottui nimittäin kattoon asti ja tuntui valtaavan koko tilan. Paikka oli Helsingin Talvipuutarha Töölönlahdella, ja juuri nyt on taas kamelioiden kukinnan aika. Nuppuja on kuulemma runsaasti ja ensimmäiset ovat jo avautuneet. Mikä siis sen parempi paikka vierailla näin
Miten mukava onkaan tulla talvisaikaan kotiin tai vierailulle, kun ovenpielet on koristeltu hurmaavilla kanerva-asetelmilla! Olivat ne sitten itse tehtyjä tai valmiina ostettuja, ihania kaikki tyynni. Samaa kauneutta löytyy myös hautausmailta. On upean näköistä, kun miltei jokaisesta hautaa koristavat sievät kranssit, havut ja marjapuuron väriset kanervat. Suomessa ollaan tällaisissa asioissa aika joustavia. Esimerkiksi Ranskassa tai Japanissa
Sataa tihuuttaa ja on hämärää. Ensi vilkaisulla ulkona näyttää tähän aikaan vuodesta harmaalta ja kuolleelta. Lumi satoi, suli, ja maa on taas musta. Mutta juuri silloin on laitettava saappaat jalkaan ja lähdettävä ulos. Harmaudesta löytyykin värejä ja sävyjä. Ruskeaa, mustaa, vihreää, voimakkaan punaista. Vesipisarat paljailla oksilla kääntävät maailman ylösalaisin ja kimmeltävät kuin pienet jalokivet. Nurmikko
En muista milloin koristekaalit tulivat muotiin – ainakaan omassa lapsuudessani niitä ei (kai) ollut. Suosion ymmärtää kyllä hyvin, sillä nehän ovat hurmaavia! Myöhään syksyllä, kun mikään muu ei oikein enää kasva, ihastuttavat koristekaalit niin ruukuissa kuin istutuksissakin. Ja miksei myös vaasissa leikkokukkana. Nämä kuvat ovat Japanista, missä koristekaalit ovat suuressa suosiossa syysistutuksissa. Vaan yhtä hyvin
Kukka-asetelmien ei tarvitse aina olla runsaita ja näyttäviä. Joskus riittää yksittäinen kukkiva oksa pienessä maljakossa. Tai vesilasissa, lasisessa hillopurkissa, vaikkapa teekupissa. Kun katselee ympärilleen, alkaa maljakoitakin löytyä! Ja kukkia: olkoon se sitten tarkoituksella valittu tai sattumalta jostakin ylitse jäänyt. Näitä pieni asetelmia voikin sitten sijoittaa sinne tänne, ikkunalaudoille, sivupöydälle, eteiseen, työpisteeseen, kylpyhuoneeseen peilin viereen –
Edellisessä postauksessani kirjoitin reunuskivistä, jotka olivat saaneet seurakseen maahumalaa. Se on niin hieno (luonnon) kasvi, että omistan sille toisenkin postauksen. Maahumalan pyöreät, hiukan sydämen muotoiset lehdet ovat koristeelliset ja kukat kauniin violetit. Sen kasvutapa on rönsyilevä, joten se sopii mainiosti myös amppelikasviksi ja korotettuihin ruukkuihin vaikkapa ovenpieleen. Silloin kasvin leviämisestäkään ei tarvitse huolehtia. Ja mikä
Luonnonkivillä saadaan hienoja yksityiskohtia pihoihin ja puutarhoihin. Jokainen on varmasti ainakin jossain vaiheessa tehnyt pyöreistä kivistä reunuksia kukkapenkeille tai kasvimaalle, mutta kivet voi nostaa esiin myös niiden oman kauneuden vuoksi. Tämän postauksen molemmat kuvat ovat terassien reunuksista. Ylläoleva on suomalaisen yksityiskohdin pihasta, jossa terassia reunustavat kivet ovat saaneet seurakseen maahumalaa. Se saa levitä rauhassa –
Sammalta kannattaa vaalia siellä, missä se näyttää viihtyvän. Sammalhan on ihana puutarhaelementti: hyvinvoivana se on todella kaunis, hiukan salaperäinenkin, ja tuntuu niin ihanan pehmeältä paljaiden jalkojen alla. Varsinaista luonnon samettia! Japanissa sammalen käytöllä puutarhakasvina on pitkät perinteet. Eri lajikkeet sopivat eri tarkoituksiin. Joskus sammal saa peittää laajojakin alueita, toisinaan vain kiviä, lyhtyjä ja puiden juuria.
Jatkan japanilaisten syyskoristeiden ihastelua. Ruska-aika on Japanissa yhtä tärkeä tapahtuma kuin kirsikkapuiden kukinta keväällä. Etenkin sirot japaninvaahterat ovat näyttäviä värjäytyessään tummanpunaisiksi. Vaahteranlehdet ovatkin japanilaisen syksyn symboli. Vaikka ruska on vasta aluillaan Japanissa, on koristelu täydessä käynnissä. Postitoimistot, juna-asemat, ravintolat, pienet putiikit ja isot tavaratalot ovat saaneet syysilmeensä. Toki mukana on myös Halloween-teemaa, mutta niin paljon
Markkinamiesten levittäessä Halloweeniä kaikkialle on hyvä pysähtyä hetkeksi ja muistaa, ettei se suinkaan ole ainoa syksyn juhla maailmassa. Syksy on sadonkorjuun aikaa, talveen valmistautumista ja miksei myös kuolleiden sielujen muistamista. Irvistelevien kurpitsojen sijaan kodit ja kadunvarret voidaan koristella myös iloisen värisin vaahteranoksin, tai vaikka kuten kuvassa, japanilaisin paperikukkasin. Ensin en ymmärtänyt miten purppuraiset kukat liittyvät
Tyhjien tonttien muuttaminen auringonkukkapelloiksi on kerrassaan mainio idea. Kenellepä ei nousisi hymy huulille kirkkaankeltaisten, aurinkoa kohti kurkottavien kukkasten edessä? Kun kukkia saa kaiken lisäksi poimia omaa käyttöä varten, ovat asukkaat vieläkin tyytyväisempiä. Sunnuntaiaamuna tälle pellolle oli löytänyt useampikin kukkien kerääjä. Enimmäkseen naisia, mutta oli joukossa miehiäkin. Oli hauska näky, kun vanhat herrat ajelivat polkupyörällä kotia
Varhaisella aamukävelyllä silmiini osuivat vuoden viimeiset kissankellot. Ne erottuivat vienosti keltaisten lehtien seasta. Aamukaste kimmelteli vielä niiden herkän violeteilla kukkasilla, joihin hämähäkkikin oli käynyt kutomassa seittejään. Kissankellon kukinta-aika on pitkä, kesäkuusta syyskuuhun. Nämä kukat on kuvattu Etelä-Suomessa syyskuun lopulla, eli näin kauniisti ne kukkivat vielä syys-lokakuun vaihteessakin.
