Siirry sisältöön

Maaria Matsunaga

Unelmieni puutarhassa yhdistyvät hyötytarha ja kauniit kukkaistutukset. Innostun unohtuneista ja harvinaisista hyötykasveista ja nautin siitä, että saan vihannekset ja yrtit keittiööni omalta kasvimaalta. Luonteeltani olen utelias kulkija. Matkoillani vierailen erilaisissa puistoissa ja puutarhoissa. Jokainen niistä on ainutlaatuinen ja jokaisella on tarina kerrottavanaan. Niistä voi myös poimia uusia ideoita, joita toteuttaa tykönään. 

  • Punajuuri sopii suolaiseen ja makeaan

    Punajuuri eli punajuurikas on noussut viime vuosina uuteen suosioon. Eikä ihme, sillä punajuurihan on kaunis vihannes ja maultaan mukavan makea. Hyötytarhan perusvihanneksena se on helppo kasvatettava, eikä vaadi puutarhurilta kastelun lisäksi suurta huomiota. Paitsi jos lehdet alkavat tanssahdella kasvimaalla itsekseen, tietää että mukulat ovat matkalla myyrien talvivarastoon. Punajuuri on myös hyvin monikäyttöinen juures: mukulat sopivat

  • Omena, syksyn monipuolinen herkku

    Parasta syksyssä eivät ole pimenevät illat, sateen ropina tai kynttilöiden sytyttely, vaan hedelmistä raskaina olevat omenapuut. Näin ainakin keittiössä viihtyvän herkkusuun mielestä. Ensin kypsyvät pehmän makuiset Valkeatkuulaat, sitten iloisen punaiset Bergiukset ja kirpakat Syysviirut ja lopulta on happamien Antonovkien vuoro. Lajikkeita on valtavasti, ja jokaisella on oma käyttötapansa. Yksi maistuu parhaimmalta suoraan puusta poimittuna, toinen

  • Suloinen syysvuokko

    Tänä syksynä silmäni tuntuvat näkevän kaikkialla vaaleanpunaisia syysvuokkoja. Niitä tulee vastaan kuuluisissa puutarhoissa, ihmisten pihoilla, blogeissa ja lehtien sivuilla. Onko Itä-Aasiasta kotoisin oleva syysvuokko (Anemone hupehensis) tämän syksyn trendikukka vai olenko se vain minä, joka näen sen nyt uusin, ihastunein silmin? Syysvuokkoja on valkoisia, punaisia ja vaaleanpunaisia, kerrottuja ja yksinkertaisia. Omaksi suosikseni on noussut tämä

  • Hulluruoho ja hämähäkkikukka

    – Hei, täällä on myös datuuurrraaa, huikkasi amerikkalaismies vaimolleen Claude Monet’n puutarhassa. Kasvin nimi amerikkalaisittain äännettynä hymyilytti minua, mutta olin paikalla lähes yhtä nopeasti kuin miehen vaimo. Siinä se oli, kasvi, josta olin lukenut vuosia sitten Leena Krohnin kertomuksessa Datura tai harha jonka jokainen näkee. Tämä ei ollut harhaa. Hurmaava – ja huumaava – kasvi

  • Ruusupapu, koristeellinen hyötykasvi

    Näyttävän punaisin, valkoisin tai vaaleanpunaisin kukkasin kukkiva ruusupapu sopii pieniinkin pihoihin, parvekkeelle ja kasvimaalle. Köynnöstävänä kasvina sen voi antaa kiivetä seinälle viritettyjä naruja tai säleikköä pitkin tai sen voi laittaa kiipeämään pajukartiota pitkin. Rehevänä ja nopeakasvuisena se sopii myös vihermajan materiaaliksi. Koristekasvina tuttu ruusupapu on myös hyötykasvi. Ensin nautitaan kukkaloistosta ja sitten odotellaan palkojen valmistumista.

  • Jättipalsami – leviäväinen koristekasvi

    Vanhan viljelyspalstani vieressä oli pieni metsikkö, jossa puiden alla levittäytyi jättipalsamimeri. Ne viihtyivät paikalla erinomaisesti: vieressä virtasi joki (tai pikemminkin seisoi vetinen oja) ja puut antoivat varjoa. En erityisesti pitänyt jättipalsamista. Se on hyvin vihreä, kyllä, ja lähemmin tarkasteltuna sen kannumaiset kukat ovat kauniit. Kasvin kokoon verrattuna  kukinta oli kuitenkin pientä ja valjua. Jännittävä se

  • Persiljaa kesäkeittiöön

    Persilja kuuluu kasvimaan perusyrtteihin. Rautahermoisimmat hyötypuutarhurit kasvattavat persiljansa siemenistä, muut kääntyvät taimimyyjien puoleen. Molempi parempi, sillä tärkeintä on että saadaan tuoretta persiljaa keittiöön. Sillä tuore persiljasilppuhan on ihanaa: sitä voi ripotella melkein minkä tahansa kesäruoan päälle, sen kauniit lehdet sopivat annosten koristeeksi, eikä miinusta ole sekään, että se peittää hengityksestä valkosipulin hajun. Tuoreesta persiljasta voi

  • Tuoksuvainen puolanminttu

    Uusimmalla minttututtavuudellani eli puolanmintulla (Mentha pulegium) on erityistehtävä kasvimaallani. Perusmintusta saadaan lehtiä keittiöön, mutta tämän uutukaisen pitäisi olla kasvimaan vartijana ja pitää etanat loitolla. Kasvin tieteellisen nimen loppuosa, pulegium, viittaa nimittäin kirppuihin, joita sen kuivatuilla lehdillä on perinteisesti torjuttu. Myös muiden syöpäläisten sekä etanoiden sanotaan kaihtavan puolanminttua. Toistaiseksi puolanminttuni saa kasvaa rauhassa ja houkutella kasvimaalle

  • Jalokastanja kukassa

    Oletko koskaan nähnyt kastanjapuuta kukassa? Siis sitä kastanjapuuta, jonka paahdetuilla terhoilla herkutellaan talvisaikaan Suomessakin. Jalokastanja (Castanea sativa) on eri puu kuin Etelä-Suomessa hyvin viihtyvä hevoskastanja (Aeusculus hippocastanum), ja eron huomaa etenkin kukista. Kun hevoskastanja kukkii keväällä valkoisin tai vaaleanpunaisin kukkatertuin, ovat jalokastanjan kukat kullankeltaisia pitkulaisia norkkoja. Ja onhan toki terhoissakin eroa. Jalokastanjan pähkinäiset hedelmät ovat

  • Iloiset päivänkakkarat

    Mahtaako iloisempaa ja kesäisempää näkyä olla, kuin tuulessa keinuvat päivänkakkarat? Ei haittaa, vaikka taivas olisi välillä vähän pilvessä, päivänkakkarakimppu tuo varmasti hymyn huulille keittiön pöydälläkin. Pitkään kukkivat päivänkakkarat sopivat istutusten yhteyteen ja syötävänä kasvina myös kasvimaille ja lapsiperheiden pihoille. Olen kerran nähnyt komean palstaviljelmän, jonka tunnisti jo kaukaa sen edustalla runsaina kukkivista päivänkakkaroista. Saunan vieressä

  • Saniaisten vehreyttä

    Saniaiset viehättävät niin luonnossa kuin varjopuutarhoissakin. Eikä niitä kyllästy koskaan tarkkailemaan. Miten ne nousevat kuin pienet nyrkit ojossa keväällä maasta, avautuen sitten vähitellen koko komeuteensa… Ei ihme, että saniainen on innoittanut taiteilijoita kautta aikojen: se löytyy aiheena niin vaakunoista, kankaista, astioista kuin tapeteistakin. Saniaisia on maailmassa huimat 9000–150 000 lajia, meillä Suomessa niistä esiintyy 40.

  • Perunan herkät kukat

      Kasvimaa ei ole oikein kasvimaa ilman perunaa. Vaikka vain muutaman potun pistäisi maahan, niin se on siinä. Sillä mikä sen makoisampaa kuin uudet, vastanostetut perunat pienen voinokareen kanssa? Mutta sitä ennen ihaillaan perunan kukintaa. Miten herkät ja kauniit – hassutkin – kukat voi tuolla tutulla vihanneksella olla! Peruna kuuluu koisokasveihin ja on siis sukua