Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Matalalta paistava ilta-aurinko valaisee vielä pensaissa pysyttelevät ja myös maahan varisseet ruskalehdet uusilla sävyillä. Tässä pari poimintaa kasveista, jotka värittävät paraikaa maisemaa yllättävän heleillä väreillä.
Nämä kaksi koristeheinää löytyivät Musiikkitalon edustan istutuksesta. Heinien massaistutukset ovat todellisia katseenvangitsijoita. Ensimmäisenä on keveä höyhenheinä (Stipa), jonka varsisto liikehtii pienessäkin tuulenvirissä. Myynnissä on ainakin lajiketta ´Pony tails´. Tässä kasvaa sulkahirssilajia (Pennisetum), jonka kaartuvat varret antavat heinäryhmälle aaltomaisen ilmeen. Kumpikin heinä kasvaa meillä yleensä yksivuotisena ja viihtyy myös ruukuissa. Väriläikäksi koristeheinäistutukseen voi lisätä mieleisiään kesäkukkia,
Musiikkitalon edustalla Helsingissä on kesän ajan kukkinut komea yksivuotisten kasvien kattaus. Joukkoon on istutettu muun muassa koristeheiniä, daalioita, salvioita ja revonhäntiä. Vahvat värit takaavat, ettei kokonaisuus katoa Kansalaistorin avaruuteen. Ja väri-ilottelua riittää vielä tähänkin aikaan syksyä.
Pikkutöyhtöangervot (Aruncus aethusifolius) räiskyvät tulenpunaisessa syysvärissään. Näin voimakas väritys näyttää olevan parhaimmillaan aurinkoisella kasvupaikalla, vaikka kasvi viihtyy myös varjossa. Tietyt punalehtiset happomarjat (Berberis) värittävät pihaa ruskanpunaiseksi kesälläkin. Auringossa kylpevässä istutuksessa lehdet hehkuvat vastustamattoman värisinä. Lähekkäin istutettuina nämä kaksi kasvia takaavat hienon syysväriesityksen.
Varjoasteri (Aster divaricatus) tuo syksyiseen kukkapenkkiin tuulahduksen niittytunnelmaa. Tähtimäiset kukat peittävät rehevänvihreää lehdistöä hohtavana, valkeana pilvenä. Kasvi viihtyy varjoisenpuoleisessa lehtopuutarhassa, esimerkiksi puunalustoilla. Se pärjää vähällä hoidolla, leviää mukavasti ajan myötä ja kasvaa noin puolen metrin korkuiseksi. Tämä asterikaunokainen valittiin vuoden 2015 perennaksi Ruotsissa.
Syyshortensian (Hydrangea paniculata ´Grandiflora´) kukilla ehtii olla syksyn aikana monta värivaihetta. Kermanvalkeat, yksittäiset pikkukukat alkavat vähitellen saada punerrusta, joka parhaimmillaan värjää koko pensaan kukintotertut pinkeiksi. Kauniita ovat myös parkkiintuneen ruskeiksi kuivuvat kukinnot, joita usein jää koristamaan pensaita talven ajaksi. Tämän viehättävän ja yllättävän monisävyisen peruslajikkeen lisäksi nykyisin on tarjolla muitakin värikäskukkaisia syyshortensialajikkeita, limenvärisestä tummanpinkkiin saakka.
Ryhmäruusut kukkivat täyttä päätä, kun ympärillä kasvit jo muuttuvat syksyisemmän sävyisiksi ja lehdet alkavat lopulta karista. Ruusunkukkien värit vain hehkuvat voimakkaampina kuin aiemmin. Ruusupenkin tienoilla leijuva tuoksu vahvistuu sekin syksyn viilenevien päivien aikaan. Ensimmäiset kuurakelit antavat viimeisille ruusunkukille usein vielä sokerikuorrutuksen.
Ihanat syysvuokot (Anemone hupehensis tai A. x hybrida) kukkivat parasta aikaa. Nämä vuokkosuvun hujopit muodostavat noin metrin korkuisia kasvustoja, jotka laajenevat mukavasti ajan myötä. Syysvuokkojen suuret valkeat tai pinkinsävyiset kukat houkuttelevat hyönteisiä. Kuvan lajikkeella nuput ovat kukkia tummemmat, mikä luo hyvää sävyvaihtelua vuokkomereen. Syysvuokoista löytyy myös kerrattukukkaisia lajikkeita. Kukintaa on odotettavissa lokakuun puolelle saakka.
Oranssikeltanon (Pilosella aurantiaca) kukissa on upea, meikäläisessä luonnossa harvemmin nähty syvänoranssi sävy. Vähäravinteisilla niittypaikoilla viihtyvä kasvi leviää itsekseen pihalla, sekä rönsyillä että voikukkamaisilla haituvasiemenillä, jotka lentelevät tuulen mukana. Tuloksena on auringossa hehkuva keltanomatto.
Kellokuusaman (Kolkwitzia amabilis) toinen, ruotsin kielestä tuleva nimi paratiisipensas kuvaa hyvin pensaan ulkonäköä kukinta-aikaan. Kaareville oksille puhkeaa näihin aikoihin vaaleanpunainen, tuoksuva kukkapilvi. Erityisen hienonnäköinen on kellokuusamista istutettu aidanne tai muutaman kasvin ryhmä. Pensas kasvaa kivasti monenlaisilla maatyypeillä, vaikka yltääkin muhkeimmaksi ravinteikkaalla, kalkitulla ja suojaisella paikalla. Korkeutta komealle ja reipaskasvuiselle pensaalle kertyy parisen metriä. Lämmöntarpeen vuoksi
Sävykkäässä helsinkiläisistutuksessa kukkii oranssinpunertavia japaninkelloja, ja etualaa kirjavoittaa valkovihreälehtinen maahumala. Japaninkellon nuput aukeavat keltaisina, mikä tuo lisävaihtelua istutuksen ilmeeseen. Japaninkello ja maahumala ovat kestäviä kasveja kesän ruukkuistutuksiin. Japaninkello jatkaa kukkimista ilman vanhojen kukkien nyppimistäkin. Maahumalan voi istuttaa myös amppeliin, sen verran reipas kasvamaan se on.
Köynnöshortensiat värittävät paraikaa maisemaa uusien lehtiensä limenvihreällä ja avautuvien kukintojen vaaleudella. Kukinnot näyttävät tässä vaiheessa pitsiverkolta vasten runsasta lehdistöä. Köynnöshortensia on komea kasvi, se venyy ravinteikkaassa maassa aina 10 metrin korkeuteen. Hortensioiden tapaan tämä köynnöskasvi kaipaa hapanta maata. Syksyllä lehdistö muuttuu keltasävyiseksi. Yksittäiset, kauniisti ruskettuvat kukat jäävät koristamaan kasvia talveen saakka.
