Kolmisen viikkoa sitten (6.11.) esittelin toukokuussa kukkineista kasveista ottamiani kuvia. Tässä postauksessa on kesäkuista otantaa niin luonnon- kuin puutarhakasveistakin.
Oletteko sattuneet kulkemaan alkukesästä rahkanevoilla tai -rämeillä, kun kesätuuli huojuttelee tupasvillojen (Eriophorum vaginatum) puhtaanvalkoisia pumpulituppoja? Jos on kasvi varhain keväällä huomaamaton kukkiessaan tuskin vaaksanmittaisin versoin, on se sitäkin näkyvämpi alkukesällä, kun hyvinkin puolimetrisiksi venähtäneiden versojen ”villaiset” töppypäät, jotka ovat tupasvillan hedelmiä karvoineen, muodostavat parhaimmillaan laajoja, suomaisemaa kauniisti elävöittäviä näkymiä.
Aivan toisenlaisessa maisemassa ja maaperässä, vai pitäisikö sanoa kallioperässä pääosin Suomenlahden rannoilla kasvaa ruoholaukka (Allium schoenoprasum), toiselta nimeltään ruohosipuli. Voi vain ihmetellä, kuinka pienistä ja niukkaravinteisista kallionkoloistakin ruoholaukka pystyy työntämään esille violetinväriset latvakukintonsa.
Vuohenputki (Aegopodium podagraria) tunnetaan itsepintaisena rikkakasvina, joka on levittäytynyt usein marja- ja ruusupensaiden alle. Kasvilla on pitkät, vaakasuorat maavarret, joiden avulla se pyrkii hanakasti kasvattamaan reviiriään myös hyöty- ja koristekasvien joukkoon. Ja onhan vuohenputki itsekin hyötykasvi, koska sen nuoret lehdet ovat varsin maukkaita. Läheltä tarkasteltuna vuohenputkella on kaunis kukinto, johon oheisessa kuvassa on mieltynyt myös kimalaiskuoriainen ravintoa etsiessään.
Parinkymmenen vuoden ajan olemme hankkineet kesäkukiksi mm. siniviuhkoja (Scaevola aemula), emmekä ole kertaakaan niihin pettyneet. Viime vuosina olemme hakeneet ne inkoolaisesta kauppapuutarha Hagalandetista, missä siniviuhkat olivat toukokuussa vielä nupuilla ja läpimitaltaan n. 60-70 senttimetriä. Kesän kuluessa ne kasvoivat 1,5 metrisiksi ja kukkivat upeasti lokakuulle saakka. Suosittelen, mutta jos hankitte, muistakaa antaa vettä runsaasti, mieluiten joka päivä!
