Mikäpä kasvi se tässä on versomassa kevätmaasta?
Monimuotoiset kasvinversot ovat joskus hauskaa arvuuteltavaa, varsinkin mikäli istutusalueiden asukkaista ei ole laatinut sen tarkempaa karttaa mieleen tai paperille. Joskus taas tiettyjen, ehkä harvinaisempien lajien versot ovat erityisiä keväänmerkkejä, ja niiden kasvupaikat säännöllisesti havainnoituja.
Helmikuun alussa aurinko valaisee jo enemmän. Silloin aletaan keskisemmässä Euroopassa jo kohdentaa ajatuksia kevään suuntaan, samoin kuin tehtiin ennen meillä Suomessakin Kynttilänpäivän tienoilla.
(Kuvan versovastaus: Kruunutikankontilla (Cypripedium reginae) on hennon karvan peittämä, viirukas alku.)
När våren äntligen kommer är växtkraften enorm. Det blir lite grönare varje dag och man kan nästan se hur det växer. Kirskål som är ett av de värsta ogräsen om […]
Kansalliskasvien nimeäminen on yksi mielenkiintoinen merkki meidän ihmisten kiintymyksestä asuin- ja viljelysseutujemme kasvilajistoon. Tuoksuva kielo äänestettiin kansalliskukaksemme vuonna 1967. Hienostuneesti hajustetun kielomaton kohtaaminen kuuluukin kevään odotettuihin, u
Basilika on ehdottomasti yksi suosikkiyrteistäni. Tuoksuva, maistuva, kaunis. Kesäinen. Yleensä luotan ihan perusbasilikaan, mutta sen seuraksi voi aina kokeilla jotakin muuta, kuten sitruunabasilikaa, violettilehtistä basilikaa tai thaibasilikaa. Pienilehtiset ja pallomaiset [&he
Esimerkiksi nurmialueella siementaimista laajennut, kevättuulessa aaltoileva posliinihyasinttipilvi on perin kaunista katseltavaa! Kauempaa yleisvaikutelma on vaalea, lähemmäksi kumartumalla näkyvät terälehtien kuulaan taivaansiniset raidat. Kukkien ryhmittyminen ”p
Taas on keväinen sipulikukkailo puhkeamassa kukkaan, kun pienet sipulikasvit ovat heräämässä etelän aurinkoisimmilta paikoilta alkaen. Luonnonsinivuokkojen lisäksi kauhtuneen rusehtavaa kevätmaisemaa kirjovat puutarhojen posliinihyasintit, idänsinililjat, kevättähdet ja kro