Juuri nyt, kun uusi ruohonleikkuukausi alkaa, on sopiva hetki huoltaa ruohonleikkuri. On parempi laittaa uudet öljyt ja bensat keväällä, sillä syksyllä laitettuna öljyyn voi kondensoitua vettä ja pari kuukautta tankissa ollut huoltamobensa ei syty lainkaan.
Vaahtomuovinen ilmanpuhdistin voidaan pestä. Lopuksi siihen laitetaan tippa öljyä sitomaan pölyä ja se puristetaan kuivaksi.
Hyvän ruohonleikkurin elinkaari voi olla hyvinkin 20 vuotta, kun laitetta huolletaan asianmukaisesti. Ruoho ei välitä siitä, kuinka kiiltävällä koneella sitä leikataan, kunhan terä on kunnossa.
2-tahti vai 4-tahti
Pihan ja puutarhan hoidossa tarvitaan monia moottorikäyttöisiä koneita ja laitteita. Ruohonleikkurin lisäksi varustukseen voi kuulua trimmeri, moottorisaha, raivaussaha, lehtipuhallin, reppuruisku, generaattori ja vesipumppu. Käyttäjän on välttämätöntä tietää, onko kyseessä 2-tahtinen vai 4-tahtinen moottori.
Kaikki ruohonleikkurit ovat nelitahtisia, mutta trimmerit ja moottorisahat ovat kaksitahtisia. Puhaltimet voivat olla joko tai. Nelitahtisen tunnistaa siitä, että siinä on sekä öljykorkki että bensiinikorkki. Kaksitahtisessa on vain bensiinitankki, ja sinne laitetaan seosbensaa. Bensiiniin on sekoitettu 2–2,5 prosenttia öljyä, se riittää voitelemaan moottorin.
Nelitahtisessa moottorissa on sekä bensa- että öljykorkki. Bensiinisäiliön päällä on kaasutin ja ilmanpuhdistin.
Nelitahtisessa pienkoneessa käytetään 98-oktaanista bensiiniä, kun autoissa käytetään yleisesti 95-oktaanista. Korkeaoktaanisessa bensiinissä on paremmat lisäaineet.
Huoltamobensiinin sijaan kannattaa kuitenkin käyttää ympäristö– eli pienkonebensiiniä, vaikka se maksaa enemmän kuin huoltamon mittarista ostettu bensiini. Se saastuttaa ympäristöä vähemmän ja pitää moottorin käyttökunnossa pitempään. Ympäristöbensiini voi olla ruohonleikkurissa talven ylikin, ja moottori käynnistyy silti keväällä.
Kaksitahtisiin moottoreihin on ympäristöbensiiniä, johon öljy on valmiiksi sekoitettu.
Ruohonleikkuria kallistetaan niin päin, että sytytystulpan puoli nousee.
Tarkkana kallistuksessa
Nelitahtisissa pienmoottoreissa käytetään mineraaliöljyä, jonka SAE-luku on 30W. Mineraaliöljy soveltuu ruohonleikkuriin paremmin kuin synteettinen öljy, sillä ilmajäähdytteiset moottorit käyvät kuumana ja kun mineraaliöljy osin höyrystyy, se jäähdyttää moottoria paremmin.
Työnnettävissä ruohonleikkureissa öljytilavuus on yleensä 0,6 litraa. Vanha öljy voidaan poistaa kahta kautta. Leikkuupesästä löytyy pohjaproppu kuten autonkin öljypohjasta. Toinen reitti on poistaa öljy öljykorkin kautta, jolloin leikkuri tulee kaataa täyttöaukon puoleisen takapyörän kautta ympäri. Öljyn vaihto on helpompaa, kun öljy on lämmintä, ei kuitenkaan kuumaa.
Ennen vanhaan ruohonleikkuri käännettiin surutta ympäri, mutta tämän vuosituhannen leikkureiden kallistuksissa tulee olla erittäin varovainen, sillä öljy pääsee helposti paikkoihin, jonne sen ei kuulu päästä. Pääsääntöisesti leikkuria ei saa kallistaa kuin 10 prosenttia. Kun joudutaan kallistamaan enemmän, tulee se tehdä niin, että sytytystulpan puoli on taivasta kohden.
Ruohonleikkurin terä teroitetaan mieluiten kahdesti vuodessa. Terästä teroitetaan 5–10 cm molemmista päistä. Terän tulee olla viisto ylöspäin, jotta terä muodostaa alleen nosteen ja ruoho on pystyssä leikkuuhetkellä.
Terä ei saa olla kesäterässä
Terä tulee teroittaa kevääksi ja mielellään vielä heinä–elokuussa uudelleen. Se teroitetaan 5–10 cm matkalta molemmista päistä. Ottavan terän etureunan tulee olla alimpana, ja teroitetun viisteen nousta viistosti ylöspäin, jotta leikkuupesään muodostuu nostava ilmavirta, joka nostaa ruohon pystyyn. Jos terä on viisto väärin päin, ruoho lakoontuu ja leikkuutulos on huono.
On hyvin tärkeää, että leikkuupesä on puhdas, silloin ilma kiertää esteettä ja noste on hyvä. Terä pyörii noin 3000 kierrosta minuutissa ja se on kova tuuletin. Bioleikkurissa ruoho kiertää leikkuupesässä ja terä katkaisee sen 2–3 kertaa, jolloin ruoho on riittävän pientä silppua jätettäväksi maahan.
Nurmea tulee leikata niin usein, että kerralla leikataan vain kolmasosa ruohon pituudesta. Nurmikko ei viihdy, jos tylsä terä repii ruohon rikki.
Työturvallisuus on tärkeää. Kun terää mennään koskemaan, tulee tulppajohdon olla kokonaan irti, jotta moottori ei vahingossa käynnisty. Leikkuupesää puhdistettaessakin on muistettava kallistaa leikkuria ainoastaan niin päin, että sytytystulpan puoli on koholla.
Sytytystulppa avataan tulppa-avaimella. Sytytystulpan toimivuutta testataan metallia vasten samalla, kun vedetään käynnistyshihnasta. Mikäli kipinää ei näy, on tulppa tai tulpanjohto viallinen.
Sytyttääkö?
Keväthuollon yhteydessä poistetaan liat myös moottorin pinnalta. Moottorissa on käynnistyskopan alla uurteinen jäähdytyspinta, jonne syksyt lehdet ovat pakkaantuneet. Jos niitä ei poisteta, voi moottorin lämpötila olla erilainen eri kohdissa ja moottori voi rikkoontua eli leikata kiinni.
Myös pyörien esteetön pyöriminen ja korkeussäätöjen vivustojen ja vaijereiden toiminta tarkistetaan ja voidellaan vaseliinilla tai öljyllä. Jos pyörissä on suojatut kuulalaakerit, niitä ei pidä mennä voitelemaan.
Keväthuoltoon kuuluu myös sytytystulpan tarkistus. Se irrotetaan tulppa-avaimella ja laitetaan tulppajohtoon uudelleen kiinni ja toinen pää raudan päälle. Käynnistinnarusta vedettäessä tulpan kärkivälissä tulisi näkyä kipinöintiä. Tulpan tarkistuksessa on hyvä olla toinen henkilö mukana. On vaikea arvioida, onko kipinä pienentynyt, joten tulppa on vaihdettava säännöllisesti. Tulppa kierretään kiinni reippaasti kääntäen, mutta ei liian tiukkaan vääntäen.
Neuvoja käynnistyspulmiin
Jos tulppa on kuiva, ei moottori saa bensaa. Jos se on märkä, tulee kipinä tarkistaa. Jos kipinää ei tule, on vika yleensä tulpassa tai tulpan johdossa. Jos kipinä on ja tulppa on märkä, on bensa ehkä vanhaa.
Jos moottori ei saa bensaa, voi myös tankin yläpuolella sijaitsevassa kaasuttimessa olla vikaa. Siellä on likaa tai pumppaava kalvo on kuivunut korpuksi. Näin voi käydä, kun talveksi on jäänyt huoltoaseman bensa tankkiin.
Palaminen tarvitsee happea. Sylinterissä höyrystynyt bensiini syttyy sytytystulpan antamasta kipinästä ja räjähdys iskee männän liikkeelle. Syttymiseen tarvittava happi tulee ilmanpuhdistajan kautta palotilaan. Ruohonleikkurissa ilmanpuhdistin on yleensä vaahtomuovia. Se tulee pestä bensalla, saippuavedellä tai suodattimenpesuaineella. Lopuksi suodattimeen laitetaan tippa öljyä ja se puristetaan kuivaksi. Öljyn tarkoituksena suodattimessa on sitoa pöly.
Paperisuodatinta ei voi pestä. Suodattimen käyttöikä on 30–40 tuntia, joten se on vaihdettava keväthuollossa.
Jutun asiantuntijana haastateltiin Pasi Hyryä Tuusulan Pienkoneesta.
Julkaistu Oma PIHA -lehdessä 2/2007
