Satoisa ja omavarainen hyötytarha

Mahdollisimman luonnonmukaisen hyötytarhan perustaminen on arjen ekoteko. Tasapainoisessa puutarhassa ravinteet kiertävät, komposti tuottaa multaa ja satokasvit voivat hyvin. Kotitarveviljely on nykyisessä maailmantilanteessa ajankohtaisempaa kuin koskaan.

Omenapuita istutettaessa valitse kesä-, syys- ja talvilajikkeita, jotta satokaudesta tulee pitkä.

Hyötytarhalla on aina ollut vahva rooli ihmisten elämässä, etenkin yhteiskunnan poikkeustilanteissa. Pandemia-aika innosti ihmiset viljelemään yhä enemmän hyötykasveja. Nyt maatalouden kriisi, energian, ruoan ja lannoitteiden hintojen nousu sekä ostovoiman heikkeneminen ovat olleet suuria puheenaiheita. Epävarmoina aikoina huoltovarmuuteen ja omavaraisuuteen satsaaminen myös omassa puutarhassa on entistä järkevämpää.

Pienikin kotitarveviljelmä voi lisätä perheen ruokaturvaa merkittävästi. Tuore sato tuottaa myös iloa, ja itse kasvattamalla saa nauttia juuri niistä lajeista ja lajikkeista, joista pitää eniten. Etenkin tuoreravinnon viljely puutarhassa tuo merkittävää säästöä kesäiseen kauppalaskuun yrttien, tomaattien ja salaattien kautta. Omilla perunoilla ja juureksilla voi pärjätä pitkälle talveen. Lavaviljelmät tuottavat tehokkaasti satoa pieneltäkin alalta, jolloin viljelyä voi harrastaa pihalla kuin pihalla, kunhan aurinkoa riittää.

Niin elintärkeää kuin kotimaisen ruoantuotannon ja maatalouden kannattaminen nykypäivänä onkin, tärkeää on epävarmoina aikoina myös pitää huolta omasta taloudesta kaikin keinoin.

Satsaa monipuolisuuteen! Sen sijaan että ylituotat salaattia ja kesäkurpitsaa, anna tilaa monipuoliselle viljelylle.

Kevään ja alkukesän kylvöt

Huhtikuussa kylvetyt salaattivihannekset ja retiisit ovat kasvihuoneessa ja kylmälavoissa jo vappuna yleensä hyvässä kasvussa, ja satoa päästään poimimaan pian. Kun kasvihuoneen lämpötila alkaa pysyä plussan puolella varmasti, on aika totuttaa kurkkujen, paprikoiden, chilien ja tomaattien sisällä kasvaneet taimet olosuhteiden vaihtelulle. Aluksi niitä hieman varjostetaan, jotta aurinko ei polttaisi lehtiä.

Esikasvatetut purjot, maissit, samettikukat ja kaalit saavat viettää hetken kasvihuoneessa ennen ulos istutusta. Lyhyen esikasvatuksen vaativat kurpitsat ja kesäkurpitsat kylvetään kasvihuoneeseen huhti–toukokuussa ja taimet istutetaan ulos yöhallojen varmasti loputtua, yleensä kesäkuun puolella. Myös kylmänarkojen ruusu- ja salkopapujen taimet voi esikasvattaa ruukuissa kasvihuoneessa. Matalat pensaspavut sen sijaan kannattaa kylvää suoraan lämpimään maahan tai lavaan harson alle.

Toukokuu on puutarhurille varmasti kaikkein kiireisintä aikaa, sillä silloin tehdään suurin osa kylvöistä (toki kasvuvyöhykkeestä ja kevään etenemisestä riippuen). Kasvualustan sulettua lavatarhaan on aika kylvää porkkanaa, punajuurta, mangoldia, salaatteja, yrttejä ja kesäkukkia. Lopuksi istutetaan kasvihuoneen ruukkuihin ja lavoihin kaikki esikasvatetut amppeli- ja patiotomaattien taimet, chilit, paprikat ja kurkut. Säännöllisillä uusintakylvöillä voi varmistaa eri aikaan kypsyvän sadon ja pidentää kukkaloistoa. Kylvä parin viikon välein lisäannos esimerkiksi herneitä, salaatteja ja unikoita.

Varhaisperunaa voi kasvattaa suurissa saaveissa, jolloin kesäherkkuihin pääsee käsiksi juhannuksen tienoilla. Kasvihuoneen suojassa perunat pääsivät multaan jo huhtikuussa.

Pottuja pöytään

Peruna on kotitarveviljelyn energiapitoinen ja monipuolisesti käytettävä kulmakivi. Siemenperunoita kannattaa idättää sisällä pari viikkoa ennen istuttamista. Moni istuttaa perunansa vasta kesäkuun alussa, mutta aikaista satoa havitteleva laittaa varhaisperunat kasvamaan jo huhtikuussa. Aurinkoisella paikalla perunat voi istuttaa avomaalle tai lavassa harson alle kasvamaan melko aikaisin. Valitse silloin lajike, joka kestää istuttamisen kylmään maahan, esimerkiksi ’Solist’.

Perunat jaetaan kasvuajan ja sadontuoton mukaan varhais-, kesä-, syys- ja talvilajikkeisiin. Eri lajikkeita istuttamalla omaa perunaa saa syödä aina juhannukselta lähes seuraavan vuoden kevääseen. Kesällä nautitaan herkullisista uusista perunoista. Myöhäiset, hyvän varastointikestävyyden omaavat perunat nostetaan syksyllä ja viedään kellariin talven varalle.

Kasvukauden ajan on hyvä merkitä muistiin, paljonko satoa on hyötytarhastaan saanut ja paljonko on syöty. Silloin voit paremmin arvioida perheen tarpeet seuraavaa vuotta ajatellen. Merkitse ylös myös, montako kiloa olet istuttanut siemenperunaa ja istukassipuleita.

Kärrykaupalla omaa multaa! Varaa kompostoinnille tilaa ja rakenna maatuville aineksille useampi lokero, jolloin eri maatumisasteille on oma paikkansa.

Satoa omilla lannoitteilla

Hyötytarhassa kannattaa pitkällä tähtäimellä ottaa huomioon, että tuotteiden hintojen nousu tai saatavuusongelmat eivät haittaisi omaa sadontuotantoa. Maanparannus niin lavoissa kuin avomaalla on kuitenkin jatkuva prosessi.

Hyödynnä pihan kasvijätteet kompostoimalla niistä puutarhamultaa, jolloin et ole riippuvainen kaupan pussimullan hankinnasta. Hyödynnä ruohosilput katteina esimerkiksi kurpitsoille ja kurkuille. Kate hidastaa maan kuivumista ja luovuttaa typpeä vahvaa lannoitusta kaipaaville kasveille. On hyvä olla lannoituksen suhteen mahdollisimman omavarainen, sillä silloin tietää myös tarkkaan, mitä kasveilleen antaa. Varaa pihalle nurkkaus raunioyrtille ja nokkosille ja käytä niistä vesisaavissa luonnollista, laimennettavaa peruslannoitetta niin hyöty- kuin koristekasveillekin. Nokkoskäytteessä on typpeä ja raunioyrttikäytteessä kaliumia.

Puhdas puuntuhka on hyvä kalkitus- ja lannoitusaine. Kalsiumin lisäksi tuhka sisältää etenkin kaliumia ja fosforia ja sopii siten hedelmäpuille ja marjapensaille. Omalta pihalta syntyneet risut voisi hyödyntää parhaiten polttamalla niistä biohiiltä maanparannusaineeksi. Biohiilen salaisuus on pyrolyysi eli palaminen hapettomassa tilassa. Siihen vaaditaan umpipohjainen, esimerkiksi pellistä tehty, ylöspäin levenevä polttoastia, johon syntyy pohjalle hapeton tila, kun puut sytytetään päältä päin. Biohiilen kyky imeä itseensä ravinteita on valtava, ja maaperässä se vähentää kastelun tarvetta merkittävästi. Se estää siten myös ravinteiden huuhtoutumista.

Viljelykierrossa on hyvä viljellä suoraan paikalle silputtavia viherlannoituskasveja. Kasvata typpeä sitovia herneitä, papuja, persianapilaa (Trifolium resupinatum) ja veriapilaa (T. incarnatum) paikalla, jossa aiot kasvattaa seuraavana vuonna paljon typpeä vaativia kasveja, kuten kaaleja ja kurpitsoita. Kukkivat viherlannoituskasvit, kuten kehäkukat, auringonkukat ja aitohunajakukka, houkuttelevat pölyttäjiä. Monipuolista keltasinappia (Sinapis alba) voi kylvää sellaisille paikoille, joissa pidät viljelystä välivuotta. Sinappi estää rikkaruohojen kasvamista ja pidättää ravinteita maassa. Sen lehtiä voi syödä salaatissa ja siementen öljyä käyttää sinappituotannossa. Sinapinsiemenet ovat tärkeitä mausteita myös säilönnässä.

Kotikeittiön peruskasveille, kuten perunoille ja sipuleille, varataan tilaa. Pienikin kasvihuone auttaa taimikasvatuksessa sekä kurkkujen ja tomaattien kasvatuksessa.

Kaksi satoa yhdeltä paikalta

Kylvä sopivia kasveja rinnakkain. Suurikokoisten maissien juurelle voi istuttaa kumppanuuskasviksi papua sitomaan typpeä ja kiipeämään varsia pitkin tai matalaa pensaspapua. Voit kylvää korkeiden hyötykasvien juurelle myös salaattia, kähäräsinappia tai yrttejä, jotka hyötyvät kevyestä varjostuksesta.

Parsapenkki on sellaisenaan kaljun näköinen ennen kuin kasvusto vahvistuu vuosien kuluessa. Istuta parsan rinnalle vaikkapa mansikoita tai kylvä matalia satokasveja, kuten retiisejä tai pieniä pariisinporkkanoita. Hyviä kumppaneita ovat myös persilja, kehäkukka ja monivuotinen oregano.

Maa-artisokka on monivuotinen hyötykasvi, jonka rinnalla viihtyvät sellerit ja salaatit. Tomaattien kanssa samaan ruukkuun tai avomaalle kannattaa yhdistää basilikaa, jonka tuoksu karkottaa tuhohyönteisiä.

Muista myös kesän ajan uusintakylvöt. Kun olet korjannut satoa, kylvä tilalle jotakin uutta, nopeasatoista kasvia tai istuta esikasvatettuja taimia.

Perinteisen punajuuren ohella kannattaa kokeilla myös kauniita valko- ja keltajuurikkaita.

Osittaista omavaraisuutta

Omavaraisuus vihannesten suhteen voi tuntua mahdottoman isolta urakalta, koska hyötytarha vaatii hoitajaltaan paljon aikaa ja voimia. Tavoitteet kannattaakin pitää aluksi maltillisina ja pohtia, millaista satoa on omalla pihalla järkevää ja taloudellista kasvattaa ja mitä puolestaan on parempi ostaa kaupasta.

Esimerkiksi kukka-, parsa- ja keräkaalit ovat vaativimmasta päästä ravinteiden kulutuksen ja tuholaissuojauksen suhteen sekä vievät paljon tilaa. Sen sijaan sipulien ja perunoiden kasvattaminen koko vuodeksi onnistuu helposti aloittelijaltakin kohtuullisen kokoisissa lavoissa tai avomaalla. Porkkanasatoakin saa tuotettua edullisesti jo yhdellä siemenpussilla, kun kylvää siemenet huolella sopivin välein. Tuoreita herneitä on mukava napostella kesällä muutama litra, mutta samalta alalta voi toisaalta saada pensaspapua pakastimeen koko talven tarpeiksi. Pienenkin kasvihuoneen kirsikkatomaattisato riittää pitkälle syksyyn ja loput voi pakastaa. Hedelmäpuut ja marjapensaat puolestaan varmistavat, ettei hilloista, pakastemarjoista ja mehuista tule talvella pulaa.

Kasvatat sitten ruokaa kesän nautintoihin tai talven varalle, yksi asia on varma: lähikosketus sadontuotantoon saa ihmisen todella arvostamaan kuluttamaansa ruokaa.

Kasvata juuri niitä lajikkeita, joista pidät eniten. ’Purple Haze’ ja ’Cosmic Purple’ -kesäporkkanat ovat violetteja ja makeita. Lavassa niistä kasvaa pitkiä ja paksuja.

Vinkki!

Kesäkurpitsaraasteella voi tarvittaessa korvata kokonaan kaalilaatikon kaalin. Kurpitsan neste imeytyy puuroriisiin hyvin.

Kesäkurpitsa tarjoaa lähes puoli-ilmaista syötävää koko kesän ajan. Kahdeksasta taimesta tuli kesän aikana satoa noin 40 kiloa, siemenet maksoivat alle kaksi euroa. Poimi kurpitsat mieluiten nuorina. Ne säilyvät pitkään jääkaapissa, mikäli et ehdi käyttää kaikkia kerralla.

Vinkkejä pienelle pihalle ja parvekkeelle

Mitä jos nurmikon sijasta kasvattaisitkin ruokaa? Mikäli käytössäsi ei ole suurta tonttia ja kasvimaata, hyödynnä olemassa oleva tila tehokkaasti. Kasvilavaan mahtuu paljon syötävää, kun nostat viljelmän myös ylöspäin. Lavaan liitetyssä tukevassa säleikössä kasvavat niin kurpitsat, avomaankurkut, herneet, pavut kuin avomaantomaatitkin. Pienen pihan voisi aidan asemasta rajata kokonaan säleikkölavoilla, jolloin alue tuottaa mahdollisimman paljon monipuolista satoa ja silmäniloa.

Kaariporteissa voi puolestaan kasvattaa koristeellisia satokasveja, kuten papuja ja malabarinpinaattia. Parvekelaatikoista voi rakentaa viherseinämän yrteille ja salaateille.

Pienellä pihalla ja parvekkeella kannattaa satsata kompaktiin ruukkuviljelyyn. Parvekelaatikoissa viihtyvät auringossa yrtit ja varjoisammassa salaatit. Perunoita, sipuleita ja porkkanoita voi myös kasvattaa suuressa ruukussa tai saavissa. Amppeleista saa poimia niin mansikat kuin tomaatit.

Jos haluat kasvattaa parvekkeella hillittykasvuista pensaskirsikkaa tai pilariomenapuuta, istuta se termoruukkuun, jonka eriste auttaa pitämään multatilan kesäisin viileänä ja talvella jäätymättä.

Matala pensaskrassi kasvaa pensaspapulavan reunalla. Se houkuttelee kukillaan paikalle pölyttäjiä. Krassin lehdet, kukat ja siemenet ovat täysin syötäviä, mutta etanat eivät pidä niistä.