Mitä voi nähdä helmikuun alun eteläsuomalaisessa kasvimaailmassa? Lumien kohta taas sulaessa ja Föhn-tuulten välillä puhaltaessa maa pienine kevään merkkeineen on monin paikoin esillä.
Maisemassa korostuu nyt kasvien kaunis ruskea sävytys: niin puu- kuin kuihtuneet ruohovartisetkin kantavat kanelisen punaruskeita sekä kellertävän ja beessin kauhtuneita sävyjä. Maanläheistä väriviehätystä löytyy myös viime syksyn lehdistä.
Puunrungot jäkälätäplineen ovat hyvää havainnoitavaa. Haavan runko hohtelee hopeanharmaavoittoisena, männikkö lämmittää oranssillaan näkymää. Tuohituomi taas riiputtaa kesinyttä tuohtaan kuparinvärisinä suikaleina. Kunkin päivän säätyyppi monipuolistaa sitä, millaisina luonnon värit tulee koettua.
Tarkemmin katsellessa voi löytää karaistuneita kevään enteitä, kuten pajunkissoja ja leskenlehdennuppuja, jotka ovat jo valmistautuneet kevään etenemiseen.
Vanhoja kiviaitoja tai metsäkiviä peittävä sammal sykähdyttää vihreydellään. Erilaisten sammalten merkitys puutarhankin talviaikaisina värittäjinä saattaa olla tärkeä.
Mitä lukijoiden lähiluonnossa tai puutarhassa näkyy parhaillaan?
